Kirjoitukset avainsanalla koti

”Tuomas Kurttila muistuttaa, että pienen lapsen suhteesta omaan kehoon syntyvät turvataidot, joista on hyötyä koko elämän ajan. Itsetunto rakentuu voimakkaasti sen varaan, mitä omasta kehostaan ajattelee. Jos lapsi tai nuori ei pidä omaa kehoaan arvokkaana, hän joutuu elämässään helpommin seksuaalisesti kaltoinkohdelluksi.” (HS 7.9.17)

 

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila nosti lasten seksuaalikasvatuksen esille eilen Helsingin Sanomien haastattelussa ”Seksuaalisuudesta pitää puhua jo päiväkodeissa - Aikuisten asenne liian torjuva” . Hän sanoi suoraan sen, mitä ammattilaiset ovat tienneet jo kauan. Seksuaalikasvatusta tarvitaan osaksi varhaiskasvatusta suojelemaan lapsia.

 

Seksuaalikasvatusta tapahtuu kotona ja päiväkodeissa koko ajan, halusimme tai emme. Jokainen vessakäynti, utelias kysymys, aikuisen katse tai hymähdys ovat seksuaalikasvatusta. Ei ole ihan sama, miten lapsen housuun pissaamiseen suhtaudutaan. Tai miten häntä katsotaan, kun hän kirmaa nakuna huoneeseen.  Tai sanotaanko pimppiä pimpiksi vai etupyllyksi. 

 

Muodostuuko seksuaalisuudesta lapselle iloinen vai häpeällinen asia on aikuisten vastuulla. 

 

Varhaiskasvatuksessa on loistava mahdollisuus huomioida lapsen seksuaalinen kehitys ja käsitellä sitä ikätasoisesti leikin sekä arkisten tilanteiden kautta. Emme saisi hukata näitä loistavia mahdollisuuksia. 

 

Lapselle on tärkeää opettaa jo pienestä asti kehon osien oikeat nimet, se mitä tarkoittaa omat rajat ja mitä tehdä, jos joku ei niitä kunnioita. Jokaisen lapsen olisi tärkeää opetella arvostamaan omaa ja toisen kehoa. Tunnetaidot opettavat nimeämään tunteita ja tunnistamaan, mitä toisista asiat tuntuu. Aikuisten tulisi kertoa lapselle, että kaikesta saa puhua ja apua saa pyytää. 

 

Miksi aikuiset sitten suhtautuvat torjuvasti? Syy on tiedon puute.

 

Tiedon puute aiheuttaa turhia pelkoja, ennakkoluuloja ja oletuksia. Seuraukset näkyvät muun muassa aikuisten asenteissa negatiivisessa valossa. Moni sekoittaa edelleen lasten ja aikuisten seksuaalisuuden keskenään, vaikka ne ovat ihan eri asia. Lapsella ei ole aikuisen kaltaista seksuaalista halua eikä toivetta kumppanista.

 

Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee koulutusta lapsen seksuaalisuudesta aivan samalla tavalla kuin he opiskelevat muita lapsen kasvuun liittyviä asioita. On ymmärrettävää, että aihe voi tuntua vaikealta ilman koulutusta ja oikeaa tietoa. 

Seksuaalikasvatuksen tiellä ei saisi olla tietämättömyys ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, koska kyse on lapsen oikeudesta. WHO on julkaissut jo vuonna 2010 seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. WHO:n mukaan seksuaalikasvatus alkaa jo syntymästä ja sen pitäisi jatkua ikätasoisesti läpi lapsuuden. Suomi voisi olla tässä edellä kävijä ja ottaa seksuaalikasvatuksen osaksi varhaiskasvatusta koko maassa.

 

Yhdessä vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilöstö voivat antaa lapselle tietoa, neuvoja ja luvan kysyä seksuaalisuudesta. Samalla he voivat tukea toisiaan vaihtamalla arkisia kuulumisia lapsen tekemisistä.

 

Kaikki me haluamme, että lapsemme saisi mahdollisimman hyvät eväät elämään. Yhdessä vanhempien, päiväkodin ja neuvolan tiedoilla voimme saada paljon hyvää aikaiseksi. <3

 

 

*Väestöliitolla on varhaiskasvatukseen sopivat seksuaalikasvatus eli kehontunnekasvatus materiaalit. Nämä sopivat hyvin päiväkotien käyttöön.

 

*Jokaisessa päiväkodissa olisi hyvä olla henkilökunnan käytössä Raisa Cacciatoren ja Susanne Ingman-Fribergin (toim.) kirja Keho on leikki – Avain luonnolliseen seksuaalikasvatukseen alle kouluiässä. Kerätkään kirjaan rahat vaikka vanhempaintoimikunnan kanssa!

 

*Mitä mieltä sinä olet – pitäisikö varhaiskasvatukseen kuulua myös seksuaalikasvatus? Miksi?

 

*Kuvat Pixabay

Kommentit (2)

Raisa

Viisaasti kirjoitettu Marja!
Tärkeää asiaa joka jokaisen varhaiskasvatuksessa päättävän tulisi lukea!

Puhu muru

Kiitos palautteestasi Raisa. Se tuntuu hyvälle. Olen täysin samaa mieltä, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten olisi hyvä pienin askelin ottaa haltuun seksuaalikasvatusta oman itsensä sekä lasten takia. Myös lasten vanhemmat tarvitsevat heitä tuekseen. =)

Me olimme keskiviikkona Helsingin Lastenklinikalla pienen, kovasti huutavan vauvamme kanssa. Hän onnistui painamaan kätensä uunin lasiin, jossa ei ollut turvalasia eli se oli polttavan kuuma. Ensimmäisestä äännähdyksestä tiesimme, että nyt sattui pahasti. Muru kaappasi hänet heti syliinsä ja laittoi käden haaleaan veteen. Minulla oli aika avuton olo seistä siinä vieressä ja kuunnella huutoa. Yritin rauhoitella isompia lapsia ja valmistelin päivällistä loppuun.

 

Pidimme vauvamme kättä ensiapuohjeen mukaisen 20 minuuttia haaleassa vedessä ja vauva huusi kokoajan sydäntä särkevästi. Sitten soitin alueemme neuvontapuhelimeen kysyäkseni lisäohjeita. Saimme ohjeeksi lähteä heti Lastenklinikan päivystykseen, koska kyseessä oli vauva. Lisäksi meitä pyydettiin antamaan kipulääkettä hänelle, minkä olimme jo tehneet.

 

Veimme nopeasti isommat lapset naapurien luo ja hyppäsimme äkkiä autoon. En voinut lähteä yksin, koska pelkäsin, että en pysty ajamaan huutavan vauvan kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut taksi. Vauva rauhoittui hieman pakastimessa olleesta geelipussista, joka oli kääritty harsoon.

 

Saavuttuamme Lastenklinikan päivystykseen jouduimme jonoon. Vauva huusi edelleen, vaikka tapaturmasta oli jo reilu tunti aikaa. Vauvan kipua oli vaikea katsoa. Minun oli pakko kysyä vapaalta hoitajalta, voisiko hän tehdä jotain. Hän tuli heti auttamaan ja laittoi hoitavaa ainetta kääreen kanssa käteen. Saimme myös lisää kipulääkettä.

 

Kun pääsimme ilmoittautumaan, kävimme nopeasti tilanteen läpi ja meidät kutsuttiin heti lääkärin luo jonon ohi. Maahanmuuttajataustainen vanhempi mies lääkäri osasi hienosti jutella vauvalle ja käden tutkiminen sujui hyvin. Vauvan kädessä oli onneksi vain ensimmäisen ja toisen asteen palovammat. Lääkärin mukaan hyvä ensiapu kotona oli hidastanut palovamman syventymistä. Ihanaa, huokaisimme helpotuksesta.

 

Paikalle tuli ihana hoitaja, joka laittoi vauvan käteen ”superkääreen”, joka kuulemma hoitaa käden nopeasti kuntoon. Vauva katseli uteliaana hoitajaa ja antoi hänen laittaa pienen käden kääreeseen. Oli lohdullista kuulla sekä lääkäriltä että hoitajalta että olimme toimineet oikein ja vauvalla oli kaikki hyvin.

 

Puimme ja teimme lähtö kotiinpäin. Ennen kuin lähdimme, minun oli pakko mennä kiittämään mahtavaa henkilökuntaa hyvästä hoidosta. He ottivat vauvan, huolestuneet vanhemmat ja koko tilanteen hienosti huomioon. 

 

Kotiin päästyämme haimme isommat lapset naapurien luota. Olipa jälleen ihanaa, että meillä on naapurit, jotka auttavat. Lapset olivat ihan rauhallisia, vaikka toki he olivat säikähtäneet, mitä vauvalle kävi. Juttelimme iltapalalla heidän kanssa tilanteen läpi. Pyysimme myös anteeksi, koska olimme olleet hieman turhan äreitä. Oma hätä aiheutti meille sen, että kaikki energia meni vain vauvaan. Oli vaikea kuunnella isompien ”turhanpäiväisiä” juttuja leikeistä tai peleistä. Selitimme, että meitäkin pelotti. Kaikki oli hyvin. Ennen nukkumaan menoa halattiin ja pussattiin kovasti.

 

 

Lasten mentyä nukkumaan puhuimme lisää murun kanssa. Miltä meistä oli tuntunut. Miksi esimerkiksi minä äyskäisin murulle. Olin peloissani ja avuton. Purin sen ärtymyksenä muruun. Muru taas paini syyllisyyden kanssa, hänestä tuntui, että tapaturma oli hänen syynsä. Helpotimme toinen toistemme oloa kuuntelemalla ja puhumalla. Ja myös kiittämällä. Kiitin murua hienosta ja nopeasta toiminnasta.

 

Me olimme taas tiimi. Saimme autettua pientä poikastamme hädän hetkellä. Nukahdimme uupuneina sylikkäin rauhalliseen uneen. <3

 

Haluan jakaa teille, mitä me opimme tästä. Muistutan, että en ole sairaanhoitaja. Olen kuitenkin kolmen lapsen äiti ja monet tapaturmat jo nähnyt. 

 

Puhu murun muistilista tapaturman varalle:

·      Kun tapaturma sattuu, on tärkeää toimia ja yrittää olla itse rauhallinen. Toinen ottaa pikku potilaan ja toinen hoitaa muut lapset ja mahdollisen avun hälyttämisen. Tarvittaessa soita heti 112.

·      On ihan turha käyttää energiaa syyttelyyn, koska se ei auta lasta.

·      Kannattaa katsoa kelloa, jotta osaa kertoa tarkalleen, mitä on tapahtunut.

·      Kotona on hyvä olla ensiaputarvikkeet sekä kipu- ja kuumelääkkeet helposti saatavilla, kuitenkin pienten lasten ulottumattomissa.

·      Puhelimeen on hyvä tallettaa mahdolliset oman alueesi neuvonta- ja päivystysnumerot. Numerot on hyvä olla molemmilla vanhemmilla sekä isommilla lapsilla, jos heillä on puhelimet. Kun jotain sattuu, tiedon hakeminen Internetistä voi tuntua hyvin hitaalta ja vaikeaselkoiselta.

·      Jos on mahdollista, käy säännöllisesti EA1 ja EA2 kurssit. Tiedosta on hyötyä.

·      Mieti jo etukäteen, miten teidän kannattaa mennä lääkäriin. Kävellen, autolla, taksilla vai ambulanssilla?

·      Ota lapsen Kela-kortti mukaan.

·      Arvioi tilanne, kun saavutte päivystykseen. Jos sinusta tuntuu, että lapsella on hätä, mene jonkun hoitajan luokse. Silloin voi ”etuilla”. Tee se silti ystävällisesti. Tässä vaiheessa on tärkeää osata kertoa: Koska tapaturma sattui, mitä tapahtui, onko lapselle annettu lääkkeitä, mahdolliset allergiat, muut sairaudet.

·      Kaiken ikäisille lapsille kannattaa kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi. Vauvakin ymmärtää sinua ja aistii sinusta, voiko luottaa vieraisiin aikuisiin.

·      Hyvää palautetta ei voi ikinä antaa liikaa. Joten sano se hoitohenkilökunnalle tai laita sähköpostia perään. Itse olen ainakin huomannut, että hoitajat ja lääkärit vaikuttavat paljon siihen, miten lapsi suhtautuu tapahtumaan. Hyvä hoitaja tai lääkäri auttaa siihen, ettei syyllisyys paina vanhempaa.

·      Puhu tapaturmasta myös muiden lapsien kanssa. Kysy heiltä, miltä tuntuu, jäikö joku vaivaamaan ja onko heillä kysyttävää. Anna heille tilaa puhua. Joskus myös esimerkiksi piirtäminen tai leikki on hyvä keino avata tunteita.

·      Puhu myös kumppanisi kanssa, kun tilanne on rauhoittunut. Puhu tunteista, kerratkaa mitä tapahtui. Nyt voit pyytää anteeksi tai kiittää ja kehua. Älkää jättäkö mitään hampaan koloon.

·      Muistakaa olla armollisia itsellenne. Vahinkoja sattuu eikä kaikkea voi ennakoida. Tarvittaessa ottakaa yhteyttä hoitavaan sairaalaan, jos kaipaatte lisää keskusteluapua.

Kommentit (2)

Iina / Bebe au Lait

Huh, onneksi kaikki päättyi hyvin! Pitääkin heti kotona tarkistaa lääkekaapin sisältö. Tuli sellainen olo, että se on vain vähän sinne päin. :/

http://bebeaulait.fi

Puhu muru

Niimpä. Me oltiin onnekkaita ja vauvan käsi toipuu hyvin. Itsekin välillä havahtuu siihen, ettei tiiä mitä kaikkee ensiaputarvikkeita löytyy. Mut kyl meilläkin on tullu nyt päivitettyy sisältö. Kiva, jos kirjoituksesta oli hyötyä. 😀

Rakastan huonekasveja. Yritän hoitaa niitä, kun muistan, mutta jokainen talvi on vienyt jonkun kasvin hengen. Yksi Anopinkieli kuoli jo muuton jälkeen, kun unohtui kirjahyllyn päälle.

Syksyllä lisääntyneet yövalvomiset ovat aiheuttaneet taas kasveille kuivia jaksoja. Kun ne riittävästi nuupahtavat, tulen hätiin vesikannun kanssa.

Siitä keksimmekin loistoidean ja päätimme alkaa antaa laimennettua lapsen pissaa kasveille tehokuurina. Mieheni ehdotti, että soittaisin hänen äidilleen. Muistelimme, että hän olisi kesämökillä laittanut lastenlasten pissaa vedellä lantrattuna ulkokasveille. Pohdin, mutta annoin olla. Ajattelin, että googlaan. Sekin unohtui ja viime viikolla vaan ryhdyin toimeen.

Pissaa päätettiin alkaa keräämään pian nelivuotiaalta tytöltämme. Hän oli innoissaan roolistaan alun epäilyn jälkeen. Pikku hiljaa se muuttui suorastaan ylpeydeksi. En tyhjentänytkään pissapottaa vessaan vaan lisäsin siihen vettä ja vein kasveille. Siitä tuli ihan voittajaolo. Olimme ylpeitä tytön kanssa testimme alkamisesta.

Testi jatkuu, aina kun vain muistan. Murukin on ollut mukana ja olemme seuranneet kasveja koko poppoo. Lastenhuoneen Anopinkieli on terhakoitunut selvästi. Limoviikuna ja Rahapuu ovat myöskin paremman näköisiä kuin aiemmin.

Tänä aamuna aloin epäillä, että jollain lapsista olisi tullut pissa jonnekin olohuoneeseen. Epäilin vuoron perään kaikkia lapsia. Sain kummastuneen katseen koululaiselta, melkein neljävuotias oli loukkaantuneen näköinen. Olin ymmälläni.

Istuskelin aamukahvin jälkeen ikkunalaudalla olohuoneessa ja tajusin, että pissahajuhan tuli kasveista. Ikkunalaudan alla oli patteri, joka paahtoi pakkasten takia kuumana. Ei mikään ihme, että pissa haisi. Saimme makeat naurut. Lapsilta pyysin anteeksi. Ehkä ensi kerralla voisin perehtyä asiaan hieman paremmin. Vaikka pieni epäilys jäi vielä onko melkein nelivuotias tehnyt kepposen ja itse tyhjentänyt potan kasveille…

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat