Poden vakavaa matkakuumetta. Harmittaa, etten varannut tälle syksylle matkaa jonnekin kauas, lämpimän auringon alle. Vuosi sitten olin syyspimeiden aikaan Las Palmasissa joogaamassa. Nyt ei auta muu, kuin hakea lämpöä, valoa ja energiaa vanhoista kuvista ja muistoista. Lue lisää, jos tahdot kuulla, millaista oli Vanhassa suklaatehtaassa Las Palmasissa.

Olin siis joogamatkalla Gran Canarian Las Palmasissa. Matkan järjesti hämeenlinnalainen Slow Mondo joka on Katariina Fromin ja Emmi Naukkarisen yritys. Slow Mondo järjestää hyvinvointimatkoja- ja kursseja Suomessa ja ulkomailla, vuokraa huviloita ainakin Italian Toscanassa ja pyörittää Linnan Pyöräverstaan Kahvilaa Hämeenlinnassa. 

Matka suuntautui siis Gran Canarian pääkaupunkiin Las Palmasiin. Asuimme vanhassa kaupungissa sijaitsevassa entisessä suklaatehtaassa, jonka suomalaiset Sirkku Hölttä ja Mika Westermarck ovat kunnostaneet kodikseen. Vanhassa Veguetan kaupunginosassa ei ole hotelleja eikä siis suuria turistiryhmiäkään, joten siellä saattoi aistia varsin autenttisen paikallisen elämän. Vanha suklaatehdas on kunnostettu pieteetillä. Kadulle päin ei voisi arvata, minkä aarteen yksinkertainen ovi taakseen kätkee. Oven ja eteishallin jälkeen avautuu  monikerroksinen, sokkeloinen ja äärimmäisen viehättävä koti. Lattioita peittää kauniit vanhat koristeelliset laatat, katosta roikkuu erikoisia valaisimia, huonekalut ovat kiehtova sekoitus eri maiden ja aikakausien tyylejä, pienesineet ovat varmastikin aarteita matkoilta, kylpyhuoneen vanha tassuamme houkutteli hemmotteluun... Esteetikon viikko kului vain hiljaa ihaillessa sitä kaikkea kaunista.

Vaikka hotellibisnes Veguetassa on kiellettyä, voi kotimajoitusta harjoittaa. Vanhassa suklaatehtaassa on useita huoneita, joissa joissakin on oma kylpyhuone ja pieni oleskelutila. Jokainen huone on sisustettu jollakin teemalla. Oma huoneeni oli pieni Versailles, ilman kylpyhuonetta. Kun hiippailin villasukissani yhteiseen kylpyhuoneeseen, tuntui kuin olisin asunut suuressa perheessä tai kommuunissa. En olisi uskonut, mutta viihdyin hyvin! Myös keittiöt olivat yhteisiä. Aamiaisen söimme yhdessä, kuka mistäkin oman pöydänkulman löytäen ja iltapalaa saatoimme syödä alakerran suuren keittiön pöydän ympärillä.

Joogasimme aina aamuisin joko vanhan kaupungin keskustassa tai sitten kauempana turistirannalla sijaitsevassa joogasalissa. Kumpikin paikka tarjosivat seesteisen kokemuksen: keskustassa avoimen ikkunan takana lauloi satakieli ja rannalla kuohuivat Atlantin aallot samalla, kun joogasimme. Iltajoogan teimme joko suklaatehtaan sisäpatiolla (joka on seinien sisällä, mutta taivasalla) tai sitten rakennuksen katolla sijaitsevalla terassilla. Matkamme ajankohtaan osui Superkuun aika. Eräänä iltana teimme talon katolla kuutervehdystä - valtavan kokoiselle Superkuulle! Tunnelma oli taianomainen, lähes harras.

Aamu- ja iltajoogan välissä oli omaa aikaa, jolloin seikkailimme Veguetan ja Trianan (toinen vanhan kaupungin osa) sokkeloisilla kujilla, kävelimme rannalla tai ajelimme vuokra-autolla tutustuen saaren muihin osiin. Joogareissuun kuului yhteinen vuoristoretki Roque Nublolle ja Terorin kylään. Sää tuolloin marraskuussa oli lämmin, mutta ei kuuma. Iltaisin takki oli tarpeen, koska mereltä tuuli viileästi. Päivisin oli aurinkoista ja lämmintä, joten reissu teki tehtävänsä. Kotiin palasi valohoitoa saanut ja joogan avulla tasapainon ja viisaan selkeyden tavoittanut perheen äiti...

Terveiset vaan matkaseuralle, koskas taas mentäis?
<3

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Pihakonttorissa tarinoidaan elämästä kuvin ja sanoin. Pihakonttoristi etsii maailmasta kauneutta ja harmoniaa ja haluaa jakaa iloa ja vinkkejä myös muille. Tarinat syntyvät elämästä: ihmisistä, työstä, opiskelusta, matkoista, kodista, sisustuksesta, puutarhasta - mistä milloinkin.

Blogiarkisto