Ensimmäisen kerran sovitin hääpukua 14-15 vuotiaana, kun leikkimielisesti puin äidin hääpuvun ylle. Pikkuveli sai kunnian (pakotettiin?) saattaa minut kirkon (=eteisen) käytävän läpi kohti kuvitteellista sulhasta, joka odotti alttarilla (=keittiön päädyssä) :)

 

Seuraavan kerran kokeilin hääpukua vuosi sitten ystäväni Sohvin luona. Sohvilla oli stylistin työnsä puolesta hääpuku kuvauksia varten lainassa studiollaan. Ja hän houkutteli (=ehdotti kerran) että kokeilisin sitä, ja hääpuku oli jo päällä:) Ihastuin hääpukuun samantein.

Jannelle en kuitenkaan hääpuvun sovituksesta vielä siinä vaiheessa maninnut, sillä en halunnut rakkaimmalleni minkäänlaisia paineita kosinnasta (vaikka siitä kovasti jo haaveilin!). Sohvi napsi pukusovituksesta kuvia ja minä fiilistelin miten ihanaa olisi joskus saada olla Jannen morsian. Ja vaimo!

Tietämättäni Janne oli samaan aikaan metsästänyt kihlasormusta, ja hääpukua sovittaessa Sohvi onnistui vaivihkaa selvittämään, minkälainen sormus olisi mieleinen ;)

Heti kosinnan jälkeen kerroin Jannelle haaveideni toteutuneen ja näytin alla olevat kuvat :)

Puku: La Sposa Saga, (oli lainattu Boutique Sanjasta)

Pian oltiinkin Jannen kanssa häämessuilla ihastelemassa pukuja ja häätunnelmia

 

 

 

Talvella sain taas pukea hääpuvun ylleni, kun Jannen ja toimittajan kanssa kävimme Juhla-asu Helsingissä ja Bountique Sanjassa sovittelemassa Jannen valitsemia hääpukuja. 

 

Tämä puku sai täydet 10 pistettä. Kuvassa vilahtaa myös liikkeen pitäjä Sanni Dahlgren.

Juhla-asu Helsingin Päivi Siiro asetteli hiuskoristeteet kohdilleen:)

Yksiolkaiminen hääpuku teki vaikutuksen herttaisuudellaan. Taisi tulla 10 pistettä sillekin!

 

Lopullinen hääpuku onkin yllätys! Toinen kaasoni oli mukana viimeisessä sovituksessa ja näkiessään puvun hän alkoi kirkua "iikkiä" ja "ihanaa" :) Uskon, että Jannenkin reaktio on mieletön, kun kirkon ovet aukeavat. Puvun suunnittelija Jukka Rintala on tehnyt kauneimman hääpuvun, mitä olen ikinä nähnyt. Ja on suuri kunnia ja ilo saada sellainen ylleen elämämme tähän asti tärkeimpään päivään.

Tämmöistä on Jukan tyyliä ollut hääpuvuissa, mutta tätä hääpukua ei voi mihinkään näistä rinnastaa.

 

 

Kiitos myös hääpuvun ompelijalle, Sari Hörkölle! 

Aikaa h-hetkeen: 4 päivää

Tunnelma: ajatella, 4 päivää?!

Kommentit (4)

Vierailija

Miusta hääpuvussa oli jotain sellaista Grace Kelly-tyylistä glamouria ja miusta se näytti uskomattomalta lipuessaan käytävää pitkin alttarille. En ole koskaan aiemmin tainnut itkeä häissä, mutta Vanhan kirkon penkissä nousivat kyyneleet silmiin. Jostain toisesta saattoi näyttää mauttomalta ja sopimattomalta kietoa käsi puolison ympäri ja hymyillä leveästi (kun muuta ei osaa enää tehdä), mutta minusta kaikki häiden aikana nähdyt hymyt, kosketukset ja kyyneleet vain viestivät siitä, että Annukan ja Jannen välillä leijuu se jokin, joka siinä tuleekin leijua.

Häänne ja tarinanne valoivat ainakin minuun paljon uskoa, että vielä tässäkin ajassa on mahdollista löytää joku, jota todella rakastaa ja josta rehellisesti välittää. Tarinastanne huokuu toisaalta se tosiasia, ettei rakkaus ja parisuhde ole vain jotain, joka itsestäänselvyytenä on ja säilyy ikuisesti, vaan se vaatii myös työtä molemmilta. Työ voi toki jonkun vakavan sijaan olla toisen hemmottelua ja huomioimista ja uskoisinkin, että sitä lisäämällä moni parisuhde jaksaisi paremmin.

Onnea kuitenkin seuraavaan vaiheeseen elämässänne ja kiitos kauniista ja rakkaudentäytteisistä häistä!

- Vilja

Annukka ja Janne
Liittynyt8.3.2013

Kiitos paljon kauniista sanoista, Vilja. Olemme samaa mieltä, että rakkaus ja onnellinen parisuhde vaatii "työtä", mutta tämä työ voi olla iloinen osa arkea, eikä lainkaan työlästä vaivannäköä. Pienet asiat ratkaisevat! :)

Seuraa