Ensin on pakko sanoa, että elämässä on kaikki hyvin ja ehkä siksi olenkin mennyt kauaksi siitä missä olen joskus ollut mielestäni äärimmäisen hyvä ja pitänyt sitä kaiken luovuuden elinehtona. Kun elämässä on kaikki asiat tasapainossa, ei tarvitse mennä mielen syvyyksiin – sinne mitä niin paljon rakastaa itsessään. Että kykynee olemaan herkkä ja ennenkaikkea uskaltaa olla herkkä.

 Kiehtovinta ovat ne tarinat, jotka kumpuavat muista ihmisistä ja niistä hetkistä kun kaikki kilvet on laskettu. Tässä maassa on liikaa sanoja ja turhaa puhetta. Kaivataan syviä hetkiä ja saumatonta yhteisymmärrystä syvyyden äärellä.

Olen saanut valtavasti voimaa syvistä keskusteluista elämäni aikana. Ihmisyyden syvimpien asioiden pohtimisesta toisten kanssa, saa yllättävän paljon itsellensä. Kun unohtaa kyynisyyden ja menee ihan ytimeen asti. Niitä ihmisiä joiden kanssa voi olla täysin alaston, tuoda koko syvällisen olemuksensa ja riisua koko mielen maisemansa esiin, niitä on loppupelissä aika vähän. Ja mietinkin, että missä vaiheessa ne ovat kadonneet? Vai onko kyse siitä, että olen mennyt kauaksi itsestäsi?  Koska kaikki on melko hyvin, se on ainoa vastaus, jonka tähän hetkeen syyksi keksin.

Moni ihminen ei uskalla katsoa elämää kovinkaan syvälle, tai ainakaan puhua siitä ääneen. Ja siksi sellaisten syvällisten, pohdiskelevien ja rehellisesti omana itsenään olevien löytäminen lähipiiriin on melko haastavaa.

Arvostamme kovuutta niin paljon tässä hetkessä, että sen jalkoihin jää syvät ulottuvuudet ja se on sääli.

Nykyään puhumme palkasta, politiikasta ja paskasta. Kolme kovaa peetä, kyllä siinä pehmeät ajatukset väkisin karisee. Varsinkin kun syvistä asioista puhuminen vaatii kovuudesta irti päästämisen, menemisen sinne heikoimpaan osaan itseä asti. Se on yllättävän helppoa jos ympäristö siihen oikea ja jos on kykyä käpertyä itseensä ja uskaltaa olla rehellinen omille syville ajatuksilleen.

Haluan kulkea uudelleen syvemmälle. Se vaatii itsensä avaamistakin eritavalla. On helpompi vastata kuulumisten kyselyyn, että ihan hyväähän tässä ja ei minun elämässäni mitään ihmeellistä. Otan syyniin ystäväni, uudet ja vanhat. Katson kenen kanssa voi mennä syvälle ja aloitan siitä pisteestä. Ehkä joku muukin on kadottanut sen syvän yhteyden itseensä ja ehkä joku muu herää saman ajatuksen keskeltä.

Maailma on pinnallisia asioita ja uutisia täynnä. Syvälle ei tarvitse mennä töissä, eikä ruokakaupan ostoslistalla,

mutta syvälle täytyy päästä, jotta löytää sen mitä etsii ja, että elämästä saa irti sen mitä ei kolme kovaa peetä ei meille ikinä kykene tarjoamaan.

Onneksi heräsin tähän ajatukseen juuri nyt!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Instagram