naurujoogaa, aarteen metsästystä, tanssia, karaokea...

 

Viime bloggauksessa jäimme häiden kulussa siihen, kun vatsat olivat täysiä ja siirryimme noin klo 18 aikaan pihalla olevalle tanssilavalle.

Kun olimme tanssineet vähän aikaa, vinkkasimme kappaleen välissä pelimanneille, että nyt olisi aika sille ohjelmalle, joka ei vieraille ollut yllätys: naurujooga. Osa varmaan jo tietääkin, että Annukka on työssään mm. naurujoogaohjaaja. Ja naurua halusimme ehdottomasti omiinkin häihin:)

Häänaurujoogan aloitimme "kättelynaurulla". Aluksi kättelynaurussa lähdetään käsi kättelyvalmiudessa kävelemään. Kun vastaan tulee ihminen, tervehditään häntä kättelemällä kuten normaalisti, mutta oman nimen sanomisen sijaan esittäydytäänkin nyt naurulla. Jokainen sai naurahtaa haluamallaan tavalla ja eri ihmisten kanssa voi kokeilla vaikka erilaisia nauruja:)

Kättelynauru on helppo tapa saada vieraita rentoutumaan, ottamaan kontaktia toisiinsa ja “kuppikuntia sekottumaan”.  Tämän jälkeen oli “naurumaljan nosto” ja "suvut yhdistävä naurukilpailu", jonka voitti Janne ja Jannen joukkue, joka koostui Annukan vanhemmista, kummitädistä ja ystävistä.

Tästä jatkettiin taas hetki tanssien, kunnes oli aika heittää kimppu ja sukkanauha. Kertaalleen nämä häiden jatkoilla jo lensivät, mutta päätimme pelata varman päälle, jotta päästä häihin vielä tulevaisuudessakin :). Janne halusi myös varmistaa, että sukkanauha lentää tällä kertaa oikealle henkilölle;) Jos perinteeseen on uskominen, seuraavia häitä voimme odottaa Sohvilta (Annukan kaasolta) ja Jaakolta (Jannen yhtiökumppanilta).

 

Tanssin jatkuessa oli vuoro koota lapset yhteen ja esitellä heille suunniteltu ohjelma: Aarteen metsästys. Lasten keskuudesta valittiin joukkueen johtaja, joka vastaa tasapuolisesta aarteiden jakamisesta. Ensimmäisenä he saivat "Aarrekartan" (=Annukan kyhäelmä juhlatilan pohjapiirrustuksesta), jossa oli rasti yhdessä nurkassa. Lapset kirmasivat pihalta sisälle. Rasti oli vanhan peilivitriinin kohdalla, jonka keraamisesta kannusta lapset olivat silmänräpäyksessä löytäneet paperin, jossa oli tehtävä: "Etsikää käsiinne Annukan äiti ja kysykää, mitä hänen äiti sai eläkkeelle jäädessään lahjaksi? Vastaus kertoo seuraavan rastin sijainnin".

Lapset ryntäsivät takaisin ulos ja alkoivat selvittää ja kysellä, että kuka täällä onkaan Annukan äiti. Tanssilattialta löytyi oikea henkilö ja vastaus kysymykseen: "leikkimökin". Ja niin pikkujalat kirmasivat pihalla olevaan leikkimökkiin.

Aarteita löytyi vielä lisää rastien yhteydessä sieltä täältä. Välissä oli tehtävä tulla tanssimaan Annukan ja Jannen kanssa. Tanssitehtävän aikana bändi oli juuri lähtenyt tauolle, joten kehitimme tanssin lennosta improvisoiden, jossa lapset saivat keksiä jokainen  oman tanssiliikkeen. Annukka aloitti näyttämällä ensin oman tanssiliikkeen, johon kaikki muut yhtyivät. Tätä tanssittiin, kunnes Annukka kosketti jotakin, ja hänestä tuli seuraava tanssiliikkeen keksijä, ja taas mentiin kunnes kaikki lapset olivat saaneet keksiä oman tanssiliikkeen, jota tanssimme.

Aarrejahti oli Jannen idea, joka toimi oikein hyvin ja oli myös helppo toteuttaa. Käytännössä siihen ei tarvitse kuin leikkimielisyyttä, muutaman tyhjän paperin, kynän ja jotain lapsille mieluisaa aarteiksi (meillä aartena oli erilaisia herkkuja).

 

Aikuiset tanssivat noin klo 21 asti, ja kun pelimannit alkoivat pakkaamaan soittimia, viritettiin vuorostaan karaokevehkeitä sisällä. Samalla pöytään tuotiin naposteltavaa, juotiin toistamiseen kakkukahvit ja syötiin ruokailusta ylijääneitä herkkuja.

Häissä teimme jotain ensimmäistä kertaa ikinä: lauloimme ensimmäisen yhteisen karaokekappaleen (Jannea ei ole helppo saada laulamaan). Veisattavaksi pääsi "Elämältä kaiken sain", johon molempien oli helppo samaistua.

Karaoket raikuivat yhteen saakka. Tämän ns. toisen hääyömme vietimme lomakylän yhteydessä, noin 500 metrin päässä olevassa pikkumökissä.

Kommentit (1)

Vierailija

Upea puku Annukalla! Häänaurujooga kuulosti mielenkiintoiselta. Voisi olla hauska ohjelmanumero omissakin häissä.

Seuraa