Siitä on vuosi, kun viimeksi kirjoitin tänne. Anteeksi, että katosin: elämä tuli minun ja blogini väliin läheisen sairastumisen muodossa. Jostain oli karsittava, ja blogi oli se ensimmäinen pois pudotettava. Nyt asiat ovat paremmin ja on tullut aika lunastaa lupaukseni.

Vuosi sitten lupasin kertoa, minne muutimme. Uusi kotipaikkakuntamme on ollut nyt jo reilun vuoden ajan kulttuuri- ja taidekunta Tuusula. Kunta oli meille erittäin tuttu jo entuudestaan, joten kotoutuminen ja kotiutuminen ovat sujuneet vaivattomasti.  

Lenkkimaastot eivät voisi olla paremmat: Tuusulan Rantatie, Kirkkotie ja Tuusulanjärven rannat tarjoavat upeita maisemia. Olemme nyt nähneet yhden vuoden kierron ja kaunista on, vai mitä sanot?
 

Viime talvena, kun oli oikea talvi, pääsimme jäälle kävelemään ja hiihtämään. Tuusulan kunta ja Järvenpään kaupunki olivat yhdessä tehneet jäälle väylän, jota pitkin pystyi luistelemaan järven päästä päähän.



Fjällbon puistosta lähtee lyhyt, mutta sitäkin kauniimpi polku rantaan. Puisto löytyy Aleksis Kiven kuolinmökin vierestä. Puisto on juuri kunnostettu ja sieltä löytyy lasten leikkipuisto, villiniitty sekä levähdyspaikkoja retkeilijöille. Rannassa on myös kiva nuotiopaikka nokipannuineen.


Rannassa pääsee uimaan uudesta uimapaviljongista eli tuttavallisemmin Pussauskopista (kuva alla). Kopin suojissa on hyvä levähtää uimareissun päätteeksi. Tai käydä vähän salaa pussailemassa, piilossa katseilta.


 


 


Polun varressa on tauluja, joista voi lukea ja lausua tunnelmaan virittäviä runoja.

Aleksis Kiven kuolinmökki on avoinna yleisölle ainakin kesäaikaan. Samalla lipulla pääsee myös Taiteilijakoti Erkkolaan. Tarkasta aukiolot täältä. Kuvassa on pihapiirin pikkuruinen sauna.

Järnefelt kutsui Tuusulanjärven maisemia Pikku-Koliksi. Maisemat muistuttivat häntä Kolista Pohjois-Karjalassa.


Hyönteiskerrostalo tarjoaa suojaa monille.
 

Tuusulassa pääsee pelaamaan golfia kulttuurimaisemissa, Krapin takapihalla, järven tuntumassa.


Rantatien varrestä löytyy myös mm. Lottamuseo, jonka kanttiiniin kannattaa poiketa nauttimaan lottapukuisten emäntien herkullisista leivonnaista. Pihalla vartioi, kukas muu kuin marsalkka Mannerheim. 
 

Tässä vielä pari kuvaa viime talvelta, jolloin lunta oli paljon! Kuvat ovat Kirkkotieltä.

 

Kiinnostuitko Tuusulasta? Lue lisää kohteista täältä. Lämpimästi tervetuloa!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Pihakonttorissa tarinoidaan elämästä kuvin ja sanoin. Pihakonttoristi etsii maailmasta kauneutta ja harmoniaa ja haluaa jakaa iloa ja vinkkejä myös muille. Tarinat syntyvät elämästä: ihmisistä, työstä, opiskelusta, matkoista, kodista, sisustuksesta, puutarhasta - mistä milloinkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018