Joskus elämässä käy tuuri ja saa mahdollisuuden toteuttaa lapsuuden haaveensa aikuisena. Minä haaveilin pikkutyttönä ratsastustunneista. Notkuin usein talleilla ja salaa ihailin vanhempia tyttöjä, jotka hoitivat tallihommat ja hevoset taitavasti ja varmasti. Heppatytöissä oli jotain taianomaista. He kuuluivat porukkaan, johon itsellä ei ollut pääsyä - kuin vasta aikuisena.

Päätin muutama vuosi siten osallistua aikuisten ratsastuksen alkeiskurssille. Alkeiskurssilta menin vielä jatkokurssille ja otin muutaman yksityistunninkin. Opin hoitamaan, suitsimaan ja satuloimaan hevosen sekä ratsastamaan. En näin vähillä tuntimäärillä koskaan enää tule hyväksi ratsastajaksi, mutta ehkä se ei ole tarpeenkaan. Saan aivan suunnatonta tyydytystä ja iloa siitä, että onnistun jossain tehtävässä. Tuntuu hienolta löytää yhteys niin valtavankokoisen ja voimakkaan eläimen kanssa ja saada se vaikkapa kävelemään takaperin tai sivuttain. Kaiken kruunaa se, että hevonen kaipaa hellyyttä ja työntää päänsä kainalooni rapsutuksia kerjäten tai että ratsastustunnin jälkeen se töytäisee minua lempeästi ja kevyesti, kuin kiittääkseen tunnista ja yhteistyöstä.  

Tallityöt ovat myös todella hyvää vastapainoa välillä niin kovin hektiselle arjelle. Kun talliin saapuu, jää kaikki kiire ja tohotus oven ulkopuolelle. Hevosen luona on syytä keskittyä ja olla läsnä joka hetkessä. Ratsastus on myös käsittämättömän hyvää liikuntaa. Hiki virtaa ja aktiivisuusmittarin päivän tavoite on täynnä ennen kuin tunti edes päättyy. Ja minähän vain istun kyydissä ja hevonen sen työn tekee!

Kuvissa on muutaman viikon takaisia otoksia Vuotavan ratsutilalta, jolla käyn. Tänään tänne Etelä-Suomeen onkin satanut reilusti lunta, joten maisema on jo kovin erinäköinen.

Iloista päivää sinulle <3

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Pihakonttorissa tarinoidaan elämästä kuvin ja sanoin. Pihakonttoristi etsii maailmasta kauneutta ja harmoniaa ja haluaa jakaa iloa ja vinkkejä myös muille. Tarinat syntyvät elämästä: ihmisistä, työstä, opiskelusta, matkoista, kodista, sisustuksesta, puutarhasta - mistä milloinkin.

Blogiarkisto