Kirjoitukset avainsanalla pettymys

PETTYMYS. Kirvelevä, kuumottava, koko kehon läpi menevä isku vyön alle. Hetken aikaa oloni oli jopa epätodellinen. ”Mitä helevettiä?!” Unelmani oli jo niin lähellä, että olin mielikuvissani jo elänyt sitä. Ja yksi puhelu murskasi sen. 

 

Finaalissa meitä oli neljä ja kaksi valittiin. Eli jaettu hopea tuli. Eipä pahemmin lohduta. Sama fiilis kuin aikanaan koripallossa SM-hopea. Häviö on häviö. Ja minä haluan voittaa.

 

Puhelun ajan pinnistin, kuuntelin tarkkaan ja kysyin perustelut. Sain oikeastaan aivan ihanan palautteen ja paljon kannustusta tulevaan. (Mikä on oman kokemukseni mukaan harvinaista.)

 

Toivotimme hyvät viikonloput ja oloni oli kuin katujyrän alle jääneellä. 

 

Päässäni pyöri, miten kerron tästä niille muutamille, jotka tietävät pettymykseni syyn. Jotenkin se tuntui vain kauhean nololta myöntää, etten ollutkaan riittävän hyvä. Tai oikea tyyppi tähän juttuun. Ihan kuin muuttuisin kokonaan ihmisenä vähän huonommaksi. Tiedätkö tunteen, jota tarkoitan?

 

Kotiin päästessäni itkuani ei enää pysäyttänyt mikään. Itkin hetken salaa, toisessa huoneessa mutta sitten menen murun luo. Tajuan, että pettymyksen ohi eikä ympäri ei jumalauta pääse mitenkään. Oli pakko mennä kohti  ja tuntea se kipu. Luopua tästä unelmasta. Surra, vihata, jossitella ja aloittaa koko ajatusrumba alusta uudelleen ja uudelleen.

 

Onneksi muru jaksoi kuunnella minua. Ja halata, ottaa syliin juuri silloin kun, en voinut puhua kyyneleiltäni. 

 

Olen päättänyt tälle vuodelle perheemme ”teemaksi” epäonnistumisten kääntämisen voitoksi. Siksi kerroin lapsille kyyneleet silmissäni, että en saanut tavoittelemaani paikkaa ja siksi me juhlimme! Päivällisen jälkeen söimme karkkia ja kerroin, kuinka ikävältä tuntuu epäonnistua. Lapset kertoivat omia kokemuksiaan. 

 

Oli outoa olla niin haavoittunut lasten edessä, mutta halusin näyttää sen heille. Ajattelen kuitenkin, ettei äidin tarvitse aina näyttäytyä vain vahvana. Olin sen hetken heikko.

 

Muru ja lapset ovat tärkein turvasatamani kaikessa. Mikään työasia ei ole heitä suurempi tai tärkeämpi. Pahimmalla pettymyksen hetkellä tunsin, että he kannattelivat minua. Ja voin onneksi jutella myös äidin, muutaman kollegan tai mentorini kanssa. Ystävän halaus tekee ihmeitä.

 

Nyt nuolen pettymyksen aiheuttamaa haavaa muutaman päivän, käyn asiaa läpi mielessäni, kirjoittamalla ja ääneen. Ja sitten on aika mennä eteenpäin. Koska tuo nyt ohimennyt unelmanikeikkani ei ole haalistanut unelmaani, aion jatkaa sen tavoittelua. Nyt vain reitti muuttui.

 

Eikä tämä onneksi ollut ensimmäinen pettymykseni. Työkeikkoja ja -paikkoja on mennyt ennenkin ohi maalisuoralla. Rakkaudessa on tullut pettymyksiä. Koripallo on varmasti opettanut kaikkein eniten. Sitä oppii vuosien varrella, että kukaan ei selviä voittajaksi ilman tappioita, mutta todelliset voittajat eivät luovuta. 

 

Enkä minä todellakaan aio luovuttaa. 

 

Eikä minulla ole hätää.  Rakas työni yrittäjänä, mikä nyt tuotti yhden pettymyksen, on unelmatyötäni joka päivä. Ihan kohta kirjavauvani Iso O –matkaopas huipulle saapuu maailmaan, mikä on YKSI TOTEUTUNUT UNELMANI! Eli kaikki on ihan hyvin. <3

*Kirjani Iso O - matkaopas huipulle julkaistaan 29.3.2018! <3

*Olisi mahtavaa kuulla teidän kokemuksia kohtaamistanne pettymyksistä. Millaisia pettymyksiä sinä olet kokenut? Tai mikä on ollut kirvelevin pettymyksesi? Miten olet siitä selvinnyt eteenpäin? Oliko sinulla joku tietty henkilö, joka antoi erityisen tärkeän tuen sinulle? Pettymyskokemuksesi voi liittyä niin työhön, rakkauteen, ystävyyteen tai vaikka lapsuuden muistoihin. 

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Kuvia elämästäni pääsee seuraamaan Puhu murun Instagram tililtä. <3

*Kuvat: avauskuva Panu Pälviä, kirjani kansi Sanna-Reeta Meilahti 

Kommentit (12)

Teresa staili

Mulla kävi samantyylisesti vähän aika sitten. Ei se tosin ollut ehkä unelma duuni, mutta huippupaikka ja jäin kakkoseksi. Hetken murehdin, mutta kun istuimme päivälliselle oman pienen perheeni kanssa, se jo unohtui. Mulle on jotain muuta edessä, uskon sen. Samoin sulle :)

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos kokemuksesi jakamisesta Teresa staili! Saakeli tuo kakkoseksi jääminen kirpaisee. Mutta niin kun sanoit perhe kyllä auttaa ja aika. Nyt kun pettymyksestä on kulunut taas muutama päivä enemmän sen jo tuntee, miten se helpottaa. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että meitä varmasti odottaa jotkin muut unelma työt tai huippupaikat! <3

Katriina_
Liittynyt21.10.2016

Tutulta kuullostaa :/ Mutta niin se vaan menee, että hetken kuluttua huomaat tämän olleen onnenpotku koska ilman sitä et olisi tullut valituksi vielä huikeampaan tehtävään! Ei muuta kun nenästä kiinni ja uusi sukellus :)

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Katriina_ ! Sä sanoit tuon niin kannustavasti ja positiivisella asenteella, että enhän mä muuta voi kuin uskoa. Ja aion muistaa tuon sun lauseen: "Ei muuta kun nenästä kiinni ja uusi sukellus!" Et selvästi pelkää pettymyksiä, mikä on mahtavaa. <3

Hanna / Yli pyykkivuorten

Kiitos tästä! Minä olen kokenut saman monta kertaa. Yhden kerran olen kokenut sen niin, että todella tuntui kuin olisi lyöty nyrkillä naamaan. Joku työ olisi ihan jees, mutta tuo olisi ollut unelmieni täyttymys. Tuntui, että olin valmistautunut tuohon työhön koko ikäni - ja sitten he eivät halunneetkaan minua. Ei auta kuulla, että oli vahva hakija.

Kyllä se suru kestää jonkin aikaa, mutta ehkä sitten onkin jotain muuta tarjolla. Tsemppiä sullekin! Mun blogissa postauksia tammi-helmikuun postauksissa myös työttömyydestä ja ruuhkavuosien paineista.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos Hanna / Yli pyykkivuorten kokemuksesi jakamisesta ja kannustuksesta. Tunnut tietävän tasan, mitä käyn läpi. Mikään kehu ei lämmitä täysin pettymyksen karvaimpana hetkenä eli hetkenä "kun nyrkki tulee naamaan" niin kuin kuvailit omaa kokemustasi. Mutta kyllä tämä helpottaa, kun ei juokse tunteita karkuun vaan ottaa ne vastaan ja katsoo silmiin. 

Käyn lukemassa sun postauksia heti kun olen saanut kirjani viimeisen kerran luettua läpi ennen kuin luovutan sen kustannustoimittajalle, joka laittaa sen painoon. Todella upeaa, että olet käsitellyt työttömyyttä ja ruuhkavuosien paineita. Nekin ovat aiheita, mistä helposti vaietaan häpeän ja syyllisyyden takia.

Uskon todella, että muuta on tarjolla. Ja niin on sullekin! =) 

TInkeri

Todella harmillista! Joskus käy niinkin, että se paikka ei jostain syystä olekaan oikea sille valitulle ja yhtenä päivänä puhelimesi soi ...

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Onhan tuokin yksi skenaario TInkeri. Mutta paikkaan valittiin siihen parhaaksi katsotut tyypit ja toivottavasti he sillä saavat sen toteuttaa. =)

Mare ja murut Barcelonassa

Kiva blogi sulla, huomaan usein lukevani😊. Minä hain aikanaan useamman kerran teatterikorkeakouluun. Kun olin sitten päässyt jatkoon, mutta en enää viimeiseen vaiheeseen.. kauheaa etsiä nimeään listasta, jossa sitä ei ole

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos palautteesta ja kommentistasi Mare ja murut Barcelonassa. Ihana kuulla, että pidät blogistani. =)

Sinäkin olet joutunut kohtaamaan isoja pettymyksiä hakiessasi teatterikorkeakouluun. Se on hyvin tyly hetki, kun on jo jatkossa mutta silti putoaa. Saati kun siihen lisätään tuo nimilista seinällä -meininki. Ilmeisesti olet löytynyt uusia unelmia lannistumatta yhden oven sulkeutumisesta. <3

Keharaakkeja ja kuninkaita

Ehkä olisi hyvä panostaa aivan ensimmäisenä rautaiseen ammattitaitoon, vastuullisuuteen sekä varoa kenen varpaille hyppelee. Kiirehtimällä kun ei synny kuin .... vauvoja. Ehkä se ihanneduuni lopulta kajahtaa, kun olet valmis tekemään aidosti töitä sen eteen.

Puhu muru
Liittynyt2.1.2018

Kiitos palautteestasi Keharaakkeja ja kuninkaita. Nostit esiin tärkeitä pointteja. Rautainen ammattitaito on hyvin tärkeää. Ensi kerralla, kun aiot jaella viisaita neuvoja ja analysoida työntekoani, älä piiloudu nimettömäksi huutelijaksi. Olet liian fiksu siihen.

Pikkulapsivaihe on rankka lähes kaikissa parisuhteissa. Vaikka sen tietää, ei ole helppoa luopua omasta ajasta, kestää jatkuvaa väsymystä ja yhteisen ajan puutetta. Arki on helposti jatkuvaa sovittelua aikatauluista, stressiä pukkaa. Ilmassa voi roikkua myös raskaita huolien pilviä. Syksyn pimeys antaa oman lisän soppaan.

 

Olen itse huomannut, että pettymykset alkavat helposti kerääntyä parisuhteessa kiilaksi  kumppanien väliin. Näen tämän seksuaaliterapiavastaanotollani, mutta myös omassa elämässäni. 

 

Pettymys voi olla pieni tai suuri. Mitä väsyneempi ja ärtyneempi on, sen raskaammin sen usein ottaa. Pinna voi olla ihan pirun lyhyt, ja toinen jo valmiiksi kuin vihollinen. 

 

Pieni pettymys – Saat kesken päivän soiton kumppaniltasi, että hän ei tulekaan ajoissa kotiin vaikka oli luvannut. 

 

Iso pettymys -  Olet jo pidempään suunnitellut tyttöjen iltaa ja kumppanisi aikataulujen / kipeäksi tulon tai muun syyn takia se peruuntuu. 

 

Molemmissa esimerkeissä kumppanisi on jollain tavalla pettymyksen aiheuttaja. Voit joko padota tunteet sisääsi, purra hammasta ja olla hiljaa. Samalla rakennat muuria välillenne, ehkä myös etäännyt hieman. 

 

Voi olla myös, että huudat, raivoat, syyttelet ja kerrot, että olet hyvin pettynyt. On tärkeää kertoa omasta pettymyksen kokemuksestaan, mutta miten sen ilmaisee, on toinen asia. Kun pulssi vähän laskee, voit yrittää puhua rauhallisemmin ilman syyttelyä. Selitä, mistä paha olosi johtuu, ja mitä toivoisit kumppaniltasi. 

 

Aika harva meistä onnistuu väsyneenä rauhalliseen keskusteluun omista tunteistaan ilman syyttelyä. Etenkin kun yleensä nämä keskustelut on mahdollista käydä ilman lasten kuuntelevia korvia vasta iltayhdeksän jälkeen.

 

Seksuaaliterapiassa tai pariterapiassa näitä pettymyksen tunteita on hyvä purkaa. Usein pettymyksen tunne on muhinut jo pidempään ja synnyttänyt kriisin. Terapeuttina kuuntelen, toistan asiakkaan sanoittamia asioita ja autan löytämään uusia näkökulmia tilanteeseen. Parien kanssa autan heitä sanoittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan toisilleen, jotta yhteinen ymmärrys taas löytyisi. 

 

Pienistä riidoista on voinnut syntyä ajan kanssa iso kiila parin välille. Joskus käytän fläppitaulua ja yritän piirtämällä hahmottaa riidan erilaisia tekijöitä asiakkailleni.  Usein näillä keinoilla saadaan purettua oletuksia ja yhteyttä palautettua. Voit lukea lisää yhteyden palauttamisesta postauksestani Uudelleen toisen luokse.

Itse olen vaimona tyyppiä raivotar. Kun kuppi menee nurin, annan kyllä helposti sanaisesta arkustani vähän liikaakin murulle. Kun olen päässyt vauhtiin, niin jarrut eivät meinaa toimia, sillä järki sumenee, ja tunteet laulavat. Olen vuosien varrella opetellut sovittelevaksi, haluan palauttaa yhteyden mahdollisimman pian ja purkaa tilanteen.

 

Anteeksi -sanalla ja halauksella on väkevä voima. 

 

Onneksi kuppikaan ei mene enää nurin ihan niin helposti. Yritän käyttää apuna liikuntaa, kirjoittamista tai vaikka soittoa hyvälle ystävälle. Usein pohdin itsekseni, mistä kenkä todella puristaa. Joskus on parempi lähteä hetkeksi ulos. Pieni hengähdys ja etäisyys asioihin auttaa. 

 

Meillä koko suhteen ajan eniten riitoja ovat aiheuttaneet murun työmatkat. Ne aiheuttavat pettymyksiä. Ja nuo pettymykset aiheuttavat minussa raivoa tai ovat vähintään sytykkeitä sille. Uskon kuitenkin, että niin kauan kuin me aktiivisesti yritämme ratkaista näitä haastavia tilanteita ja välitämme niistä – kaikki on hyvin. Emme anna tuon kiilan kasvaa välimme, pettymyksen pankin täyttyä talletuksista. Ja jos joskus emme osaa enää kaksin niitä ratkaista, olemme jo sopineet, että sitten mennään pariterapiaan ajoissa.

 

Paras lääke sovittelun ja anteeksipyynnön jälkeen on yhteinen kahdenkeskinen aika. Eli kun arjessa on aselepo, tuovat kahdenkeskiset hetket syvyyttä parisuhteeseen. Niitä me rakastamme! Ja silloin myös rakastumme uudelleen toisiimme. Aika vähän noita hetkiä on, mutta ne kantavat rakkauttamme ja yhteyttä. Pettymyksen kiila sulaa kummasti rakkauden voimasta! <3

 

 

*Lue ihmeessä myös postaukseni Seksuaaliterapeutin vinkit parisuhteen hoitoon pikkulapsiperheissä. Ja pyydä kumppaniasikin lukemaan ne. <3

*Millaiset roolit teillä on pettymyksen hetkinä? Millaiset asiat teillä aiheuttaa pettymyksiä suhteeseen? Miten te selvitätte niitä? Oletteko joskus käyneet pariterapiassa tai esimerkiksi parisuhdeleirillä? Nyt on hyvä hetki jakaa omia kokemuksia ja ehkä oppia muiltakin jotain. 

*Kuvat Pixabay.

*Jos et ole vielä Puhu murun seuraaja ja tykkääjä Facebookissa, tule mukaan matkaan! Nostan esiin kiinnostavia artikkeleita sekä vanhoja ja uusia blogitekstejäni. Toisinaan arjen kuulumisia ja oivalluksia. Olisi mahtavaa, jos sinäkin tulisit mukaan=)

Kommentit (0)

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat