Kesäjuhlien tamineet ja tilanteet

Ensimmäiset viikot vaimona on hurahtanut vauhdilla. Viime viikonloppuisen kesäjuhlan jälkeen jatkoimme vielä maaseudun tunnelmissa. Teki niin hyvää, kun sai nukkua täydessä hiljaisuudessa, kaukana liikenteen äänistä, lenkkeillä metsäpoluilla ja kerätä metsästä mustikoita syksyksi. Hyttysiäkin tuli aimo joukko ruokittua, ja sen on aidosti saanut yhä tuntea nahoissaan.

Täytynee heti alkuun myöntää, että juhlakuvat ovat vielä hieman levällään. Mutta onneksi hääjuhlasta on paljon kerrottavaa, niin eiköhän me tunnelmassa hyvin alkuun päästä:)

Juhlapaikkana meillä oli sympaattinen maalaiskartano Oriharo-järven rannalla. Juhlapaikan lisäksi pihapiirissä oli rakennus, jossa majoittua sekä paikan ehdoton helmi - tanssilava! :D Paikkaan ajaessa ei voinut välttyä näkemästä maalaistaloja viljapeltoineen ja lampaineen ja toivoimme, että tämä rento maalaistunnelma välittyisi vieraisiin jo alku metreillä. Janne taiteili tien varrelle kaksi “Jannukka” -kylttiä, jotta vieraat saivat varmistuksen olevansa oikealla tiellä.

Juhlapaikan koristelut ja siivouksen aloitimme perjantaina. Jannen isä toi tanssilavan reunoille koivut ja Jannen äiti toi valtavan määrän kukkia, joilla koristelimme ruokasalin, tanssipaikan ja pihapiirin. Turkoosi, pinkki ja lime näkyivät taas siellä täällä, mutta nämä aikasemmin löytämämme kynttilät juuri näissä väreissä unohdimme kotiin. No, kaikkea ei voinut muistaa.

Jannen päälle sujahti uusi puku, jonka olimme edellisellä viikolla Tallinnasta löytäneet huomenlahjaksi. Puku oli tumman harmaa, mutta hieman kiiltävää kangasta, joka toi pukuun juhlan tuntua. Samasta paikasta pukuun napattiin kravatti ja taskuliina oman pukuni kanssa sointuvaksi. Tätä pukua oltiin Tallinnan liikkeessä kiireessä kavennettu Jannen mittoihin, ja ennen juhlia huomasimme, että siinä rytäkässä se taisi olla mennyt jopa aavistuksen verran pieneksi. Ja minun puvulle oli käynyt päinvastoin!

Lähisalille pari kuukautta sitten ottamani salikortti oli heti päässyt sen verran kovaan käyttöön, että olin kutistunut ja olkaimeton puku ei enää pysynytkään päällä. Pukuni, tuo fuksian värinen paljetti-iltapuku valahti alas toistuvasti aina, kun käsiä nosti ylöspäin tai vähän hypähti. Sillä uskalsi enää vain istua, ja meidän tanssisuunnitelmat vaikuttivat paljastavan vieraille vähän enemmän itsestämme (tai morsiamesta), kuin olisi hyvän maun mukaista. No äkkiä pukua parsimaan!

Kun pukua juhlapaikalla puettiin, ompeleet ratkesivat. Ensimmäisiä vieraita odotettiin saapuvan 10 minuutin sisällä. Onneksi toinen kaaso oli käynyt vaatetusalan artesaanin opinnot ja hän tarttui tomerasti neulaan ja lankaan. Puku saatiin pysymään ylhäällä ja vieraiden vastaanotto voitiin hoitaa tältä osin turvallisesti. Vieraiden vastaanottamisen jälkeen livahdimme kaason kanssa varmuudeksi vielä yläkerran pikkuhuoneeseen virittämään muutamat hakaneulat. Puvusta saatiin loppujen lopuksi niin napakka, että sen helmoista olisi voinut vaikka muutama lapsi roikkua häävalssin aikana ja vieraat olisivat silti säästyneet yllätyksiltä.

 

 

edit: lisää kuvia seuraavassa bloggauksessa

Kommentit (1)

Vierailija

Tosi kaunis puku morsiammella. Sulhanenkin näyttää tyylikkäältä. Hauska idea nuo rintamerkit molemmilla. Pitää napata tuo idea omiin häihin :) Milja

Seuraa