Kirjoitukset avainsanalla rohkeus

On lapsen perhetausta ja kasvatus millainen tahansa, tulee lapsen tehtyä tyhmiä. Kaikki ei mene aina hyvin. Lapsi tai nuori ei edes ehkä huomaa, miten ajautui ongelmiin. Mokailun ja hölmöyksien kierre voi alkaa pikku hiljaa tai siihen voi ajautua hyvin nopeasti.

 

Yritän luoda lapsilleni rohkeuden pyytää apua. Niin myös oma äitini opetti minulle. Se oli minulle iso voimavara nuoruuden myrskyissä.

 

Päiväkoti-ikäisten lasten kanssa on vielä helppoa, kun lapsen lisäksi vaihdetaan myös kuulumiset tuttujen hoitajien kanssa. Päivän kaveririidat tai muut törttöilyt on jo selvitetty päiväkodin hoitajien kanssa.

 

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin sitä isommiksi ongelmat ja haasteet kasvavat.  Koululaisen kanssa saattaa olla aivan pihalla siitä, mitä hänelle oikeasti kuuluu. Wilmaviestejä tulee, kun tulee, koska ei opettajakaan tiedä kaikkea, mitä lapselle koulupäivän aikana tapahtuu. Vanhemman mahdollisuus jutella opettajan kanssa on vain vanhempainilloissa ja vanhempainvartissa. Jos lapsi ei avaudu vanhemmilleen, ei vanhempi tiedä paljoakaan lapsen kuulumisista.

 

Joten puhua pitäisi ja mieluiten ajoissa! Siksi yritän kysellä joka päivä kuulumisia. Vastaukset ovat usein varsin ”yksitavuisia” murahduksia, etenkin jos kavereita on kylässä. Esikoisen olemus paljastaa sanoja paremmin, jos jokin asia painaa mieltä. Levottomuus ja kiukku kertovat usein, että nyt on jokin vinossa.

 

Kävimme läpi meidän neljäsluokkalaisen kanssa ensimmäisen hieman isomman haasteen tänä syksynä. Hänelle oli valtava kynnys pyytää apua.

Ilta meni kokoajan jotain riitaa selvitellessä hänen kanssaan. Itselläkin meinasi mennä hermot. Komentaminen ja kiukustuminen vei tilannetta vain pahemmaksi. Vasta kun pienet saatiin nukkumaan, valot sammuivat ja rauhoituin itsekin, tilanne muuttui.

 

Ensin alkoi lohduton nyyhkytys. Sohvatyynyjen alta hän sai sanottua, miksi ei halua enää mennä kouluun. Minä otin heti yhteyttä opettajaan ja asia lähti aukeamaan. Mikä helpotus näkyi lapsen kasvoilta!

 

Opettaja, minä ja lapseni muodostimme vahvan tiimin, jossa lapsen oli turvallista olla heikko ja pyytää apua. JA HÄN SAI APUA.

 

Olin niin valtavan iloinen, että lapseni näki konkreettisesti, että silloinkin pitää puhua, kun nolottaa tai on itse toiminut väärin. Hän oppi, että aikuisiin voi luottaa ja avunpyyntö kannattaa. Suurkiitos lapseni ihanalle opettajalle hyvästä kasvatuskumppanuudesta!

 

Toivottavasti saamme olla murun kanssa lapsiemme turvatyynynä vaikeissakin paikoissa. Haluamme olla vanhemmat, joille voi tulla kertomaan mistä vain. <3

 

 

*Millaisia kokemuksia sinulla on itse avunpyytämisestä tai oman lapsen avunpyynnöistä? Keneltä sinä pyysit apua lapsena tai nuorena vaikeissa tilanteissa? Vai ajatteletko, että lapsen pitää oppia pärjäämään itse? Jos sinulla on joku oma hyväksi koettu kasvatusvinkki, niin kirjoita se ihmeessä tähän.

*Kuvat Pixabay

Kommentit (0)

Olen seurannut mielenkiinnolla jo pidemmän aikaa naisten, erityisesti äitien keskustelua uimarannalle menosta eri keskustelufoorumeilla. Tunteet naisilla heittelevät surun, ilon, kateuden, katkeruuden, ylpeyden ja häpeän ristiaallokossa. Nämä keskustelut ovat koskettaneet minuakin jollain syvällä tavalla. Tuntuu pahalta, että joku ihana nainen jättää menemättä rannalle muiden ihmisten takia kauniina kesäpäivänä.

Pyysin pari viikkoa sitten Facebookin eri ryhmien kautta naisilta kuvia heidän bikinivartaloistaan ja tarinoita vartaloiden takaa. Mukaan lähti 11 upeaa, rohkeaa ja ainutlaatuista naista. He halusivat antaa kuvansa mukaan tähän, jotta sinä ja minä, me kaikki ymmärtäisimme, että saamme olla kukin oman näköisiämme.

Kehonkuvamme alkaa rakentua jo vauvoina äidin ja isän katseesta sekä kosketuksesta. Kehut ja haukut lapsuudessa rakentavat kuvaamme itsestämme. Jo lapsina olemme erilaisia ja eri kokoisia. Eräs nainen kertoo lapsuudestaan näin:

”Oon koko elämäni ollut aina pienikokoinen ja kaikki päivitellyt sitä kuinka laiha ja hoikka oon.”

Murrosikä muuttaa naisen vartaloa lisäämällä kaaria ja pehmeyttä, mutta myös raskausarpia ja selluliittiä. Samaan aikaan kun joku on ylpeä kehostaan, toinen voi ahdistua ja haluta takaisin lapsen vartaloon. Murrosiän muutokset voivat yllättää nuoren kasvavan naisen, niin kuin eräs tuore äiti kirjoitti:

” Nuoruuden kynnyksellä kroppa alkaa saamaan naisellisia piirteitä. Itsellä tämä tapahtui suht nopeaa tahtia, muistankin tyrmistyneen fiiliksen kun ensikerran huomasin venymä-arven rinnassa. Hyvästi bikinit, hyvästi uiminen julkisilla rannoilla. Ja tämähän piti, vasta 12 vuotta tuon hetken jälkeen olin uimassa julkisella rannalla ja vielä bikineissä! Tosin, turistirannalla Turkissa.”

Moni kokee nuorena hehkeänä naisena valtavia ulkonäköpaineita. Niitä esimerkiksi ruokkii media, somemaailma ja kaveripiiri.  Kunpa tietäisimme, että sen toisen sinua ”arvioivan” naisen mielessä voi olla esimerkiksi tällainen ajatus sinusta:

” Ihailen niitä naisia, ketkä ylpeänä kantavat vartalonsa, vaikkei se median luoman kauneusihanteen sisällä olisikaan. Ne ovat mulle niitä todellisia kaunottaria.”

Naisen vartaloa ja sen kaaria muokataan läpi elämän. Raskaudet ovat oikea tehosekoitin monelle. Iho venyy ja paukkuu, nivelet pehmenevät ja vatsalihakset siirtyvät sivuun vauvan tieltä. Kaiken sen jälkeen vielä synnytys.  Keho palautuu omaa tahtiaan. En ikinä lakkaa ihmettelemästä raskauden ihmettä. Raskaus voi tuoda mukanaan paljon kaunista ja hyvää, joka korjaa rakkaudellaan meitä. Se voi myös aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja jopa epätoivoa.

”Olen aina ollut todella kriittinen itseäni kohtaan, oikeastaan olen suunnilleen vihannut itseäni koko pienen ikäni. Monet syömishäiriötkin on käyty läpi. Pelkäsin kuollakseni miltä tulisin tänä kesänä näyttämään, kun odotin esikoistani joka syntyi 7.4.16, olin varma etten enää kehtaa liikkua missään. Mutta niin siinä sitten vain kävi, että näytän mielestäni elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti siedettävältä makkaroineen päivineen. Kannan arpenikin ylpeydellä, sillä kehoni sai aikaan jotain niin upeeta.”

” Itse kärsin kovista itsetunto ongelmista, ja vaikka tiedostin kropan muutokset pitäessäni positiivista raskaustestiä kädessäni, en uskonut silti että asian kanssa on näin paha olla. Jokainen aamu alkaa itkemisellä kun näyttää valaalta kaikissa vaatteissa, ja harvoin tulee vapaapäivinä lähettyä kotoota,  ettei tartte pukea. Maha on kiintee ja siro suoraan eteenpäin, mutta oon ainut ihminen, joka näkee itteni lihavana, ällöttävänä ja aivan liian suurena. Päivästä toiseen on selviytymistä, jonka jaksaa vaan vauvan takia!”

Eikä muutokset lopu raskauksiin vaan jatkuu läpi aikuisuuden vanhuuteen saakka. Ikä muuttaa kehoa, painon vaihtelu ja se miten pidämme itsestämme huolta. Keho voi muuttua odottamattomalla tavalla myös sairauden takia. Itseluottamus joutuu silloin koville ja muutoksiin tottuminen voi viedä aikaa.

”Kipuoireyhtymä rajoittaa mun liikkumista huomattavasti, eikä laihduttaminen ole onnistunut. Myönnän, että pahimpien masennusoireiden iskiessä lohdutan itseäni välillä herkuilla. Kipuoireyhtymään sairastumisen jälkeen painoni on noussut yhteensä yli 30kg, alipainoisesta ylipainoiseen. Viime kesänä painoni nousi vain parissa kuukaudessa 15kg, josta johtuen mulla on paljon "raskausarpia". Ihoni on todella vaalea, joten arvet erottuvat selvästi. Uuteen kroppaan on ollut vaikea tottua.”

Meidän jokaisen on tärkeää oppia katsomaan omaa kuvaamme lempeämmin. Silloin kaikki nämä muutokset on helpompi hyväksyä. Vaikka se hyväksyminen vaatisi vuosien pureskelua, se kannattaa. Joskus hyväksymistä ja oman kehon rakastamista voi opettaa oma ihana kumppani.

” Yritän olla itselleni armollinen, ja päätinkin pari kuukautta sitten lakata haukkumasta itseäni ja vartaloani. Päätös ei ole ollut helppo pitää, mutta sen avulla itsetuntoni on oikeasti noussut jonkun verran. Tässä mua auttaa tosi paljon myös poikaystäväni, joka päivittäin kehuu ulkonäköäni, vaikken olisi jaksanut käydä moneen päivään suihkussa tai edes katsoa peiliin. Olen tajunnut, ettei kauneus oikeasti riipu siitä minkä kokoinen tai näköinen ihminen on. Kun joku on ystävällinen, ihana ja rakastettava persoona, hänet myös näkee kauniina.”

Niin minä, kuin nämä upeat naiset haluamme toivottaa jokaiselle naiselle ihanaa kesää. Jospa tämä kesä olisi sellainen, että voisit uida kuin lapsena leikkien ja nauraen. Saisit olla lastesi kanssa nauttimassa auringon helliessä ihoa ja mielen hymyillessä rohkeudellesi. Joten lähde rohkeasti rannalle ja nauti elostasi sinä upea nainen! Me tuemme sinua!

” Juuri tänään päätin, että minähän nautin kesästä just niin kuin haluan ja just semmosena kuin olen, arpineni, makkaroineni ja muhkuroineni! Odotan kolmatta lastani, kaikki neljän vuoden sisään ja näkyyhän se kropassa, mutta antaa näkyä.”

” Kantasivat ylpeästi sen oman ruhonsa ihmisten ilmoilla ja kyylääjille näyttäsivät keskisormea!”

” Olen tajunnut, ettei kauneus oikeasti riipu siitä minkä kokoinen tai näköinen ihminen on. Kun joku on ystävällinen, ihana ja rakastettava persoona, hänet myös näkee kauniina.”

<3 <3 <3 <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat