ja sai jopa hääjärjestelyt unohtumaan

Aikaa h-hetkeen: 66 päivää

Tunnelma: tiivis kuin toukalla kotelossa, joka haluaa kasvaa perhoseksi


Oletko koskaan kuunnellut, miltä rusina kuulostaa kun sitä puristelee korvan vieressä? Me olemme:)) Vietimme tiistai-illan rentouttavan Mindfulness-tuokion äärellä, jonka piti Onnellisuusopiston uusi Mindfulness-ohjaaja Veli-Pekka Mälkiäinen.

Tämä ei ollut pelkästään esimerkki siitä, miten yrittäjällä työ- ja vapaa-aikarajat hämärtyvät, vaan ihan oikeasti aito, onnistunut tilaisuus, jossa saimme rentoutua ja oppia erilaisin harjoituksin pysähtymään tähän hetkeen ja harjoittelemaan läsnäolemisen taitoja. Ja toden totta, rusinasta kuuluu pieniä erilaisia ääniä, kun sitä puristelee korvan vieressä. Vaikka se harjoitus saikin meidät nauramaan, niin herätti se myös miettimään, miten helppo ja tehokas menetelmä pysähtyä hetkeen on keskittää huomio johonkin arkiseen asiaaan ja todella kuunnella ja aistia sitä. Sen jälkeen kun olimme harjoitelleet asiaa rusinan kanssa, siirryimme astetta vaativampaan harjoitukseen, jossa kuuntelimme toinen toisiamme;))

Aivan samalla tavalla voisi pysähtyä esimerkiksi aterialla ensimmäisen haarukallisen tai lusikallisen ääreen. Yksinkertainen menetelmä; pysähtyy ensin hengittämään ja kuuntelemaan omaa hengitystä, hyvin sallivasti, ilman että tarvitsee tehdä mitään. Sitten voi vaikka katsoa, miten ruoka on katettu. Samalla voi pysähtyä aistimaan, miltä ruoka tuoksuu, ja tuntea, miten se herättää ruokahalun. Sitten kun maistaa ensimmäisen suupalasen, huomioi maun ja miltä se tuntuu. Pureskelee rauhallisesti aistien ja nielaisee tunnustellen. Vaikka tämän jälkeen hotkisi lautasen miten kiireisesti tahansa, niin varmaa on, että tällaisella pysähtymisellä on ollut lukematon määrä positiivisia vaikutuksia.

Tiistain Mindfulness-illassa oli helppo huomata, miten hengitys tasaantui ja kiireen tunne väheni, stressihormonit laskivat, lihakset rentoutuivat ja miten mieli muuttui tyynemmäksi. Veli-Pekka kertoi, että jopa vain 10 minuutin vastaavanlainen harjoitus päivässä riittää saamaan nämä samat positiiviset vaikutukset. Haastavinta on saada harjoitukset osaksi omaa arkea. Se vaatii riittävän määrän toistoa, ennen kuin harjoituksista tulee tapa. Annukalla oli tästä kokemus ja esimerkki.

Noin vuoden ajan Annukka on meidän lenkkipolulla valinnut yhden, noin 300 metrin pätkän puistoalueella, jonka Annukka on nimennyt kiitollisuuspätkäksi. Annukalle se tarkoittaa sitä, että suoran aikana lenkkeillessä pysähtyy tekemään havaintoja kaikesta kauniista ympärillä. Huomaa lumen sulamisen, heinien taittuvan kauniisti tuulessa ja puiden orastavat silmut. Kun Annukka kertoi tästä kiitollisuuspätkästä Jannelle, Janne otti tämän käyttöön omalla tavallaan; hän keskittyy ajattelemaan pätkällä asioita, joista voi olla kiitollinen.

Tässä kirjoituksessa ei hirveesti häitä sivuttukaan, jotenkin tämän kokemuksen jakaminen teille tuntui nyt merkityksellisimmältä:)

Rentouttavaa, iloista viikonloppua!

PS. Maisemakuvat olivat Kolilta, jossa käymme joka kesä ja talvi hakemassa inspiraatiota:)

Kommentit (0)

Seuraa