Kirjoitukset avainsanalla marraskuu

Neljä vuotta sitten marraskuussa olin jo melkein luopunut toivosta, että muru kosisi ikinä. Odotin kosintaa koko edellisen vuoden. Etenkin kesällä, raskausuutisen jälkeen, olin varma, että nyt muru haluaa naimisiin kanssani. Raskaushuuruissa itkin ja raivosin muutaman kerran, miksei hän kosi.

 

Sitten. Oli ihan tavallinen pikkulapsiperheen arki-ilta. Tai ainakin luulin niin. Oli pimeää. Lapset oli syötetty ja laitettu nukkumaan kynttilän valossa.

 

Menimme lasten nukahdettua siivoamaan yhdessä keittiötä niin kuin aina.

 

Jossain vaiheessa muru tuli luokseni. Hän halasi ja tuli lähelleni. Suuteli.

 

Tässä vaiheessa minä olin ihan pihalla. Murun kehonkieli viesti mielestäni vihjeitä yhteiseen lemmenhetkeen. Innostuin. Suudelmat muuttuivat intohimoisemmiksi. Ja sitten muru irtautui.

 

” Mitä ihmettä?!!!”

 

”Hmm…”

 

Muru katsoi minuun jännällä tavalla. Olin vielä enemmän hämilläni.

 

Katse maahan ja uusi katse. Sitten muru polvistui. Ja minua heikotti. Ja nauratti. Kaikki se odottaminen, jännitys…. Nyt oli Se hetki.

 

Ikävä kyllä en muista kuin pienen osan niistä kauniista sanoista, joita muru minulle sanoi. Silmät täynnä onnenkyyneliä katsoimme toisiamme silmiin. Muru sanoi, että olen hänen elämänsä nainen ja hän haluaa vanhentua kanssani. Haluaisinko tulla hänen vaimokseen.

 

Taustalla soi Kaj Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan.

 

En mitään muuta halunnutkaan niin paljon. Siitä asti, kun tapasimme  tiesin. Tiesin, että nyt olen löytänyt sen, mitä olen etsinyt. Elämäni miehen. Ihmisen, joka on rakastettuni, intohimoni kohde, ystäväni ja rakastava isä lapsillemme.

 

”Tahdon.”

 

”Sitten me mennään naimisiin!”

 

”Mennään!!!”

 

Muru kaappasi minut syliinsä ja pieni keittiömme kylpi rakkaudesta. Marraskuinen iltahämärä syleili meitä kahta onnellista rakastavaista. <3

 

 

 

 

*Haluaisitko jakaa tarinasi, miten sinua kosittiin? Voit kirjoittaa sen blogini kommentteihin. Marraskuun pimeään rakkaus on loistava lääke ja ihanien muistojen muistelu lisää rakkautta. Siksi haastan ihanat Vauvan ja Meidän Perheen bloggarit Joukolattaren Heidin ja Havaintoja parisuhteesta Samin mukaan kertomaan, miten heitä kosittiin tai miten he kosivat. Toivottavasti tämä haaste lähtisi kiertämään ja saisimme lukea monesta blogista suloisia kosintatarinoita. <3

Kommentit (21)

Vuokko

Mentiin punttisalin jälkeen Kasarmitorin S-markettiin. Olihan siitä ollut jo puhetta, mutta siinä HeVi-osastolla mies heitti ilmaan, että mennäänpäs kihloihin. Mulle just sopiva tapa päätyä kihloihin. Sormukset käytiin hommaamassa kultasepänliikkeestä 2 yhden hinnalla diilistä. Ihan parasta. <3

Puhu muru

Kihloihin menossanne oli ihanaa arjen romantiikkaa. Ei kosinnan tarvitse olla kuin elokuvissa. Rakkautta tuossa hetkessä riitti varmasti valaisemaan vaikka koko Helsingin. <3

Nimppe

Rakkaus on parasta! ❤️ Täällä kuusi vuotta ja yksi lapsi ja edelleen odotellaan kosintaa 😄 mutta toisaalta, muuttaisko se mitään kun parisuhde on jo pelkkää rakkautta ❤️

Puhu muru

No kyllä - rakkaus on ihan parasta. <3 Ei sitä tiedä, minkälaisia suunnitelmia kumppanillasi on sinulle. Eikä kosinta, kihloihin meno tai naimisissa olo ole ainoa rakkauden mitta todellakaan. Ihanaa, että parisuhteenne on jo pelkkää rakkautta. <3 <3 <3

Vierailija

Olipas romanttinen kosinta! Meillä meni vähän eri meiningeillä, äitini oli nauranut miehelleni aikaisemmin, että kun olin pieni, olin ilmoittanut meneväni Kööpenhaminan Tivoliin häämatkalle. Se jäi sitten mieheni mieleen ja se alkoi valmistella yllätysreissua. Olin siinä uskossa, että mennään risteilylle aina siihen asti, kunnes kaarrettiin lentokentälle. Neljä yötä Kööpenhaminassa, ja tottakai Tivolipäiivän jälkeen Juha polvistui ja kosi.

Puhu muru

Kyllä tuo sunkin kosinta pursuaa romantiikkaa. Kuinka paljon sun mies oli ajatellut sua järjestellessään kaikkea rakkauden voimalla. Suloinen tarina. <3

Puhu muru

Ihanaa ja onnea. Ystävänpäivänä on kyllä romantiikkaa ilmassa. <3

Unohtumaton

Iltavuoro päättyi ja oli aika lähteä kävelemään kotia kohti. Oli joulukuun kirpeä pakkas ilma ja kello lähenteli puoli 10. Mies olikin ilokseni tullut hakemaan ja pääsin lämpimään autoon. Lähdimme ajamaan kotia kohti, mutta ei käännyttykkään tutusta risteyksestä kotiin vaan jatkettiin matkaa. Ihmettelin että miksi ajettiin ohi enkä saanut oikeen mitään vastausta ja kysyin uudelleen ja vastauksena sain että " käydään viemää kaverille makkaraa kun on grillaamassa". Ihmettelin vaan että kuka hullu grillaa -25 pakkasessa , taisin myös ärähtää, että haluan kotia nukkumaan enkä kuskata mitään makkaroita iltamyöhään. No mies ajo sellaiselle louhosmontulle aika syrjäseen paikkaan. Mietin että kaikkea ne keksii, grillata nyt keskellä talvea, kylmässä ja pimeässä keskellä ei mitään vaikkakin en nähnyt siellä ketään. Käskin miehen viedä makkarat ja tulla takasin. Ei suostunut viemään yksin vaan minunkin oli noustava autosta, kysyin että missä ne kaverit on ku en nää mitään. Mies oli et tuolla kato tonne alhaalle montun jäälle. Minä kävelin ja yritin tiirailla kunnes tuli selkeä näköala suoraan jäälle, siellä oli sydän. Noin 50 ulkotuli kynttilästä muotoiltu tuli sydän. Olin hämillään ja samassa mies polvistu eteeni sormus kädessään. Olin vielä enempi hämillään ja samalla niin onnellinen, että en muista mitä hän mulle sanoi. Hyppäsin kaulaan ja suutelin, sanoin että rakastan häntä. Hetki fiilisteltiin sylikkäin kynttilöiden palaessa ja katsottiin kaunista tähtitaivasta kunnes kylmyys voitti ja lähdettiin ajelemaan onnellisena kihlaparina kotia kohti.

Puhu muru

Sun tarinasi oli todellakin "unohtumaton". Niin kuin toisaalta jokaisen. Minusta on aina hirmuisen hauskaa, kun toinen saa yllätettyä niin, että melkein jo ärsyttää... Kunnes asiat valkenevat. Aika homman oli siippasi tehnyt valmistellessaan kosintaasi. Ihanaa, että jaoit tarinasi kanssamme. Ehkä joku kosintaa suunnitteleva bongaa tästä hyvän idean. =) 

Puhu muru

Luin tarinasi. Tuntui kuin olisin tuntenut pienen osan tuskastasi. En tiedä mistä se johtuu, mutta tuntuu että niin moni tuleva äiti kokee kihloihin menon hyvin suurena asiana. Sinä osasit blogissasi kuvailla niin oikein sen pettymyksen, mikä melkein repii sisuskalut. Muuttuu kiukuksi ja toinen ei edes ymmärrä.

Itsekin purin minun ja murun yhteisen lomamatkan jälkeen pettymys-kiukku-itkuani äidilleni ja isoäidilleni. Aivan kuin sinä mökillä. Odotin silloin ensimmäistä yhteistä lastamme.

Mutta ehkä silti, vaikka kosintaa ladataan suuria odotuksia se ei merkitse kaikkea. Yhteinen taival ja siihen sitoutuminen vaatii niin paljon muutakin. Tahtoa, aitoa itsensä ja toisen kohtaamista. Myrskyjä kestävää sidettä ja rakkautta. Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen ruuhkavuosien keskeltä ja pääset rakkaasi kanssa naimisiin. <3

Käykää ihmeessä lukemassa Ipanakasta blogista hänen kosinnastaan, linkki yläpuolella.  =)

TP

Hetki oli täynnä romantiikkaa, vaikka olimme suunnitelleet asiaa jo pitkään ja päätös oli jo tehty. Halusimme kuitenkin jonkun hetken, mitä muistella asiaan liittyen. Näin ollen ensimmäisenä yhteisenä vapaapäivänämme kuukausiin heräsin aamulla mieheni kainalosta ja tiesin, että tämän päivän jälkeen kaksi vierekkäistä polkua sulautuu yhteen. Miehen herätessä hän hymyili hermostuneesti ja polvistui sängyn viereen. Molempia hymyilytti ja sisälle syntyi rauha. Sen päivän jälkeen ei ole tarvinnut miettiä hetkeäkään tunteidemme aitoutta tai sitoutumistamme toisiimme. 

Puhu muru

Kiitos, kun jaoit tarinasi. Kosintasi kuullosti suloiselta. Teidän omalta hetkeltä. Ihana kuvaus. <3

Laaaaura

Oltiin seurusteltu sinä päivänä tasan 1,5 vuotta ja lähdettiin viikonloppureissulle miehen perheen mökille. Auto piti jättää parin kilsan päähän kun kelirikko oli tehnyt tien ihan mössöksi. Päästiin perille, sytytettiin tuli takkaan ja siinä, kun istuttiin sylikkäin hän kysyi: Kulta, mennäänkö naimisiin?
Oli jokseenkin helppo vastata ;)

Puhu muru

Voi. <3 Se on onni, kun saa täydellä sydämellä vastata kyllä. Kaikkea hyvää teille. =)

Simpli

Kerran avioeron läpi käyneenä sanoin joskus etten ikinä mene enää naimisiin. Luulin tuolloin etten voi saada lapsia ja että en luottaisi kehenkään. Ja olin aina haaveillut siitä miten mies oikein romanttisesti kosisi polvillaa sitä ikinä kokematta. Aikaisemin homma on tapahtunut menemällä liikkeeseen ja yhteistuumin. Tapasinkin melko pian eron jälkeen ihmisen joka ymmärsi minua ihan eritavalla kuin kukaan. Tälle ihmiselle olen voinut puhua ihan kaikesta ilman että minua on heti syyllistetty ja mollattu. Viime keväänä meidän ensi treffeistä oli kulunut kolme vuotta, ja ja esikoisemmekin oli jo edellis vuoden elokuusta asti ollut matkassamme mukana, hän sitten kosi. Olin vähän aavistellut kosintaa mutta en odottanut sitä tapahtuvan silloin. Hän vei minut retkelle katselemaan vanhaa tyhjillään olevaa taloa jota olin ihastellut aina kun kuljimme ohi siitä. Hän oli kysynyt omistajalta avaimet ja vein minut ottamaan kuvia. Olin ihan innoissani sillä kyseessä oli iso hirsirunkoinen talo, jonka voisin kuvitella lottovoitolla joskus hankkivani ja kunnostavani meille kodiksi. Kiersimme taloa ja löysimme vanhoja kirjoja ja karttoja jne. Juuri kun pääsimme ylä kertaan kamerastani loppuikin jo akku. Ihmettelin että miksi joku on jättänyt hyvät lasit laatikon päälle. Kunnes vasta kun kulta alkoi puhua tajusin että hän oli ne sinne ne tuonut kera alkoholittoman kuohuviini pullon. Olin pakahtua siihen paikkaan kun hän ääni väristen ja kädet täristen kaivoi sormuksen taskusta polvistuen eteen. Tuo on sellaisia muistoja jotka on palanut sydämmeen esikoisemme syntymän kanssa ikuisesti. Ensi kesälle olemme sopineet hääpäivän, siihen mennessä perheemme kuopuskin on liittynyt mukaamme. ❤️

Puhu muru

Olipa teilläkin ihana tarina. Ja ihanaa, että perheenne vaan kasvaa ja häät ovat tulossa. Onnea. <3 Sinun kokemuksesi erosta ja tunteesta voiko luottaa ikinä kehenkään - muuttuen siihen, että kyllä voi. Se antaa varmasti monelle muullekin toivoa. Uskoa siihen, että voi löytää vielä jonkun. Rakkaus on kyllä mahtava voima.

annsku

helmikuu 2012, vain 2kk seurustelua takana. lauantai aamu 28.2.-12 herään klo 9.00 siihen et joku tuijottaa. pirun ärsyttävää! heitin peiton pään päälle ja laitoin kädet tyynyn alle. WHAT! mitä täällä tyynyn alla on. vedin peiton pois pään päältä, nostin tyynyä ja näin siellä sormuksen. "mitä tää tarkottaa.?" "tuutko mun vaimoksi?"
miljoona onnenkiljasua ja tuhat kylläkylläkyllä -vastausta. <3

hulluja, tyhmiä, malttamattomia ja nuoria ehkä tuolloin. moni sanoi, ettei suhde toimi noin nopealla etenemisellä. huomenna ollaan oltu 5 vuotta yhdessä ja uutena vuotena noista vuosista 3 naimisissa<3
on omakotitalo, karvaiset lapset ja kuusi keskenmenoa - ei ainuttakaan lasta. vierellä silti sama ihminen jonka kanssa on aikuistunut vuosien varrella. onnekas, kun on saanut avioitua parhaan ystävänsä kanssa.
onnekas, kun suomalaisten miesten "ei puhu eikä pussaa" sanonta ei päde tuohon.
onnekas, kun just tuo köriläs on mun mies. <3

Puhu muru

Ihana rakkaustarina vaikka suruakin on ollut. <3 Minusta tuo kuulostaa niin kauniilta, kun puhut miehestä kaiken sen rakkauden lisäksi parhaana ystävänä. Samoin se, että olette uskoneet rakkauteenne ja toisiinne kaikki nämä vuodet - epäilyistäkin huolimatta. Toivon todella, että saatte vielä lapsen tai lapsia. Kiitos, että jaoit aansku koskettavan rakkaustarinan kanssani. <3

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat