Kirjoitukset avainsanalla museo

Päätin jo, etten kirjoita yhtä ainoaa sanaa lomamme ikävimmästä vierailukohteesta, mutta tulin toisiin ajatuksiin kesken päivän. Kävimme Krakovassa ollessamme Auschwitz-Birkenau -museossa joka on harvinaisen hyvin säilynyt todiste yhdestä ihmiskuntamme häpeällisimmistä humanitaarisista rikoksista: natsien suorittamasta järjestelmällisestä juutalaisten ja muiden halveksimiensa ihmisten kiduttamisesta ja tappamisesta.

Miksi ajattelin, etten kirjoita tai jaa kuvia keskitysleiristä?

Blogini tarkoitus on jakaa hyvää mieltä, kauniita asioita ja kepeyttä vastapainoksi elämän vähemmän mukaville asioille. Maailmassa on niin paljon ikävää, rumaa, ilkeää ja pahaa, että en halua sitä vatvoa ainakaan blogissani. 

Ajattelin myös, että on jotenkin törkeää ja rivoa jakaa somessa ja blogissa kuvia keskitysleiristä, paikasta jossa yli miljoona ihmistä on murhattu. Ihan kuin yrittäisin hyötyä toisten kärsimyksellä. 

Sitten näin erään taulun ja tekstin, jossa luki näin:

”Those who do not remember the past, are condemned to repeat it.”
(
”Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä.")

Tuo tunnettu lause on peräisin espanjalaissyntyisen filosofi, esseisti, novellisti ja runoilija George Santayanan teoksesta The Life of Reason

Juuri tuon tekstin merkityksen takia holokaustista ja keskitysleireistä pitää puhua ja kirjoittaa blogissa. Meidän pitää kertoa tehdyistä rikoksista lapsillemme, ettei menneisyys unohdu. Meidän pitää muistuttaa uusia sukupolvia historiassa tehdyistä julmuuksista, ettei niiden anneta tapahtua uudelleen. Meidän pitää puhua tehdyistä murhista, jottei uhrien muisto koskaan haalistu. Siksi kirjoitan tämän lyhyen tekstin ja jaan muutaman valokuvan museosta. 

Natsit toivat Auschwitziin vuosina 1940-1945 yhteensä arviolta ainakin 1,3 miljoonaan ihmistä eri puolilta Euroopaa. Heistä noin 1,1 miljoonaa oli juutalaisia, muut romaneja, neuvostoliittolaisia sotavankeja, rikollisia, natsiaatetta vastustavia poliittisia vankeja, homoseksuaaleja jne. Leireillä kuoli ainakin 1,1 miljoonaa ihmistä: vauvoja, lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Kuolleista oli arviolta 90% juutalaisia. 

Muutaman tunnin kierros oppaan kanssa oli hiljaisin ja totisin museovierailu mitä olen koskaan tehnyt. Kukaan kierrokselle osallistuneista ei puhunut mitään, edes kysymyksiä oppaalle ei ollut. 

Mielestäni tässä museossa kannattaa vierailla, vaikka kokemus on pysäyttävä, kuvottava ja äärettömän surullinen. Vierailun jälkeen ei voi koskaan unohtaa. 

<3

Kommentit (0)

Seuraa 

Pihakonttorissa tarinoidaan elämästä kuvin ja sanoin. Pihakonttoristi etsii maailmasta kauneutta ja harmoniaa ja haluaa jakaa iloa ja vinkkejä myös muille. Tarinat syntyvät elämästä: ihmisistä, työstä, opiskelusta, matkoista, kodista, sisustuksesta, puutarhasta - mistä milloinkin.

Blogiarkisto