Kirjoitukset avainsanalla ihmissuhteet

Luin kesäkuun Kuukausiliitettä (HS) eilen aamiaispöydässä ja huomasin Perhesiteitä palstalla Martti Suosalon haastattelun. Hän kertoo juttunsa alussa, miten tapasi vaimonsa. Siitä ponnahti esiin yksi kohta ja sieltä yksi lause:

 

”Istuin yksin Manalan baaritiskillä ja mietin, mitä täällä oikein teen. Olin 33-vuotias, ja kapakkamaailma oli nähty. Sitten tiskille tuli toimittaja Virpi Suutari, ja olin myyty. Tarjosin hänelle bloody maryn, ja kohta jo suutelimme. Olin kypsä omena poimittavaksi, ja pian muutimme taitelijakommuunista Kampista Kruunuhakaan vuokrakaksioon Virpin kanssa.”

 

Muru sanoo aivan samalla tavalla itsestään. Hän oli viettänyt pitkän sinkkuvaiheen, naurattanut ihania naisia ympäri Helsinkiä kunnes me tapasimme. Kun me löysimme toisemme nettideittien kautta, muru oli kypsä omena poimittavaksi. Jos et ole lukenut, miten meidän rakkaustarina alkoi – käy ihmeessä lukemassa täältä.

Alusta asti muru oli se, joka ehdotti koti-iltaa.  Minä olin ehkä vielä hieman vauhdikas nuori äiti, mutta murun kanssa oli helppo pysähtyä. Vaikka lapsi olisi ollut hoidossa, saatoimme olla kotona. Muru, minä ja poika muutuimme nopeasti perheeksi - sitä me kaikki olimme etsineet ja kaivanneet. 

 

Asiat vain loksahtivat kohdalleen.

 

Oletko sinä ikinä ajatellut kuinka paljon sillä on väliä, miten ja koska me tapaamme mahdollisen kumppanimme? Voi olla, että olet tavannut jo hänet mutta aika olikin väärä? Tai miksi joku kumppani on melkein hyvä, mutta toisaalta kuin hieman liian pieni ”täydellinen” kenkä?

 

Uskotko kohtaloon vai onko kyse sattumista? Yksi rakastuu parturiinsa, toinen silmiin ruuhkabussissa, aina välillä Facebookissa joku etsii ihmistä, jonka oli vain ohimennen nähnyt jossain. Oletko katsonut vuonna 1998 ilmestyneen elokuvan Sliding Doors, jossa Gwynet Paltrow esittää pääosaa? Siinä metron ovet erottavat kaksi elämää, hän ehtii metroon ja toinen jää ulkopuolelle. Miten niin pieni asia voi oikeastikin olla iso, vaikka emme ikinä saisi sitä tietää.

Jatkan pohdintaa meidän esimerkillämme. Tapasimme murun kanssa vuonna 2009. Olimme kuitenkin asuneet 500 metrin matkan päässä toisistamme, käyttäneet samaa metroasemaa, ruokakauppaa ja istuneet samoissa baareissa jo vuonna 2006!  Mutta silloin emme tavanneet. Ainakaan niin, että muistaisimme. En kyllä käsitä, miten en muistaisi noin komeaa miestä…

 

Ajan piti kulua. Meidän molempien piti vielä oppia elämästä ja rakkaudesta.  Jos olisimme tavanneet vuonna 2006, tuskin olisimme vielä osanneet olla yhdessä niin kuin nyt. Meidän piti oppia vielä itsestämme.

 

Terapiavastaanotollani huomaan tämän ilmiön välillä asiakkaistani. On kuin he eläisivät eri vaiheita ja yrittäisivät samaan aikaan sulloa niitä yhden parisuhteen sisään. Tai toisaalta, ihmiset vain löytävät toisensa juuri kun sille on aidosti tullut tila. 

 

Tarinoita rakkauden löytymisestä on monia. Paras asia, minkä voit tehdä on elää elämääsi, nostaa katseen ja katsoa ympärillesi. <3

 

P.s Ole tarkkana metron ovien kanssa. <3

*Olisi ihana kuulla, miten teidän suhteenne alkoi? Rakkaustarinoiden kuuleminen luo aina hyvää fiilistä ympärilleen. Jokaisen parin kannattaakin aina välillä muistella, miten he tapasivat ja miksi he ihastuivat juuri toisiinsa. Olitko sinä raaka vai kypsä omena poimittavaksi?

*Kuvat Piia Kultalahti. Rakkaus kuvan nappasi kesälomalla äitini. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (15)

Riikka

Chatti-palstalla kirjoiteltiin 2004. Tajuttiin asuvamme puolen kilsan päästä toisistamma. Päätettiin nähdä saman tien. Pari tuntia sitten ulkoilutettiin miehen koiraa ja juteltiin. Heti kemiat kohtasi, sitten nähtiinkin jo päivittäin. Samoja kiinnotuksen kohteita. Hän sai mut nauramaan. Siitä on nyt 14 vuotta. 10 vuotta naimisissa.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Riikka ihanan tarinanne jakamisesta. <3 Tuo on melkein maailman viisainta nähdä mahdollisimman pian, jos se on mahdollista. Mikä sattuma, että asuitte niin lähekkäin. Ja niin suloista, että teillä kaikki onnistui!

Kun saa toisen nauramaan alkaa tapahtumaan ihmeitä. Minusta ainakin tuntuu, että ruuhkavuosista selviää niin paljon paremmin kun voidaan välillä nauraa oikein kunnolla toisillemme. Jatkakaa te samaan malliin! <3 <3 <3

Heinäpellon tyttö

Minä olin täysin kypsä ❤ odotin vain jotakuta, joka hakisi minut pois kotoa! Sitten nykyinen mieheni pysähtyi juttelemaan isäni kanssa, pidin häntä sinä iltana vain hidasteena nukkumaan pääsylle, mutta hänen palauttaessaan lainatavaroita auringonnousun aikaan pari viikkoa myöhemmin sydämeni suli. Olin viisi minuuttia aiemmin päättänyt lähteä "etsimään miestä", mutta etsintä jäi lyhyeksi. Täydellisen ujona ja heikkoitsetuntoisena en uskaltanut tehdä aloitetta tai edes nimeäni kertoa, mutta onneksi silloin vielä hieman ujo mieheni etsi numerotiedustelusta numeroni ja kilautti viestin. Se oli menoa kerrasta ja meno on jatkunut siitä tiiviinä ja ohi kahden vuosikymmenen vaihdoksen. Olen joskus miettinyt, miten hän sai tuurilla numeron oikein, koska samassa talossa meitä oli neljä samalla sukunimellä olevaa naista. Joskus kysyisinkin, että tulihan viesti varmasti oikeaan numeroon. Tosin sen pitäisi olla selvää, koska viesti alkoi suunnilleen näin: "Hei. Oletko sinä se vaaleanpunapaitainen nainen? Olisi kiva nähdä joskus, jos se sopisi sinulle. ..." Muutkin olivat samoilla pakoilla silloin, mutta vain minä olen meistä harrastanut vaaleanpunaisia paitoja :)

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Mikä rakkaustarina - kypsän omenan tarina todella! <3 Kiitos Heinäpellon tyttö sen jakamisesta. En voi sille mitään, mutta minusta on niin ihanaa lukea rakkaustarinoita. Miten jännien sattumien kautta sitä ihmiset löytävät toisensa.

Teidän kohtaaminen on kuin elokuvista, numerotiedustelua ja kaikkea. Tuo "rohkaistuminen" toimia, kun on sen aika on asia mistä puhun paljon asiakkaideni kanssa. Teillä onneksi rohkeus meni ujouden edelle ja johan kypsää omenaa vietiin. Ehkä teidän tarinanne voi toimia rohkaisuna jollekin toiselle! <3 <3 <3 

Omenapuro

Me tavattiin ekan kerran v.1997. Muistan, kun näin hänet ekan kerran lukion ala-aulassa, jossa odotin kaveria. Hän avasi uluko-oven ja astui tuulikaappiin ja jokin juttu tuossa täysin mustiin pukeutuneessa mustahiuksisessa sinisilmäisessä tyypissä sai mun sukat pyörimään niin vinihaa vauhtia, että se oli menoa.
Silloin seurustelu jäi muutaman kk mittaiseksi meistä molemmista johtuvista syistä. Emme olleet kypsiä toisillemme.

Elämän kypsytettyä meitä 21v kyssyin yhteiseltä ystävältä, että mitähän sille komialle uroolle kuuluu. Hän opasti kysymään itse 😂 Niinpä sitten laitoin fb-viestin melekein 8kk sitten.

Nyt ollaan palluumatkalla ja pe tärskäytettiin maistraatissa naimisiin :D Kaksi hyvinkypsynyttä hieman kolohuilla olevaa laatuomenaa!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Teidän rakkaustarina on niin liikkis! <3 Kiitos sen jakamisesta Omenapuro. Miten hassua se onkaan, että elämän pitää aina välillä kypsyttää meitä ja silti tulee se uusi mahdollisuus vielä? Näitä tarinoita ensi rakkauksien luokse paluusta aina välillä kuulee ja onhan niissä jotain taianomaista. 

Te varmasti olitte kypsiä omenoita. Eikä pienet kolhut haittaa, niitä voi yhdessä rakkaudella parannella. Onnea tuoreelle avioparille ja rakkauden täytteistä syksyä teille! Nauttikaa. <3

Arja

Näin nykyaikana Tinderin kautta tutustuttiin ja sovittiin treffit viikon päähän. Oli toukokuun alku 2017 ja olin ollut sinkkuna yli puoli vuotta, ehtinyt kyllästymään pelaamiseen ja kaipasin aitoa läheisyyttä. Miehellä oli kutakuinkin sama tilanne. Hän kutsui minut luokseen (140km päähän) ja olin hänelle ensimmäinen jonka hän kutsui suoraan kotiinsa. Vietimme ihanan illan lähekkäin ja tuntui tosi luontevalta ja rennolta olla toisen kanssa. Seuraavana päivänä kun lähdin kotiin, ajattelin miten ihanat treffit olikaan, mutta toisaalta ei haittaisi vaikka en tyypistä enää kuulisi (jostain syystä miehet jotka olin tavannut, niin olin tavannut heidät korkeintaan kaksi kertaa ja sen jälkeen heistä ei kuulunut mitään). Jatkoimme kuitenkin juttelua ja mitä enemmän juteltiin niin sitä enemmän ihastuttiin :D Pian sovittiin uusia treffejä ja kesän vietin melkein kokonaan miehen kanssa. Sain töitä hänen läheltä ja nyt ollaankin vuosi asuttu yhdessä ❤️ en muista että olisin koskaan aiemmin ollut näin rakastunut, aika oli meille molemmille todellakin kypsä, olemme täydelliset toisillemme ❤️

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Teillä on tuollainen suloinen uuden ajan Tinder lovestory. <3 Kiitos sen jakamisesta Arja. Kirjoituksesi perusteella kuulostaa siltä, että te olitte samassa vaiheessa. Yhtä kypsiä omenoista. "Pelejä" oli jo pelattu ja molemmilla oli halu aitoon läheisyyteen, niin kuin kirjoitit. Usein se vaatii myös kärsivällisyyttä. Erilaista tapaa laittaa itsensä likoon.

Pitää huolta rakkaudestanne ja antakaa sen ajan mittaan vaan syventyä lisää. <3 <3 <3

Toukokuun tyttö

Rakkaani ja minä tapasimme aikoinaan yhteisen ystävän kautta. Ystävämme totesi puoliksi vitsillä, että meistä tulisi hyvä pari. Mieheni totesi myös jälkikäteen, että olin jäänyt hänelle vahvasti mieleen. Ensimmäisen romanssimme koimme jo neljä vuotta sitten, mutta tuolloin aika ei ollut kypsä ja noin kaksi vuotta elimmekin täysin erillään. Emme pitäneet muutamaa viestiä lukuunottamatta lainkaan yhteyttä. Lähes kuin ihmeen kaupalla lopulta löysimme toisemme uudestaan keväällä 2017. Muistan yhä hyvin vahvasti, kuinka hän suuteli niskaani taloyhtiöni parvekkeella ja jalat olivat mennä alta. Nyt olemme naimisissa.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

En varmaan ammattini puolesta saisi sanoa, mutta yksityishenkilönä sanon että teidän rakkaustarinannekin kuulostaa niin kohtalolta. <3 Kuin kauniista rakkausnovellista! Kiitos sen jakamisesta Toukokuun tyttö. Jokainen meistä haluaa kokea tuon ihanan tunteen:

"Muistan yhä hyvin vahvasti, kuinka hän suuteli niskaani taloyhtiöni parvekkeella ja jalat olivat mennä alta."

Ihanaa, että löysitte toisenne uudelleen. Nyt vain rakastatte rakkautta säästelemättä. <3

Vierailija

Luin myös tuon kuukausiliitteen jutun, ja tuon lainaamasi kommentin kohdalla mietin että voiko se tosiaan olla näin helppoa!? Itse ehkä en ole koskaan sattunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan juuri oikeanlaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Mielettömiä kokemuksia tällaiset kuitenkin <3
kuinkatapasinsinut.blogspot.com/

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Vierailija pohdinnastasi. Tuo on hyvä kysymys, onko se tosiaan näin helppoa. Usein asiakkaideni kanssa pohdin ja muistutankin siitä, että tarvitsee tavata vain YKSI ihminen. Mutta sekin voi olla vaikeaa. Siksi itseensä tutustuminen ja omannäköisen elämän eläminen luovat hyvän pohjan tavata "tuon ihmisen". Toivottavasti sinäkin vielä kohtaat hänet. <3

Pinja

Tämä pisti miettimään. Olen ollut (hyvässä) suhteessa jo lähes 10 vuotta, mutta edelleen aika ajoin iskee olo, että ajoitus ei tavatessamme ollut oikea. Olin tosi nuori (20v.), ja vaikka tämä ei ollutkaan ensimmäinen suhteeni, jäi minulle olo että haluan vielä kokea asioita ihan yksin ennen asettumista aloilleen. Yritin tätä sanallistaa itselleni ja hänelle, mutta en jotenkin osannut ja olin toisaalta myös hyvin onnellinen suhteessa, niinpä jäin siihen. Tiesin miehen olevan minulle täydellinen kumppani, enkä siksi osannut eriytyä hänestä, sillä pelkäsin että emme enää kohtaisi ja menettäisin hänet ikuisesti, en uskaltanut ottaa sitä riskiä. Nyt olemme olleet jo pitkään yhdessä, mutta silti mietin näitä tuntemuksia välillä ja ne ovat häiritseviä, vaikka edelleen on tunne että mies on juuri se oikea minulle. Hankalaa, enkä oikein osaa vieläkään tehdä päätöksiä tai kuulostella omia tuntemuksia niin että tietäisin miten toimia. Tavallaan mietin että jäänkö murehtimaan yksinolon puutetta ikuisesti, vai opinko olemaan vain onnellinen sen oikean, nykyisen miehen kanssa.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Pinja pohdinnastasi. Uskon, että lukijoideni joukossa on monia ketkä voivat samaistua tuntemuksiisi. Lopullista vastaus ei sinulle voi kukaan antaa, mutta voit itse kirkastaa omia arvojasi. Oman elämäsi suuntaa. Minne haluat mennä? Missä haluat olla vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä? 

Kokemus itsenäisestä elämästä ja yksin olosta on tärkeä. Parisuhteessakin sitä voi vahvistaa ja opetella luonnollista erillisyyttä. Voit kokeilla pohtia, mitä asioita rakastit lapsuudessasi. Voisiko jotain niistä lisätä tähän hetkeen? Hyviä kirjoja on Arto Pietikäisen Kohti arvoistasi sekä Joustava mieli parisuhteessa.

Jos sinulla on mahdollisuus niin suosittelen lämpimästi, että kävisit vaikka vain kerran puhumassa seksuaali - ja pariterapeutin kanssa tuntemuksistasi. Minultakin voi varata skype ajan, jos et asu Helsingin seudulla. Saisit sanoa ääneen kaiken, mitä olet pitänyt sisälläsi. Saisit luvan kuulostella, mitä ajatuksesi tuntuvat ääneen sanottuina. Sinun tunteissasi ei ole mitään vikaa ja on hienoa, että halua kohdata ne. 

Väsymys on seurausta univajeesta. Se on jotain, joka ei välttämättä näy, mutta tuntuu monella tasolla. Olo on kuin olisi sumussa, tavallisetkin asiat voivat tuntua vaikeilta ja tunteet ailahtelevat. Keskellä ruuhkavuosia väsymys on tuttu vieras. Se voi kuitenkin piinata muissakin elämäntilanteissa esimerkiksi stressin tai haitallisten iltarutiinien seurauksena. Unentarve myös arvioidaan helposti väärin

 

Kaikkien eron partaalla olevien olisi syytä pysähtyä miettimään, onko kyseessä univajeen aiheuttama ongelmien vyyhti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni eronnut tunnistaa jälkikäteen yhdeksi tekijäksi väsymyksen. Ja kuinka monelle on etukäteen lempeästi kerrottu, että lasten valvominen ei välttämättä lopu vauvavuoteen. 

 

Ei ole ihan sama, miten meidät huomioidaan väsyneinä.

 

Meidän jokaisen olisi tärkeä tunnistaa väsymyksen syitä ja vaikutuksia parisuhteen kannalta. Vastaanotollanikin tullaan välillä siihen tulokseen, että ongelmien juuret ovat väsymyksessä. Kumppanille ei yksinkertaisesti ole enää riittänyt energiaa, toisinaan ollaan oltu jo siinä pisteessä, ettei enää jaksa olla kuin muuta kuin paskamainen toiselle.

 

Olen joskus miettinyt, että enkö jaksa olla enää kotona murulle ystävällinen kun kaikki voimat ovat jo käytetty työpäivän aikana? Vaikka tiedän, että muru rakastaa juuri minua sellaisena kuin olen, en voi käyttäytyä miten vain. Edes väsyneenä. 

 

Mietit varmasti, mitä minä sitten voisin tehdä?  Tärkeintä olisi järjestää aikaa nukkumiselle univajeesta kärsivälle kumppanille. Jos molemmat kärsitte univajeesta, täytyy luonnollisesti vuorotella. Resepti on yksinkertainen, mutta toteutusta täytyy luovia olemassa olevien resurssien mukaan. Onko teillä mahdollisuutta nukkua rauhallinen yö, niin että toinen vie lapset esimerkiksi mummolaan? Tai voisiko toinen mennä esimerkiksi airbnb-asuntoon, ystävän luokse tai hotelliin yhdeksi yöksi?

Jos perheessä on lapsia kannattaa pysähtyä miettimään, onko heidän yöunien parantamiseksi jotain tehtävissä. Lapset ovat erilaisia, mutta ilta- ja nukkumaanmenorutiineilla voidaan parantaa lapsen unia. Lisäapua vanhemmat voivat pyytää esimerkiksi neuvolasta. Aina omat keinot eivät vain riitä, eikä siinä ole mitään pahaa. Avunpyytäminen on rohkeutta!

 

Jokaisen univajeesta kärsivän aikuisen kannattaa suunnata katse myös elintapoihin. Työ voi seurata kotiin asti ja nakertaa aikaa illoista sekä öistä. TV-katselu, netissä surffailu, pelaaminen, kännykän käyttö tai urheilu liian myöhään voi vaikeuttaa unen saantia sekä heikentää unenlaatua. Myös ruokailutottumuksilla on merkitystä. (Lähde: Aki Hintsa: Voittamisen anatomia)

 

Väsyneenäkin voi kysyä itseltään, auttaako tässä kumppanin vaihto vai uni? Jos vastaat jälkimmäisen, yritä lähteä yhdessä kumppanisi kanssa pohtimaan, miten saisitte nukuttua paremmin rakkauden nimissä. <3

 

*Miten uni on vaikuttanut sinun parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin? Voit jakaa kokemuksesi tai kommentoida muuten kirjoitusta. 

 

Tietoa univajeesta

 

Syyt

 

Univaje syntyy, kun ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa olisi. Lapsen  tai lapsien yöllinen heräily voi olla merkittävä syy vanhempien univajeelle. Toistuvaa yöheräilyä esiintyy 10-15% lapsista. (Duodecim

 

Tunnista

 

Univaje näyttäytyy ärtymyksenä, aloitekyvyn sekä muistin heikentymisenä. Univaje vaikuttaa myös haitallisesti mielialaan. (Lähde: Oivauni) Univaje vaikuttaa myös monin tavoin elimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan.  (Lähde: Duodecim)

 

Tunnista vaikutukset parisuhteessa

 

Amerikkalaistutkimuksen (Amie A.Gordon, Serena Chen – Kalifornian yliopisto) mukaan jo yhden yön univaje aiheuttaa haasteita parisuhteelle eikä hyväkään parisuhde tunnu hyvältä. Empatiakyky kumppania kohtaan laskee ja riitojen selvittäminen muuttuu haastavammaksi.

 

*Suosittelen lukemaan myös kiinnostavan jutun lapsen unesta Helsingin Sanomista "Uni on taito, joka lapsen pitää oppia - Näin pääset irti nukutuskierteestä ja tuet lapsen unta kehitysvaiheiden mukaisesti"

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

Paras ohjeeni parisuhteeseen on varmaan ohje, jonka olen saanut äidiltäni. Kohtele toista, niin kuin toivoisit, että sinua kohdellaan. Siihen sisältyy ajatus, miltä tämä tuntuu toisesta.

 

Kirjoitin edellisessä postauksessani parisuhteessa tapahtuvasta toisen kadottamisesta ja uudelleen löytämisestä. Jäin sen jälkeen pohtimaan saamieni viestien kautta sitä, mistä kaikki tuo työ todella alkaa. Itsestä. Meidän on pystyttävä katsomaan peiliin, kohdattava itsemme.

 

Joku viisas terapeutti on joskus sanonut, että yksi terapeutin tärkeimpiä tehtäviä on saada ihminen lopettamaan valehtelu itselleen. Auttamaan kohtaamaan totuuden. Koska totuus usein sattuu, sitä juostaan pakoon hölkäten tai jopa henkensä edestä.

 

Parisuhde ei muutu miksikään elleivät molemmat ole valmiita pohtimaan, mitä minä voisin tehdä paremmin. Ja mitä toivoisin kumppaniltani. Millainen itse asiassa on parisuhde, jossa minun olisi hyvä olla?

 

Käytän omaa parisuhdettani esimerkkinä herättämään sinua ajattelemaan omia arvojasi. Minulle tärkeää on arki. Haluan, että meillä on hyvä olla yhdessä perheenä ilman, että unohdamme toisiamme. Haluan, että rakkaus tuntuu ja näkyy.

 

Mistä hyvä arki sitten koostuu mielestäni? Se on toisen huomioimista teoilla. Toiselle tehdyt aamupalat, aamun univuoro, herättämisen pusujen kera, kotityöpäivän yllätyksenä hoidetut pyykit…

Meidän hyvään arkeen kuuluu koskettaminen. Parasta ikinä on nukahtaa tai ainakin olla hetki ennen nukkumaan menoa ihan lähekkäin lusikka-asennossa! Se rauhoittaa mielen ja kehon, tekee meistä yhtä. Joskus se on paras kutsu olla vieläkin lähempänä toista.

 

Seksuaalisella kosketuksella on tärkeä viesti muistuttaa toista, että olet haluttava, kiinnostava ja näen sinut muutenkin kuin vanhempana rinnallani tai ystävänä. Seksin määrän ei pidä eikä tarvitse olla mikään mittari onnelliselle parisuhteelle. Se mikä on minulle ja meille hyvä on tärkein mittari, jos nyt sellaista ylipäätään tarvitaan.

 

Kaikki koskettaminen ei ole seksuaalisesti virittynyttä. Se on hipaisuja, halimista, nenuttelua ja ryhmähaleja lasten kanssa. Ja nekin kosketukset ovat tärkeitä, ne kertovat että sinä olet tärkeä.

Vaikka kaikki tämä olisi kunnossa se ei kuitenkaan riitä. Se miten puhumme toiselle on äärimmäisen merkityksellistä.

 

Kohtele kumppaniani kuin ystävääsi. Se on hyvä ohje. Mieti miten puhut, miten pyydät ja jos menee pieleen, osaatko kertoa miksi ja pyytää anteeksi? Itse olen tätä joutunut opettelemaan, mutta se on auttanut.

 

Kermana parisuhde kakun päällä on toisen unelmiin uskominen. Minä toivon, että minun unelmiini uskotaan ja haluan uskoa sekä tukea murun unelmia. Se kantaa. Se on mieletön voima. Olen itse todella tarvinnut murun tukea, emme juhli vain voittoja vaan kestämme myös ne hetket kun koemme pettymyksiä tai teemme niska limassa töitä unelmien eteen.

Ja elämähän ei mene ohjeiden tai toiveiden mukaan. Välillä sitä menee ihan pieleen vaikka toivoisi ihan muuta. Väsymys, kuukautisärinät, työstressi tai huolet voivat saada meidät toimimaan arvojemme vastaisesti. Ja kehen puramme sen – no tietysti siihen kaikista rakkaimpaan ihmiseen. Se ei kaada venettä, mutta keikuttaa. Silloin pitää osata itse katsoa taas peiliin, hengittää ja miettiä, mietin voisin selittää ”miksi olen ollut yksi paskapää”. Se auttaa. Ja jos ei heti, yritä myöhemmin uudelleen. Kerro, ettet halua että toisella on paha olo.

 

Kun arvosi ovat kirkastuneet siitä millainen kumppani haluat olla, jatka matkaa. Pohdi kaikkia niitä esteitä, mitä on sen tiellä että voisit olla sellainen kumppani kuin toivoisit. Puhukaa näistä yhdessä. Sopii hyvin vaikka hääpäivän tai vuosipäivän viettoon.

 

Ja muistakaa, arvoja ei tarvitse saavuttaa. Ne ovat ohjaamassa sinua kohti rakkauden polkua, johon sinä todella uskot. <3

*Sain inspiraation tekstiini murultani ja Arto Pietikäisen loistavasta kirjasta Joustava mieli parisuhteessa (Duodecim). Suosittelen.

*Millainen on sinun arvojesi mukainen suhde? Millainen se olisi jos et pelkäisi mitään? Voit kertoa arvojesi mukaisesta suhteestasi ja ajatuksistasi mitä kirjoitus herätti blogini kommenteissa.

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (6)

Vierailija

Mä niin rakastan tätä sun blogia. Viimeisin vuosi on ollut äärettömän raskas, kun mieheni kertoi minulle olleensa uskoton vuoden ajan. Suhde oli päätetty aiemmin, mutta yhteys tähän toiseen eli pettäminen, jatkui edelleen vielä jonkin aikaa. Olemme siis joutuneet käymään kaiken auki ja sydän irti revittynä olen paikkaillut myös itseäni. Olimme kadottaneet toisemme lähes 20 vuoden aikana. Onneksi nyt näyttää paremmalle. Läheisyys on löytynyt. Kirjoitat asioista joista jokaisen parisuhteeessa olevan pitäisi huolehtia koko ajan, jo ennen ongelmia. Kiitos tästä.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Lämmin kiitos kauniista sanoistasi Vierailija. <3 Kuulen, että sinulla on ollut hyvin rankka vuosi. Olette joutuneet varmasti tarkastelemaan omaa elämäänne ja yhteistä matkaanne, eikä se ole ollut kivutonta. Toivottavasti asiat alkavat pikku hiljaa aukeamaan teillä ja jos niin toivotte, niin löydätte toisenne vielä uudelleen. Joskus kriisi on mahdollisuus kohti vielä syvempää suhdetta. Toivottavasti pysyt blogini parissa jatkossakin. <3

Vierailija

Ihmiset ovat yksilöitä ja kaikki kaipaavat vähän erilaista kohtelua. Parisuhteessa on tärkeä keskittyä siihen, miten saat toiselle hyvän olon - ethän kuitenkaan seurustele itsesi kanssa!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Vierailija. Tuo pointtisi on tärkeä, että ottaa toisen huomioon ja keskittyy asioihin, mitkä tuovat hänelle hyvää. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää tunnistaa myös oma ääni, omat tarpeet ja toiveet, koska hyvässä parisuhteessa on myös erillisyyttä. Jokaisen täytyy itse ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista, mikä heijastuu myös yhteiseen. <3

Raisa

Tosi hyvä kirjoitus sinulta. Olen samaa mieltä monessa asiassa kuten esimerkiksi tuo lähekkäin oleminen ennen nukkumaan menoa. Siitä saa voimaa! Todella hyvä neuvo sinulta tuo että kohtele kumppania niin kuin ystävääsi. Näin kyllä säästyisi monet turhat riidat!

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Raisa kommentistasi ja palautteestasi. Kiva kuulla, että ajattelemme samoin. Yhdessä nukkumisessa on kyllä totta tosiaan hurja voima! Joskus se tuntuu kuin "unilääkkeeltä" mennä toisen lähelle. Uskon, että moni turha riita voisi jäädä väliin, jos näiden asioiden äärelle pysähdytään.  <3

Rakkaus on yksi niistä asioista, miksi työni seksuaaliterapeuttina on niin järjettömän mielenkiintoista. Jokainen uusi asiakas, joka astuu terapiahuoneeseeni, tuo mukanaan uniikin oman tarinansa. Tiedän, ettei ole olemassa yhtä tarinaa tai yhtä tapaa rakastaa. Ja silti minutkin voi vielä yllättää housut kintuissa siviilissä ihmettelemässä jotain rakkauden muotoa.

 

Todennäköisesti nyökyttelet. ”Kyllä, ei ole olemassa yhtä tapaa rakastaa.”

 

Mutta samaan aikaan olemme valmiita tuomitsemaan ihan helvetin kovaa ihmiset, jotka rakastuvat tai rakastavat hieman eri tavalla kuin minä itse. Tästä on lukuisia esimerkkejä jo pelkkä some pullollaan. Olet varmasti kauhistellut jonkun parin suurta ikäeroa? Tai jonkun ylivilliä viriiliyttä rakastaa useampaa ihmistä? Tai jotain ihmistä, joka on rakastunut uuteen ihmisen, vaikka on parisuhteessa? Saatat olla aivan nokka rullalla, jos joku väittää olevansa itsellinen ja kaipaavansa vain seksiä ystävien lisäksi.

Kukaan meistä ei tiedä miksi nuo ihmiset ovat rakastuneet. Millaista suhdetta tai rakkautta he kaipaavat elämäänsä. Millainen heidän taustansa on, ja mitä siitä on syntynyt kun nuo ihmiset ovat löytäneet toisensa.

 

Silti moni meistä on valmis jopa vihaamaan noita itselle tuntemattomia ihmisiä.

 

Mitä jos kääntäisit katseesi peiliin. Ja pohtisit, miltä sinusta tuntuu, kun katsot itseäsi silmiin? Nouseeko vihan tunteet muiden rakkauden näkemisestä omasta rakkauden kaipuustasi? Kivusta, jonka koet kun ei ole ketään ketä rakastaa. Ehkä yksinäisyyden pelosta? Oman elämän ajatteleminen ja kivun tai pelon myöntäminen voi sattua niin paljon, että haluat työntää asian kokonaan mielestäsi. Vihaaminen on helpompaa.

Voit yrittää työstää noita vihan tai pelon tunteita itseksesi ja ystävien kanssa tai voit lähteä hakemaan apua terapiasta. On hyvä myös kiinnittää huomio siihen, mitä voi itse tehdä tässä ja nyt. Vastalääkkeenä toimii myös rakkauden tuomat onnellisuushormonit, joita voi lisätä itsekin elämäänsä. Rakkauslääkäri Emilia Vuorisalmi  kirjoitti tänään Istangram-tililleen Docemiliaan ohjeita, miten sinäkin voit nauttia dopamiinin, serotoniinin, oksitosiinin ja endorfiinien tuomasta hyvästäolosta.

 

”Muutamia vuosia sitten sain rakkaus­tieteisiin perehtyessäni ahaa-elämyksen. Ymmärsin, että rakkauden kaipuu johtuu siitä, että onnellisessa parisuhteessa saamme optimaalisen määrän onnellisuushormoneja eli dopamiinia, serotoniinia, oksitosiinia ja endorfiineja.

Tämä perustila luo meille levollisuuden ja turvallisuudentunteen. Se auttaa meitä nukkumaan paremmin sekä suojaa stressiltä ja monilta sairauksilta. Tällöin ajatuksemme ovat kirkkaat ja pelot pysyvät helpommin taka-alalla.

Mietin miten tuohon tasapainoiseen tilaan voisi päästä ilman parisuhdetta?

Ensimmäinen askel oli pysähtyminen ja ­itsensä kuunteleminen. Kuka olen ja mitkä asiat ovat ­minulle tärkeitä? Mistä lapsena haaveilin ja mitä tekisin, jos rahalla ei olisi merkitystä? Mitä haluaisin arkeeni lisätä ja missä näen itseni viiden vuoden päästä?”…

…Kun elämä tuntuu raskaalta, mieti, mitkä pienet asiat voisivat lisätä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta. Pelkän ajatuksen voimalla saatamme käynnistää positiivisen kierteen. Se voi nostaa meidät ­tasolle, josta emme uskaltaneet edes haaveilla. <3”

-Emilia Vuorisalmi

 

Sinäkin todennäköisesti haluat rakastaa enemmän kuin vihata. Eikö niin? <3

 

*Kuvat Pexel ja Panu Pälviä

*Herättääkö postaus sinussa ajatuksia? Voiko viha muiden suhteista johtua omasta rakkauden kaipuusta? Kommentoi rohkeasti, mutta olethan asiallinen.

*Rakkaustieteestä kiinnostuneen kannattaa tutustua Emilia Vuorisalmen kirjaan Sekaisin LOVEsta. Emiliaa voit seurata myös Instagramissa nimellä Docemilia.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. Voit linkata kommenteissa myös oman instatilisi, etsin aina uusia seurattavia! 

Kommentit (2)

Vierailija

Tunsin usein haikeutta sinkkuna kun näin pariskuntia. Nyt olen onnellisesti naimisissa, mutta tunnen haikeutta nähdessäni lapsiperheitä, koska meillä ei ole lapsia. Harvoin viha on pelkkää vihaa vaan siellä taustalla on paljon ja juuri siksi sitä tunnetta kannattaa pohtia. Usein sieltä taustalta löytyy pettymystä, pelkoa, surua. Mitä rakkaushormoneihin tulee niin hormonit voivat myös johtaa harhaan. Minä tunsin edellisessä parisuhteessani välillä aivan uskomatonta symbioosia ja tuntui, että jos olen tämän toisen kanssa niin mikään ei voi minua satuttaa. Se oli petollinen tunne, koska oikeasti suhde oli onneton ja väkivaltainen. Noiden omituisten hormonien ja tunteiden takia kesti niin kauan päästä siitä irti. En nykyisessä suhteessani tunne tuollaista kaikkinielevää symbioosia, mutta mietin, että ehkä se onkin hyvä asia. Meillä on hyvä suhde. Välittämistä, lämpöä, läheisyyttä. Tulemme hyvin toimeen ja riitelemme harvoin. Silloinkaan en ikinä pelkää, että toinen kävisi käsiksi. Minä en ollut tässä suhteessa aluksi omalla mukavuusalueellani ollenkaan. Oli vaikea käsittää, että asiat voivat olla hyvin. Eikä mikään parisuhde oikeasti suojaa meitä sairauksilta tai onnettomuuksilta, mikäli ne ovat tullakseen. Mutta hyvässä suhteessa tuollaiset asiat pystyy käsittelemään paremmin. Varsinkin jos on taipuvainen läheisriippuvuuteen tai on ollut ongelmallisissa suhteissa niin rakkaushormonit voivat tehdä tepposet. Tämä oli minun oivallukseni.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. On äärimmäisen rohkeaa myöntää, että on tuntenut haikeutta muiden onnesta. Moni meistä on varmasti kokenut noita samoja tunteita. Itse olen huomannut keskellä lapsiperheen ruuhkavuosia, että katson haaveillen lapsettoman pariskunnan perään. Se miten kipeää tuo haikeus tekee riippuu aina ihmisestä.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että harvoin viha on vain vihaa. Ja parisuhteessa, jos missä erilaiset pelot vaivaavat meitä. Mitä enemmän yritämme kätkeä niitä ja selviytyä, sitä enemmän ne tulevat esiin jonkun toisen tunteen mukana kuin valeasussa.

Hienoa, että olet omassa elämässäsi tehnyt havaintoja ja oppinut tunnistamaan, millaisten asioiden kanssa sinun kannattaa olla tarkkana rakkaushormonien keskellä. Olet ehdottomasti ansainnut turvallisen rakkauden, jossa oman kumppanin kanssa saa vain olla. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat