Kirjoitukset avainsanalla ero

Väsymys on seurausta univajeesta. Se on jotain, joka ei välttämättä näy, mutta tuntuu monella tasolla. Olo on kuin olisi sumussa, tavallisetkin asiat voivat tuntua vaikeilta ja tunteet ailahtelevat. Keskellä ruuhkavuosia väsymys on tuttu vieras. Se voi kuitenkin piinata muissakin elämäntilanteissa esimerkiksi stressin tai haitallisten iltarutiinien seurauksena. Unentarve myös arvioidaan helposti väärin

 

Kaikkien eron partaalla olevien olisi syytä pysähtyä miettimään, onko kyseessä univajeen aiheuttama ongelmien vyyhti. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni eronnut tunnistaa jälkikäteen yhdeksi tekijäksi väsymyksen. Ja kuinka monelle on etukäteen lempeästi kerrottu, että lasten valvominen ei välttämättä lopu vauvavuoteen. 

 

Ei ole ihan sama, miten meidät huomioidaan väsyneinä.

 

Meidän jokaisen olisi tärkeä tunnistaa väsymyksen syitä ja vaikutuksia parisuhteen kannalta. Vastaanotollanikin tullaan välillä siihen tulokseen, että ongelmien juuret ovat väsymyksessä. Kumppanille ei yksinkertaisesti ole enää riittänyt energiaa, toisinaan ollaan oltu jo siinä pisteessä, ettei enää jaksa olla kuin muuta kuin paskamainen toiselle.

 

Olen joskus miettinyt, että enkö jaksa olla enää kotona murulle ystävällinen kun kaikki voimat ovat jo käytetty työpäivän aikana? Vaikka tiedän, että muru rakastaa juuri minua sellaisena kuin olen, en voi käyttäytyä miten vain. Edes väsyneenä. 

 

Mietit varmasti, mitä minä sitten voisin tehdä?  Tärkeintä olisi järjestää aikaa nukkumiselle univajeesta kärsivälle kumppanille. Jos molemmat kärsitte univajeesta, täytyy luonnollisesti vuorotella. Resepti on yksinkertainen, mutta toteutusta täytyy luovia olemassa olevien resurssien mukaan. Onko teillä mahdollisuutta nukkua rauhallinen yö, niin että toinen vie lapset esimerkiksi mummolaan? Tai voisiko toinen mennä esimerkiksi airbnb-asuntoon, ystävän luokse tai hotelliin yhdeksi yöksi?

Jos perheessä on lapsia kannattaa pysähtyä miettimään, onko heidän yöunien parantamiseksi jotain tehtävissä. Lapset ovat erilaisia, mutta ilta- ja nukkumaanmenorutiineilla voidaan parantaa lapsen unia. Lisäapua vanhemmat voivat pyytää esimerkiksi neuvolasta. Aina omat keinot eivät vain riitä, eikä siinä ole mitään pahaa. Avunpyytäminen on rohkeutta!

 

Jokaisen univajeesta kärsivän aikuisen kannattaa suunnata katse myös elintapoihin. Työ voi seurata kotiin asti ja nakertaa aikaa illoista sekä öistä. TV-katselu, netissä surffailu, pelaaminen, kännykän käyttö tai urheilu liian myöhään voi vaikeuttaa unen saantia sekä heikentää unenlaatua. Myös ruokailutottumuksilla on merkitystä. (Lähde: Aki Hintsa: Voittamisen anatomia)

 

Väsyneenäkin voi kysyä itseltään, auttaako tässä kumppanin vaihto vai uni? Jos vastaat jälkimmäisen, yritä lähteä yhdessä kumppanisi kanssa pohtimaan, miten saisitte nukuttua paremmin rakkauden nimissä. <3

 

*Miten uni on vaikuttanut sinun parisuhteeseen tai muihin ihmissuhteisiin? Voit jakaa kokemuksesi tai kommentoida muuten kirjoitusta. 

 

Tietoa univajeesta

 

Syyt

 

Univaje syntyy, kun ihminen nukkuu vähemmän kuin hänen unentarpeensa olisi. Lapsen  tai lapsien yöllinen heräily voi olla merkittävä syy vanhempien univajeelle. Toistuvaa yöheräilyä esiintyy 10-15% lapsista. (Duodecim

 

Tunnista

 

Univaje näyttäytyy ärtymyksenä, aloitekyvyn sekä muistin heikentymisenä. Univaje vaikuttaa myös haitallisesti mielialaan. (Lähde: Oivauni) Univaje vaikuttaa myös monin tavoin elimistön toimintaan ja aineenvaihduntaan.  (Lähde: Duodecim)

 

Tunnista vaikutukset parisuhteessa

 

Amerikkalaistutkimuksen (Amie A.Gordon, Serena Chen – Kalifornian yliopisto) mukaan jo yhden yön univaje aiheuttaa haasteita parisuhteelle eikä hyväkään parisuhde tunnu hyvältä. Empatiakyky kumppania kohtaan laskee ja riitojen selvittäminen muuttuu haastavammaksi.

 

*Suosittelen lukemaan myös kiinnostavan jutun lapsen unesta Helsingin Sanomista "Uni on taito, joka lapsen pitää oppia - Näin pääset irti nukutuskierteestä ja tuet lapsen unta kehitysvaiheiden mukaisesti"

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

Voivatko kirjat todella auttaa eteenpäin? Kyllä voivat. Kirjoitin edellisessä postauksessani Loma voi olla vedenjakaja parisuhteeessa, miten loma on kuin tienristeys. Siksi päätin listata teille kirjoja, joita suosittelen terapiavastaanotollani asiakkaillenikin. 

 

Kirjojen avulla asiakkaani ovat oivaltaneet uusia asioita, saaneet tukea muutokseen ja huomanneet myös korjattavaa omassa ajattelussaan. Tärkeintä on löytää itseä puhutteleva, kulloiseenkin hetkeen sopiva kirja ja tapa, jolla lukea se. Siksi suosin tavallisten kirjojen lisäksi ääni- ja e-kirjoja. 

 

Kirjastot ovat oikea aarreaitta!

 

Kirjoja muutoksen äärelle:

 

Kirjoja avuksi eroprosessiin:

 

Minulle kirjat ovat pienestä tytöstä asti olleet äärettömän tärkeitä. Niin monen uuden asian äärellä olen kirjaimellisesti ”marssinut” kirjastoon hakemaan apua. Uudet näkökulmat ja tieto ovat saaneet haastavatkin hetket näyttämään mahdollisuuksilta. 

 

Hyvä esimerkki tällaisesta hetkestä oli, kun odotin esikoistani yksin. Eve Mantun (2006) kirja Minusta tulee perhe oli kuin ystävä minulle. Se sai minut uskomaan, että selviän kyllä kun valmistaudun oikein tulevaan. Samalla kirja antoi luvan pyytää apua muilta, mikä on ollut kultaakin arvokkaampi neuvo. 

 

Onko sinulla ollut elämässä hetkiä, kun kirjat ovat auttaneet? Jos näin on, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä silloin tapahtui elämässäsi ja miten kirja tai kirjat siinä auttoivat. Ja tietysti, mikä kirja oli kyseessä! <3

*Kuvat omia

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä.

Kommentit (2)

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kommentistasi Anna-Maria K. Ja mahtava kuulla, että ajattelet samoin ja olet saanut itsekin apua kirjoista. =)

”Aina, kun kuvittelemme, että jollakin toisella ihmisellä on valta tehdä meidät onnelliseksi, me valmistaudumme olemaan hänen uhrinsa.

-Robert Burney

 

Valitsin alkuun tuon lauseen Marika Rosenborgin tuoreesta kirjasta Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas, koska lause on mielestäni monen parisuhteen ongelmien ytimessä. Odotus siitä, että toinen tekee minut onnelliseksi. Tai jopa vaatimus, että toisen pitää tehdä minut onnelliseksi. Vaikka totuus voi olla, ettei itsekään tiedä mikä minut tekisi onnelliseksi.

 

Uhriksi meidät altistaa liika nojaaminen toiseen. Kuvainnollisesti se tarkoittaa, että omat jalat eivät ole kunnolla maassa ja toisen on helppo töniä meitä.  Samalla oletamme toisen antavan meille syyn hymyyn päivästä toiseen. Tuo kaikki käy salakavalasti ja kenelle vain. Tiedän sen itsekin. Rakastuminen oikein yllyttää kaatumaan toisen syliin, antautumaan ja avaamaan kaikki rajat.

 

Yleensä stoppi tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Mieleen tai kehoon piirtyy jossain muodossa lause: ”Näin en halua elää elämääni.” 

 

Hyvinvoivassa parisuhteessa on kaksi ihmistä, kuin kaksi ympyrää jotka vain jakavat yhteisen kosketuspinnan. Ne eivät ole sisäkkäin tai liian kaukana toisistaan. Kerron tämän usein asiakkailleni, koska se auttaa hahmottamaan usein aika sekavaa tilaa. Jos elät parisuhteessa voit miettiä, miten teillä ympyrät sijoittuvat? 

 

Kesälomalla parisuhteen tila paljastuu kuin koirankakat lumien sulettua. Karrikoiden voi sanoa että arkinen yhdessäolo on voinut mennä hammasta purren kiireen keskellä. Mutta kesälomalla ei pääse karkuun sitä, mitä ei haluaisi nähdä. 

 

On joko kohdattava toinen ja selvitettävä asiat tai väistettävä hänet näkyvästi. Neljä viikkoa painostavassa hiljaisuudessa, eri osoitteissa tai repivien riitojen keskellä voi kummasti aloittaa pohdinnan muutoksesta. Tarkoittaako muutos yhdessäoloa uudella tavalla vai eroa, on jokaisen parin oma päätös. 

Rosenbergin kirjan nimi on jo itsessään ihanan lohdullinen ”Sinä selviät kyllä”. Niin minä ajattelen jokaisen asiakkaani kohdallakin. Silti moni sitä pelkää, mikä on ymmärrettävää. Rinnalle tarvitaankin ystäviä, terapeuttia tai vaikka lohdullinen kirja. 

 

Niin moni asiakkaistani aloittaa oman elämänsä tarinan kirjaimellisesti tarinana.

 

Totuus tulee vasta ääneen lausuttujen sanojen makustelun ja pureskelun jälkimainingeissa omana oivalluksena. Se on kuin karvas maku, mikä täyttää suun vaikka sanoisi itselleen kertovansa jostain kauniista. 

 

Yritä sinä olla rehellinen. Millainen teidän parisuhteenne on? Mitä kesäloma paljasti? Ajatus, että selviää, on ihanan lohdullinen. Se auttaa seisomaan omilla jaloillaan myös parisuhteessa, joka ei valitse eron polkua vaan muutoksen. Silloin sinä valitset olla kumppanisi kanssa ja hän sinun. <3

 

*Jos haluat kertoa, omasta kokemuksesta muutoksen tai eron äärellä voit jakaa sen kommenteissa. Vertaistuki voi olla hyvin vahva apu vaikeina hetkinä. 

 Apua on tarjolla:

 

*Kuvat Pixabay

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

Kommentit (0)

”Yhtenä päivä tajusin, että en tunne enää mitään häntä kohtaan.” 

 

Näin eräs tuttavani sanoi minulle, ennen kuin jätti kumppaninsa. Vastaavanlaisia lauseita olen kuullut myös terapiavastaanotollani. Niiden äärelle kannattaa aina pysähtyä ennen kuin jatkaa eteenpäin. Muuten saattaa toistaa samoja ”virheitä” uudelleen ja uudelleen. 

 

Rakkauden alkuhuumassa ei voi kuvitellakaan, että eläisi ilman toista. Saati, että rakkaus loppuisi joskus. Jotain kuitenkin tapahtuu, usein monia pieniä asioita, ja pikkuhiljaa tunneyhteys katkeaa. Ne kuuluisat rakkauden langat katkeavat, mistä olen aiemminkin puhunut postauksessani Uudelleen toisen luokse <3.

 

Olen itsekin kituutellut suhteessa, jossa rakkaus on hiipunut hiljalleen, kunnes se on sammunut. En tiedä, onko syy ollut pelko olla yksin vai tottumus, että eroaminen on pitkittynyt. Vai enkö vain  ole halunnut huomata koko tilannetta? 

 

Kerran olen jopa lopettanut suhteen ja samana päivänä sännännyt toisen syliin. Niin järjettömän peloissani olin. Tekisi mieli sanoa, niin tyhmä olin! En kohdannut pelkoani. Enkä myöskään saanut korjattua ongelmaa. Siitä seurasi monta pettymystä ja särjettyjä sydämiä. 

 Eron lähestyessä voi kohdata monenlaisia pelkoja. Joku pelkää, ettei ikinä enää löydä ketään. Oma kumppani saattaa tunteidenkin hiipumisen jälkeen tuntua niin tutulta ja turvalliselta, että hänestä luopuminen tuntuu mahdottomalta. 

 

Mieli täyttyy kaikenlaisista selityksistä liittyen yhteisiin huonekaluihin, sukulaissuhteisiin, talouteen tai lomasuunnitelmiin. Pelko, että kumppani romahtaa, jos hänet jättää,  valtaa mielen. Toisen kivun näkeminen voi ahdistaa jo etukäteen suunnattoman paljon.

 

Kehotan ystäviänikin usein käymään edes kerran juttelemassa ammattilaisen kanssa eroon liittyvistä ajatuksista. Heille pystyn itsekin olemaan vain ystävä. Ammattilaiselle puhuminen kannattaa, sillä kukaan läheisesi ei pysty pitämään omia tunteitaan ja ajatuksiaan neutraaleina eroasiaan liittyen. Ammattilaisen kanssa voi rauhassa tuulettaa tunteita ja viisaiden kysymysten kautta saada uusia oivalluksia. 

 

Pieni hengähdys ja harkinta on paikallaan ennen suuria päätöksiä. Ja jos rakkaus on todella loppunut, eteenpäinmeno voi olla palvelus teille molemmille. Se voi olla kaunein rakkauden teko, kun antaa toisen mennä ja rakastua vielä uudelleen toiseen ihmiseen. Vaikka irtipäästäminen sattuisi alussa ihan helvetin paljon. <3

 

 

*Oletko kokenut rakkauden loppumisen? Kaikki rakkauden langat ovat vain katkenneet ja tunneyhteys on kadonnut? Miten olet ratkaissut tilanteen? Oletko löytänyt vielä tien toisen luo? Vai ovatko tienne eronneet.? Voit jakaa kokemuksesi tähän, jos haluat. Sinun tarinasi, voi olla jollekin toiselle hyvin tärkeä. Ja muistetaanhan lempeys muita kohtaan, vaikka jonkun tarina ärsyttäisi sinua – blogini ei ole paikka, jossa tuomitaan muita.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan siellä kiinnostavia artikkeleita, vanhoja ja uusia blogejani. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, että sinäkin olisit mukana ja kommentoisit siellä. =)

*Kuvat Pixabey

Kommentit (14)

Kipuilua

Meillä oli aikoinaan paljon ongelmia exän kanssa. Silti itse halusi vain taistella ja taistella, mutta ei koskaan edes harkittu terapiaa. Oli kaksi pientä lasta.
Lopulta se päätös vaan oli tehtävä, ero. Ja se päätös oli vaikein ikinä! Nyt hajoaa lasteni perhe, miksi haluan kasvattaa lapseni ilman ydinperhettä? Vihaavatko lapseni minua sen takia myöhemmin? Entä jos kuitenkin jäisin, lasteni takia? Ehkä asiat ei kuitenkaan ole niin huonosti? Ei! Kyllä ne olivat ja me ei pystytty niitä asioita selvittämään enää mitenkään. Olin katkeroitunut, vihainen.
Exä löysi uuden heti erottua, itsekkin löysin elämäni suurimman virheen. Mutta, nyt 5v myöhemmin ollaan exän kanssa todella hyvissä väleissä. Exäni vaimo on yksi maailman kultaisimmista ihmisistä jonka tiedän. Olen itse omalla tahollani naimisissa. Voimme vierailla toistemme luona, kahvitella ja viettää muuten vain aikaa. Ero oli paras asia mitä pystyimme tekemään, koska nyt lapsillamme on vanhemmat jotka pitävät yhtä ja taistelevat yhdessä lastemme puolesta. Toki nyt on tullut se vaihe, että miksi äiti ja isä ei ole enää yhdessä, mutta olemme kertoneet, että asiat on paremmin näin. Olemme hyviä ystäviä ja katkeruus menneisyydestä on poissa. Kipeää se teki, mutta nykyään olen onnellinen, että uskalsin lähteä.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Kipuilua. Toit tärkeän näkökulman esille, oman elämänne kautta. Joskus ero voi todella olla askel parempaa vaikka se tekisi todella kipeää. Se voi rauhoittaa tilanteen ja tuoda ihmisiä jopa lähemmäs toisiaan. On todella hienoa, että olette hyvissä väleissä ja uusilla kumppaneillakin on omat tärkeät paikkansa. Lapsetkin varmasti arvostavat sitä. Rakkauden ympäröimänä on hyvä kasvaa, vaikka ei olisikaan ydinperheessä. <3

Suny

Meillä ensimmäisen puolen vuoden jälkeen mies ei enään ollutkaan "halailijatyyppiä". Tulimme muuten hyvin toimeen, olimme parhaita ystäviä. Itselläni rakkauteen kuuluu kuitenkin paljon koskettelua ja huomioimista. Jaksoin "kerjätä" rakkautta ja huomiota jopa 2vuotta. Tämä aika oli raskasta, sillä tunsin etten riittänyt ja pelkäsin että olisin huono. Toinen ei halunnut näyttää rakkauttaan useimmiten. Itsetuntoni kärsi ja tästäkin kumppanini ruoti minua.
Lopulta en enää jaksanut yrittää, mutta tämäkin vaihe kesti ainakin puoli vuotta, jonka aikana valmistauduin henkisesti eroon. Kun asia tuli puheeksi, olivat molemmat omilla tahoillaan valmiita ja ero oli täysin kivuton.
Nyt olemme vain hyvät ystävät ja tunnen olevani heti onnellisempi ja itsevarmempi kuin pitkään aikaan!

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Suny. Kerrot rohkeasti suhteesta, jossa ei ollut kaikki hyvin, mutta silti se jatkui. Niin se menee monella muullakin. Tuo vaihe oli varmasti raskas monella tapaa ja ristiriitainenkin. Ehkä sillä kaikella oli oma merkityksensä ja eron hetkellä olitte valmiita. Kirjoituksestasi kuuluu myös oma prosessisi, olet selvästi käynyt itseksesi läpi, miksi kaikki meni niin kuin meni. 

Ihana kuulla, että olette nyt hyviä ystäviä ja sinä olet onnellinen sekä itsevarma. Elämä taitaa taas hymyillä. <3

Pakosta yhdessä

Elän tällä hetkellä tuota tunteetonat elämää. Toki tunteita on mutta vain negatiivisia. Sen verran huono olo tässä avioliitossa että en todellakaan haluaisi olla tässä.
Valitettavasti yhteinen asuntolaina ja sen mukana iso kiinteostö jarruttaa oman elämän aloittamista.
Näen asian niin että kaksi erillään onnellista vanhempaa on parempi kun yhdessä onnetonta.
Toinen roikkuu vielä kiinni ja se tekee asian vielä rankemmaksi.
Lasten ei todellakaan ole hyvä olla sellaisessa ympäristössämissä vanhemmat voi huonosti.
Asialle ei aina vaan voi mitään kun yhteiset velat ja muut velvollisuudet painaa.
Tietenkin haluaisin lähteä lasten kanssa pois mutta se vaan ei ole mahdollista.
Haluan myös että lapset saa olla isänsä kanssa mutta minä en hänen kanssa halua elää.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Pakosta yhdessä. Elämäntilanteesi on haastava tällä hetkellä. Tunsin surua lukiessani "pakon" sanelemasta tilanteestanne. Taloudelliset seikat voivat joskus aiheuttaa loukun, josta ei vain pääse noin vain pois. 

Olisi hyvä, että saisit kuitenkin jonkun kanssa purkaa omia ajatuksiasi. On rankkaa pitää kaikkea sisällään ja yrittää selviytyä jokaisesta päivästä negatiivisten tunteiden keskellä. Niin kuin sanoit, se on lastenkin etu jo vanhemmat voivat hyvin.

Voit soittaa esimerkiksi Sexpo-säätiön maksuttomaan puhelinneuvontaan. Siellä vastaa aina koulutettu seksuaalineuvoja tai seksuaaliterapeutti. Heidän kanssaan voi käydä läpi omia tunteita luottamuksellisesti. Uskon, että se auttaisi sinua jaksamaan. Voit myös kumppanillesi ehdottaa, että hänkin soittaisi. Myös oman kunnan pariterapia tai perheterapia mahdollisuuksia kannattaa tarkastella. Osassa kunnista seurakunta tarjoaa maksuttomia palveluita. Myös neuvolan kautta kannattaa kysyä.

Toivottavasti tilanteenne selviää mahdollisimman pian ja pääsisitte rakentamaan uutta elämää eri osoitteissa, niin kuin toivot. Voimia sinulle. <3

Sexpon puhelinneuvonta

Mosaiikki

Oman eroni olisi pitänyt tapahtua aikaisemmin. Voimme kaikki pahoin. Mutta pelko esti minua tekemästä päätöstä. Toivoin salaa, että tapahtuisi jotain niin räikeää, että voin ottaa siitä syyn eroon. Lopulta ex-mieheni otti ja lähti karmit kaulassa kahden tunnin varoitusajalla. Olisinpa uskaltanut erota aikaisemmin. Exäni on vaikea ihminen ja alistuin elämään toisen elämää ja mukautumaan toisen vaatimuksiin. Hänellä on sairaus ja hän tarvitsee sitä eikä siedä tätä. Hän kävi terapiassa työssä saamiensa vammojen tähden, mutta ei halunnut perhettä mukaan, vaikka se kaikki vaikutti meihin myös. Nyt ex voi paremmin, mutta ei hän mihinkään muutu. Häntä täytyy osata käsitellä ja olen joutunut opettelemaan uudelleen vetämään rajat sille, mitä suostun ottamaan vastaan. Eromme alussa olin se syyllinen, jonka takia liitto ei onnistunut, mutta välillä ex ymmärtää oman isänsä myös. Lapsen tähden olen tekemisissä hänen kanssaan, ja pidän ystävällisen mutta asiallisen linjan. Ex kuvittelee että olemme ystäviä. Onneksi hän nykyään tapaa lastamme ja käytännöt sujuvat, mutta edelleen hänen mielipiteensä on hyvin vahva ja on tilanteita, joissa hän tahallaan laittaa kapulaa rattaisiin, voidakseen hallita elämäämme. Onneksi asumme eri paikkakunnilla.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Mosaiikki. Olet joutunut käymään pitkän tien ex-kumppanisi kanssa. Syyllisyyden tunteiden kanssa taistelu on varmasti ottanut koville. Toivottavasti osaat nähdä jo tilanteen armollisemmin. Parisuhteessa on aina kaksi, eikä kaikki ole silloin vain sinun vikasi. Ja jälkikäteen moni asia näkyy selkeämmin. Myös se, että olisi pitänyt erota aiemmin. Ehkä joku muu saa voimaa omaan päätökseensä kirjoituksesi tukemana.

On kuitenkin hyvä, että olette nyt eronneet. Olet selvästi ottanut elämäsi haltuun ja pidät rajoistasi huolta. Rajattoman ex-kumppanin kanssa se vie varmasti vieläkin voimiasi. Mikä on ikävää. Kaikkien haasteiden keskellä olet kuitenkin mielestäni toivonut todella hienosti ja lapsien etu on ollut mielessäsi. Pidä jatkossakin itsestäsi ja lapsista huolta. <3

Vierailija

Olemme eronneet puolisoni kanssa. Meillä oli lapsemme syntymää ennen jo vaikeita hetkiä, ja aloin huomata millainen ihminen toinen oikeasti oli, jotenkin heräsin ns. todellisuuteen. Meillä oli ollut epävarmuutta suhteessa jo aiemmin, mutta olimme sinnikkäästi yhdessä ja halusimme yrittää vielä ja olla yhdessä kuitenkin. Mietin aikalailla välillä että, jos toinen muuttuukin tai käytös muuttuu. No lapsemme synnytyksen jälkeen ongelmat lisääntyivät, riitelimme todella usein ja olimme uupuneita ja väsyneitä, sekä stressaantuneita. Kaikki oli uutta ja tuntui, että olimme muuttuneet lapsen myötä kumpikin. Mutta sekin etten tuntenut oloani enää omaksi itsekseni ja hyväksi hänen kanssaan ja seurassaan. Meidän parisuhteen ongelmat kasaantuivat ja paisuivat, huomasin myös että kumppanini ei aio muuttua ja en itsekään tunnu muuttuvan paremmaksi ja samantyyliseksi enää.. olimme erillämme toisistamme ja tuntui että välillemme oli kasvanut syvä kuilu, emmekä enää halunneet edes yrittää vaikka itse kävin terapiassa, niin tuntui että hoidin itseäni siellä enkä suhdetta parempaan kumppanin kanssa. Ja se että jos toinen yrittää, niin mitä se loppujen lopuksi pelastaa siltä suhteelta. Tunnen oloni paremmaksi ja onnellisemmaksi yksin, kuin siinä suhteessa, ehkä alan pääsemään irti kahleista ja synkästä varjosta yläpuolellani, sekä pikkuhiljaa löytämään itseni takaisin. Emme aio enää palata yhteen, pystymme onneksi lapsen takia olemaan hyvin väleissä ja sopimaan asioista ja se on mielestäni tärkeintä.

Puhu muru

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Vierailija. Aika ennen eroa, kuulostaa kovin raskaalta ja symbolinen kuvauksesi syvästä kuilusta kuuluu sanoissasi. Joskus on aivan oikein päästää irti kahleista. Aina ei mikään taistelu tai yritys riitä, tilanteet eivät ole niin yksinkertaisia. Harva haluamalla haluaa erota.

Olen onnellinen puolestasi, että olet löytämässä itsesi uudelleen. Jos tykkäät yhtään lukea kirjoja esimerkiksi Bruce Fisherin kirja Jälleenrakennus on todella hyvä ja voi auttaa omassa pohdiskelussa eron jälkeen. Se löytyy todennäköisesti kotikuntasi kirjastosta. Ja lapsenne ja teidän molempien kannalta, todella hienoa, että olette hyvissä väleissä. Yritä kääntää kasvosi rohkeasti aurinkoon synkkien vaiheiden jälkeen. <3

Vierailija

Me molemmat olimme sitä mieltä jo heti alussa että "Eroa ei saa tulla."
Nyt olemme olleet avioliitossa jo melkein 50 vuotta ja olemme kavaneet niin yhteen että ei vois ajatellakaan eroa.
Miten tähän on päästy? Se asenne jo että ero ei ole mielestämme oikea tie, vaan että asat täytyy selvittää ja yrittää ratkaista, kuusi kaksion auttanut. Kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen ovi avautuu. Näin sen olemme me yhdessä kokeneet

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Teillä on ollut pitkä taival yhdessä. Onnittelut siitä. Minunkin isoäitini ehti olla isoisän kanssa naimisissa 50 vuotta, kunnes isoisä nukkui pois. Jotain kaunista pitkissä liitoissa on. En kuitenkaan halua ammattilaisena tai yksityishenkilönä romantisoida pitkiä liittoja liikaa. Arvostan mielipidettäsi, mutta en itse allekirjoita sitä.

Kaikki suhteet eivät parane tai ongelmat ratkea vaikka kuinka haluaisi. Joskus ihmiset ovat vain vääränlaisia toisilleen tai ongelmat liian suuria. Rakkaus voi olla yksinkertaisesti loppunut, eikä ole halua enää palata toisen lähelle. On hyvä asia nykymaailmassa, että kenenkään kanssa ei ole pakko olla ja on vapaus erota. Vanhempien onnellisuus vaikuttaa vahvasti myös lapsiin ja onneton tai riitaisa ilmapiiri ei ole lapsienkaan etu.

Vierailija

Kysyt, että mistä tietää, että rakkaus loppuu? Minusta sinun pitäisi kysyä myös, että mistä tietää, että rakkaus alkaa?
Rakkaudella ei ole virallista määritelmää ja tuntuu, että tänä päivänä joka ikinen ihastuminen, huuma, himon tunne, läheisyyden kaipuu, itsensä peilaaminen toisen kautta, hedonismi, narsismi ja jopa itsetuhoisuus voidaan nimetä "rakkaudeksi". Paras neuvo, jonka olen koskaan saanut on: "Rakkaus ei ole tunne, substantiivi. Rakkaus on verbi." Avioliitto ei lopu silloin kun kumpikin rakastaa (verbi) eikä keskity erilaisiin hormonien säätelemiin tunteisiin, jotka vaihtelevat hetkittäin, päivittäin ja vuosittain. Suhde pysyy hyvänä silloin kun kumpikin keskittyy päivittäin rakkauden TEKEMISEEN, eli rakkauden tekoihin. Rakkaus on sitä, että tekee rakkauden tekoja. Ei mitään muuta. Jos ei tee rakkauden tekoja, ei rakasta. Voi himoita, haluta, tuntea hellyyttä, tuntea vetoa, mutta rakkaus motivoi rakkauden tekoihin. Ei siis anneta rakkauden kärsiä inflaatiota ja tunnistetaan aito rakkaus: se on voima, joka motivoi molemmat rakkauden tekoihin arjessa ja juhlassa, joka päivä. Ja se ei sammu eikä vaihtamalla parane.

Puhu muru

Kiitos kommentistasi Vierailija. Näkökulmasi on tärkeä. Eikä rakkauden määritelmää varmaan voi kukaan ihan lopullisesti määritellä. Olen useassa blogitekstissäni puhunut rakkauden teoista, toisen huomioimisesta, kunnioittamisesta ja arvostamisesta. On selvää silti, että ihminen kaipaa myös esimerkiksi intohimoa ja läheisyyden kaipuuta. Kaikissa tilanteissa kuitenkaan rakkauden teotkaan ei riitä. Voi olla, että toinen jo päästänyt irti tai kahden ihminen välinen kuilu on kasvanut liian suureksi.

En itse lähde tuomitsemaan ketään tai sanomaan, että rakkaus kestää, jos siitä pitää huolta. Tämä on elämää ja elämä voi yllättää. Haluan mieluummin kulkea rinnalla ja pohtia, miksi tähän pisteeseen tultiin. Ja mihin suuntaan ihminen haluaa jatkaa matkaansa.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat