Vuosi vaihtui ihanissa merkeissä. Vuoden 2017 viimeisen päivän sain viettää kotona rauhassa sohvalla köllötellen. Tämä kuulostaa tylsältä, mutta saa aivan toisenlaisen kaiun kun sen suhteuttaa siihen, että olen ollut poissa kotoa käytännöllisesti katsoen lokakuun lopusta asti (ensin töissä Rovaniemellä, sitten Thaimaassa lomalla).  Vuoden 2018 ensimmäisen päivän sain viettää ystäväni esikoisen ristiäisissä. Juhla oli kaunis ja intiimin, lämpimän tunnelman myötä juhlaperheen näköinen.

Olen elämässäni kiitollinen monesta asiasta. Minulla on ihana avopuoliso, kannustava lapsuudenperhe ja muutama täydellinen ystävä. Olen terve, ja minulla on ihana koti. Olen innolla aloittamassa uuden vuoden, sillä aion tammikuussa suorittaa autokoulun loppuun (postauksia luvassa) ja jaksan vielä uskoa siihen, että ovet unelmieni työpaikkaan avautuvat tänä vuonna.

En tehnyt dramaattisia uudenvuodenlupauksia, sillä en koe haluavani suuria muutoksia elämääni. Päinvastoin, olen iloinen että arki alkaa taas rullaamaan lomailun ja toiselle paikkakunnalle tehdyn työkeikan jälkeen. Tavallinen arki on ihan parasta, ja arjen maittavuus taitaakin olla elämänlaadun yksi parhaista mittareista!

Mieleenpainuvaa vuotta 2018 Sinulle, lukijani!

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018