”Elämä kuluu aivan liian nopeasti, poika, niin olisin halunnut sanoa, se kuluu aivan helvetin liian nopeasti.

Sillä yhtenä hetkenä olet pikkuinen piltti, ihmisjyvä joka kieppuu ympäriinsä tuoksuen märältä villalta, syysomenilta, lastenshampoolta, mudalta ja hiekalta.

Ja seuraavassa hetkessä olet näppylänaamainen kapinallisenplanttu, joka haisee jalkahieltä ja runkkaukselta ja haluaa repiä maan tasalle kaikki koulut. Minusta olisi kuitenkin mukavaa että joku rakastaisi minua, vaikka olen varsinainen Hessu Hopo ja hontelon varteni päässä keikkuu nolostuttavan omapäinen kulli.”

(Kjell Westön kirjan Leijat Helsingin yllä takakannesta)

Muistan, kun luin tämän tekstin lukiossa. Olin juuri ostanut kirjan, koska se oli pakollinen lukukirja. Luettuani takakannen ajattelin, miltäköhän  tuntuu seurata, kun omasta lapsesta tulee teini. Miltä tuntuu luopua omasta vauvasta? Nyt kun luen tätä, olen ihan roska silmässä. Tunnen kouraisun vatsanpohjassa ja mieleni täyttää haikeus.

Olen nyt tulossa ensimmäistä kertaa tähän outoon, jopa pelottavaan ja samalla hienoon luopumisen hetkeen. Sain esikoiseni nuorena ja olen vasta 31-vuotias. Nyt esikoiseni, poikani, alkaa muuttua pikku pojasta murrosikäiseksi. Mielessä pyörii hämmennys. Nytkö jo? Jos joku olisi sanonut hänen ollessaan vauva, että aika kuluu näin nopeasti, en olisi varmaan uskonut.

Vastahan hän oli pienen pieni suloinen vauva ja minä olin hänelle kaikki kaikessa. Vuodet ovat menneet niin nopeasti, että tuntuu hassulta, ettei hän meinaa mahtua edes syliini enää. Kaverit ovat minua jo tärkeämpiä ja maailma kodin ulkopuolella kiinnostaa häntä päivä päivältä enemmän. Aistin muutoksen jo ilmassa.

Jalkahiki on alkanut haista, nuori mies on välillä hyvin äkäinen, hän on kasvanut pituutta ja äiti on alkanut muuttua hänen silmissään naiseksi. Olen huomannut miten hän katsoo minua eri tavalla, jos olen alasti. Hän on tullut herkäksi kaverisuhteistaan. Pojat myös keskenään yrittävät urkkia toisensa pippeleitä vessassa käydessä.

Työni puolesta minulla on paljon tietoa ihmisen seksuaalisesta kehityksestä, mutta oman lapseni kanssa olen äiti. Tunnemyrsky ravistelee minuakin ja tunnen välillä avuttomuutta. Yhtenä iltana poikani tuli ihmettelemään kikkeliään ja näyttämään sitä minulle. Hänellä seisoi. Sanoin, että se on täysin normaalia ja kehuin, että hänen kehonsa toimii hienosti. Muistutin samalla lempeästi, että kikkeliä voi helliä ihan rauhassa omassa sängyssä ja kokeilla, mikä tuntuu hyvälle.

Mielessäni ajattelin, mihin voin oikein katsoa. Saanko katsoa hänen kikkeliään? Pohdin myös, että nytkö jo kikkeli vie häntä iloisesti ja täällä aletaan salaa katsoa pornoa iltapäivisin, kun me olemme pois kotoa. Toki hän leikkii vielä legoilla innoissaan, mutta siihen rinnalle on tulossa isojen poikien juttuja ja minun on annettava siihen tilaa murun kanssa. Ja samalla meidän pitää myös pitää rajoista huolta.

Tuttavalleni oli käynyt vähän samalla tavalla hänen tyttärensä kanssa. Tyttö oli pyytänyt äitiä huoneeseensa ja halunnut näyttää pimppiään. Hän oli ihmeissään sinne ilmaantuneista karvoista ja valkovuodosta. Tuttavani, perheen äiti oli hieman hämmentynyt, mutta pystyi hienosti kertomaan tytölleen: ”Sinulla on alkanut murrosikä ja kehosi toimii juuri niin kuin pitääkin.” Perheenäiti oli vielä kertonut hieman kuukautisista ja muista tulevista kehon sekä mielen muutoksista.

Samaan aikaan tuttavani, perheenäiti, oli ollut hyvin hämmentynyt. Hän jopa mietti, oliko hän pedofiili, kun katsoi lapsensa pimppiä. Ei, hän ei ole pedofiili. Hän toimi aivan oikein ja normalisoi luontevalla käytöksellään myös tyttärensä hämmennystä.

Puhuimme tuttavani kanssa, miten tärkeää on nähdä noissa meille sattuneissa tilanteissa lapsen antama luottamus. Lapsemme luottivat meihin ja uskalsivat tulla näyttämään sekä ihmettelemään kehoaan meille. Kun me annoimme sen tapahtua ja kerroimme lempeästi, mistä oli kyse luottamus myös vahvistui. Lapsi, joka kasvaa nuoreksi tarvitsee vahvan luottamuksen vanhempaansa, jotta voi kertoa, jos jotain ikävää tapahtuu.

Murun työtoveri oli kysellyt häneltä: ”Sinun vaimosi, kun on seksuaaliterapeutti, niin milloin noista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voi alkaa puhumaan lapselle?” Murukin on oppinut matkan varrella ja hän oli vastannut kysymyksellä: ”Kenet sinä haluat hänelle opettavan asioita seksuaalisuudesta? Sinä ja vaimosi? Vai hänen kaverinsa? Isommat koululaiset? Kenties porno?”

Seksuaalikasvatus on paljon helpompaa, kun on taaperona saanut kysyä, miksi isillä on iso pippeli tai miksi äidillä on isot tissit ja minulla ei ole. Jokainen kysymys ja vastaus kertovat lapselle, onko seksuaalisuus hyvä asia ja saako siitä puhua.

Seksuaalisuuteen kuuluu tärkeänä osa myös tunteet. Lapsena on hyvä oppia tunnistamaan erilaisia tunteita ja pikku hiljaa käsittelemään niitä.  Murrosiän kynnyksellä oleva lapsi on välillä hurjassa tunnemyrskyssä ja itku on herkässä. Tunnemyrskyt tempaavat helposti mukaansa aikuisenkin. Huomaan itse ärsyyntyväni välillä ihan liikaa, kunnes tajuan hengittää ja muistutan itseäni mistä on kyse. Toisinaan on parempi vaihtaa ohjaksiin muru ja itse tehdä jotain muuta.

Minusta on hirveän tärkeä osoittaa kasvavalle lapselle ja nuorelle rakkautta ja antaa kokemus, että häntä voi rakastaa. Sillä kun ihminen rakastaa itseään, hän kohtelee itseään ja muita hyvin. Mutta jos me emme rakasta itseämme, voimme tehdä asioita, jotka satuttavat meitä ja muita. Tästä olen puhunut kotona, ystävilleni kuin myös työssäni lapsille ja nuorille.

Olen yrittänyt muistaa kehua, kertoa rakkaudesta ja antaa vastuuta hiljalleen enemmän. Aina se ei ole helppoa niskuroivan ja ”kuuroksi” tulleen nuoren miehen kanssa. Vastauksen kaikuu turhankin usein: ”Ihan sama.” Onneksi tulee niitä hetkiä, kun ollaan ihan kahden, kun esimerkiksi pienet jo nukkuvat. Silloin hän alkaa puhua ja kertoo niin kivoista asioista kuin huolistaan. Ne hetket ovat meille molemmille tärkeitä ja silloin saan vielä antaa iltapusun.

Vielä hetken olen pojalleni maailman tärkein ihminen. Mutta pian minun on aika antaa tilaa. Voi tätä rakkautta. <3

* Jos sinulla on hyviä vinkkejä lasten murrosikään valmistautuville vanhemmille, täällä saa ehdottomasti kertoa niitä. Ja tosi tarinoita elämästä murrosikäisten lasten kanssa voi kertoa myös. Vertaistuessa on meinaa voimaa.

Kommentit (8)

Vierailija

Samoja ajatuksia käydään läpi täälläkin kohta 10v pojan kanssa. Meillä on puhuttu aina avoimesti ja mun mielestä on ollut hienoa, että kuukautiset tai se miten lapsia tehdään, on ollut hänelle jo pitkään tiedossa ja pitää niitä täysin luonnollisena asiana. Viimeksi mummolassa käydessä lainasimme vanhemman serkun kirjaa (muistaakseni nimeltä "mitä minussa tapahtuu"), jossa käytiin perusasioita murrosiän muutoksista läpi kuvin ja lyhyin tekstein. Poika luki sen läpi, eikä kertaakaan sanonut "hyi" tai "yök". Eihän näitä asioita toki voi pelkän kirjan varaan jättää, mutta toimii Siinä sivussa lisätiedon antajana.

Puhu muru

Ompa ihana kuulla noin avoimesta asenteesta. Hienoa. Sun lapsesi saa uteliaana kysellä ja uskon, että hän uskaltaa puhua vielä isompanakin kanssasi. Minusta nuo mainitsemasi kirjat ovat hyvä lisä tukemaan kodin kasvatustyötä. Mekin ollaan katsottu esimerkiksi "Nyt puhutaan seksistä" -kirjaa. Seksi on siinä aika sivuosassa, on kehonkuvasta, murrosiän muutoksista, erilaisista seksuaalisista suuntauksista ja itse seksistä ym.  piirroskuvin ja tekstein. Etenkin mun poikaa innosti sarjakuvat. Kirja on suunnattu vähän isommille, mutta me vähän selailtiin ja ihmeteltiin sitä. Sanoin myös, että kirjaa voi lueskella itsekseenkin, jos kiinnostaa.

Vierailija

Kiitos näistä teksteistä, herättelee hyvin. Itse en ole koskaan saanut minkäänlaista seksuaalikasvatusta kotona, muistan vain muutaman nolon tilanteen lapsuuddsta, josta jäi tunne että seksuaalisuutta pitää hävetä. Myöskään murrosiän muutoksista tms. Ei puhuttu, ja muistan kun minulle oli tullut postissa joku seksuaaliterveyden esite niin äitini heitti sen pois ja sanoi että "tiedäthän ettei nämä liity uskovaisen tytön elämään" (uskonnollisesta perheestä kun olen). Nyt itselläni on kaksi lasta, ja olen paljon miettinyt seksuaalikasvatusta. Onneksi olen ihanan puolison kanssa saanut tutustua turvallisesti omaan seksuaalisuuteen, eikä siihen enää liity paljon häpeää, mutta huomaan, että lapsen kanssa (kohta 4 v) on hyvin vaikea puhua, varsinkin kun ei ole tullut suoria kysymyksiä mistään, esimerkiksi miesten ja naisten eroista tms. Ja jotenkin esimerkiksi pimpin nimeäminen tuntuu tosi vaikealta. Osaisitko sanoa, mistä saisi apua tällaiseen ongelmaan tai miten lähteä luomaan avoimempaa kulttuuria? Haluaisin toimia paremmin kuin omat vanhemmat aikoinaan...

Puhu muru

Kiitos vierailija palautteestasi. Hienoa kuulla, että se on antanut positiivisella tavalla  ajattelemisen aiheutta. Lähtökohdat lapsillasi ovat aivan erilaiset kuin itsellesi jo nyt, koska tiedostat seksuaalikasvatuksen tärkeyden ja mietit asiaa. 

Seksuaalikasvatus lähtee aina siitä, että aikuinen pohtii omaa kasvuaan ja asennettaan seksuaalisuuteen. On tärkeää tunnistaa itselle vaikeat asiat. Tätä keskustelua kannattaa käydä oman kumppanin kanssa. Avuksi voi myös hakea kirjastosta seksuaalikasvatukseen ja murrosikään liittyviä kirjoja. Kirjastonhoitajat osaaavat neuvoa, mistä ne löytyvät. Yksi hyvä laajempi teos on esimerkiksi Raisa Cacciatoren Huomenna pannaan pussauskoppiin -opas vanhemmille. Siinä käydään läpi vauvasta nuoreen aikuiseen seksuaalinen kehitys, pohditaan juuri vanhemman roolia ja miten seksuaalisuudesta voi puhua lapsen kanssa. 

Luulenpa, että täältä minun blogistakin saa lisää vinkkejä jatkossa. Tuntuu, että moni muukin kaipaa ohjeita seksuaalikasvatukseen kotona. Jatka samaan malliin miehesi kanssa. Teillä sujuu varmasti hienosti ja lapsenne saa positiivisen kuvan kehostaan ja seksuaalisuudestaan. =)

Vierailija

Hei,

juttusi on viisas ja asioista on helppo olla samaa mieltä. Jäin kuitenkin miettimään tätä juttua poikasi intimiteettisuojan kannalta. On ihan ok kirjoittaa omista ajatuksista ja tunteista murrosikäisen äitinä, mutta kuinka paljon voi ja kannattaa kirjoittaa sen murrosikäisen asioista silloin kun hän on tunnistettavissa oleva henkilö? Sinä esiinnyt omalla nimelläsi ja kasvoillasi, joka tarkoittaa, että myös poikasi on identifioitavissa tästä. On totta, että suurin osa lukijoista on aikuisia naisia, jotka hakevat vertaiskokemuksia, mutta avoimessa blogissa on aina vaarana, että teksti päätyy vääriin käsiin (ja myös säilyy ikuisesti). Lähinnä mietin tuota kohtaa, jossa poikasi tuli näyttämään seisovaa kikkeliään. Se on äärimmäinen luottamuksen osoitus sinulle, joten kannattaako tätä luottamusta rikkoa jakamalla näin herkkä asia kaikkien kanssa? Jos teksti päätyy esimerkiksi lapsesi kiusaamiseen taipuvaisen koulutoverin nähtäväksi, voi jälki olla pahaa.

Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi!

Puhu muru

Kiitos Vierailija palautteestasi. =) On kiva kuulla positiivista palautetta, mutta myös muunlaisia mielipiteitä. Olen pohtinut paljon esittämääsi huolta, poikani intimiteettisuojaan liittyen. Siksi keskustelin ja luetutin kirjoitukseni työnohjaajallani sekä hänen ohjeistamana, luin sen myös pojalleni. Ymmärrän huolesi, mutta annan tekstin olla sellainen kuin se on. 

Oikein aurinkoista kesää sinullekin ja perheellesi! =)

Vierailija

Hei, kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Aloin itse pohtimaan tuota kohtaa, jossa kerrot poikasi olevan hamillaan, kun nakee sinut alasti. Tulisiko alastomuutta mielestasi valttaa teini-ikaisten lasten seurassa? Omassa perheessani ei saunottu yhdessa enaa tietyn ian jalkeen ja olen pohtinut kovasti, etta mika linja olisi paras. En halua traumatisoida poikiani herkassa iassa (esim. etta hammentyvat, tuntevat syyllisyytta ajatuksistaan jne.). 

Puhu muru

Kiitos palautteestasi Vierailija. Omien lasten kanssa on tärkeää, että vanhempi huomioi kasvavan lapsen/ nuoren.  Siksi on todella hienoa, että pohdit asiaa etukäteen. Sinun ei tarvitse pelätä lastesi traumatisoimista, suhtaudut selkeästi viisaasti asiaan. Voit myös pohtia, miten itse koit lapsena/nuorena omien vanhempiesi alastomuuden tai vähäpukeisuuden? Tai miten koit saunakulttuurin liittyvän tapanne? Jos rinnallasi on kumppani, niin kysy hänenkin kokemuksistaan ja lapsuudenkodin tavoista.

 Kun pojillasi tulee ensimmäisiä vaivaantumisen tai hämmentymisen merkkejä tulee, ei tarvitse säikähtää. Voit itse kiinnittää huomiota asiaan poikiesi lähestyessä murrosikää. Lapselta voi myös kysyä, häiritseekö vanhemman vähäpukeisuus tai alastomuus. Jossain vaiheessa murrosikää nuori usein itse toivoo, että saisi käydä esimerkiksi saunassa yksin tai samaa sukupuolta olevien henkilöiden kanssa. Silloin nuoren pyyntöä on tärkeää kunnioittaa.

Aikuisen tehtävä on antaa nuorelle tilaa ja yksityisyyttä, kun hän sitä toivoo. Löydätte varmasti hyvän tavan kasvattaa poikianne, heidän kehitystään kuunnellen. Ja silloin kun tarvitaan, olet tukena, turvana ja antamassa oikeaa tietoa. Siksi suosittelen rohkeasti itsekin ottamaan lisää selvää murrosiästä ja seksuaalisuudesta. Kirjastosta löytyy paljon hyviä kirjoja aiheeseen liittyen.

Seuraa 

Puhu muru blogin kirjoittaja on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström, jolla on vastaanotto Sexpossa. Hän on myös toinen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajista ja naisten orgasmeista kertovan Iso O - matkaopas huipulle kirjan kirjoittaja. Blogissaan Marja kirjoittaa rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja naisen elämästä. Aiheet kuuluvat Marjan elämään vahvasti murun ja kolme lapsen kautta. <3
www.marjakihlstrom.fi

Seuraa somessa

Facebook

Ota yhteys bloggariin

puhumuru@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat