Ajatuksia kiltteyden puolesta

 

Osallistuimme eilen SomeTime-tapahtumaan, josta on muodostunut eräänlainen sukukokous sosiaalisessa mediassa aktiivisesti toimivien henkilöiden kesken. Tämä oli jo neljäs kerta kun tilaisuus järjestetään. Yhteinen tekijä tälle porukalle on se, että heille netissä toimiminen on luonnollinen osa työtä, harrastusta tai vapaa-aikaa.

Tämä porukka on tullut meille aika läheiseksi ja tärkeäksi, ja se on kasvanut vuosi vuodelta. Siinä on jotain ihmeellistä, kun tapaa ensimmäistä kertaa “livenä” henkilön, johon on tutustunut vain verkossa, niin on kuin tapaisi vanhan hyvän päivän tuttavan. Eikä ole mitenkään ihmeellistä, että ensimmäisellä tapaamisella heti halataan ja nauretaan yhdessä. Näin tapahtuu, vaikka someporukka ei ole mitenkään sen sosiaalisempaa kuin muut, vaan pikemminkin ehkä “nörtimpää”, kun koneella vietetään paljon aikaa.

Olemme alkaneet leikkimielisesti kutsumaan toisiaan "somesuvuksi", joka kuvastaa kivasti sidettä, joka näihin ihmisiin on muodostunut riippumatta siitä, onko tämä side vahva, heikko tai ihan uusi. Itseasiassa somesuku on ensimmäinen suku, jolle Janne esitteli Annukan. Somesuku on ihan yhtä läheinen, kuin se aito biologinen suku. Onkin hauskaa, että meillä on nyt ollut mahdollisuus kutsua kirkkoon molemmat suvut :)

SomeTime-tilaisuuden avausesityksen piti poliitikko ja tietokirjailija Jyrki J. Kasvi aiheesta sosiaalisen median pimeä puoli. Jyrki nosti esiin raadollisen totuuden siitä, miten julmia ja huonosti käyttäytyviä me ihmiset voimme olla toisiamme kohtaan verkossa. Ja miten hämmästyttävää se on, että iso osa ihmisistä ei tunnu tajuavan sitä, että ruudun toisella puolella on ihan oikeasti toinen ihminen.

Eihän kukaan tavallinen ihminen käyttäydy yhtä tökerösti ja huonosti esimerkiksi omien ystävien tai työkavereiden keskuudessa tai jossain tilaisuudessa, jossa ollaan ja edustetaan omaa itseään. Niissä tilanteissa ihmiset kantaa vastuun omasta toiminnastaan ja siitä, mitä sanoo toisilleen. Mutta heti kun väliin tulee verkko, ja ihmisten välillä ei ole tällaista sidettä, johonkin kadotetaan se vastuu, toisten ihmisten huomioiminen ja arvostaminen. Ihan kuin toisille ihmisille voisi sanoa netissä ihan mitä vaan julmuuksia ja loukkauksia ja vihapuheita. Kuitenkin kyse on ihan meistä tavallisista ihmisistä, meistä ihmisistä jotka noin keskimäärin osataan käyttäytyä silloin, kun kyse on lähimmäisistä, vanhemmista, kaupan kassasta. Mihin se tämä katoaa verkossa?

Tämän huomasi myös eilen kun katsottiin Euroviisuja ja seurattiin samalla keskustelua netissä. Heti äänestystulosten jälkeen todella moni oli valmis lynkkaamaan Suomen euroviisuedustajan suoriutumisen epäaidoksi, että hän oli pöllinyt ideat muilta ja kuinka huono biisi oli jne. Jos kyseessä olisi ollut oma ystävä, tuskin kukaan olisi mennyt häntä niin julmilla sanoilla moittimaan. Ystävälle olisi sanottu: “hienosti meni!”. Aivan hyvin muutkin olisi voineet iloita siitä, kuinka hienoa oli, että hän pääsi finaaliin asti, miten paljon hän oli nähnyt vaivaa, että on lähtenyt edustamaan Suomea. Ja kuinka paljon työtä sen eteen on tehty.

Maailma ympärillä on muuttunut kun viestintävälineet ja teknologia on tuonut meidät ihmiset niin lähelle toisiamme. Maailma on todella paljon pienentynyt ja rajat ovat kutistuneet. Meidän on opittava ottamaan vastuu sanoistamme niin ventovieraiden kanssa verkossa kuin kasvokkain ystävien kanssa. Nyt ei enää eletä kivikautta. Jos haluamme oppia tulemaan toimeen toistemme kanssa, jotta maailma olisi turvallisempi lapsillemme tulevaisuudessa, meidän aikuisten on yksinkertaisesti opittava toimimaan verkossa. Kuitenkin, kyse ei ole mistään uudesta tavasta toimia. Verkossa pätee aivan samat kultaiset käytössäännöt, joita mummot ja vaarit ovat meille opettaneet. Se, että väliin tulee älypuhelin tai tietokoneen näyttöpääte, ei vie pois meiltä kultaisen käyttäytymisen sääntöjä.

Maailmassa on ihan riittävästi negatiivisuutta, vihapuhetta ja pessimismiä. Meidän iso toive on, että opettelisimme kaikki olemaan kiltimpiä toisiamme kohtaan, ja haluamme omalta osaltamme pyrkiä itse toimimaan niin.

Aikaa h-hetkeen: 30 päivää

Tunnelma: kesä on alkanut!

 

 

 

 

 

 

SomeTime -kuvat: Petteri Järvinen (iso KIITOS!) lisää kuvia tapahtumasta täällä.

Kommentit (2)

Seuraa