Työttömän elämä on viranomaisten armoilla pyristelyä, omien mielipiteiden ja kiinnostuksen kohteiden tukahduttamista sekä oman elämän tilittämistä viranomaisille joka ikinen kuukausi. Työttömien kyykyttämis-tarinoita nousee aika ajoin netin lööppeihin kauhisteltavaksi, mutta en lainkaan tajunnut, miltä TE-toimiston ja Kelan annostelemat rohdot maistuvat ennen kuin jouduin nauttimaan niitä itse.

Näin rohdot annosteltiin: Valmistuin toukokuussa englannin aineenopettajaksi. Olin opintojeni aikana tehnyt elääkseni siivoustöitä, ja päätin jatkaa niissä hommissa vielä kesän yli, koska tiesin, etten opettajan töitä tulisi kesäajaksi saamaan. Irtisanouduin siivoojan pestistäni elokuussa. Halusin olla käytettävissä Oulun kaupungin sijaisrekisterin kautta tuleviin opettajan ja lastentarhanopettajan sijaisuuksiin, jotka täytetään usein päivän varoitusajalla. Ajattelin näin saavani jalkaa ovenväliin eri työpaikkoihin ja kartuttavani ah niin tärkeää työkokemus-saldoani. TE-toimisto antoi minulle kolmen kuukauden karenssin, koska olin irtisanoutunut ”ilman pätevää syytä”. Asia selvä: minun olisi siis pitänyt tajuta jatkaa työelämässä korkeakoulutettuna siivoojana eikä tavoitella oman alani sijaisuuksia. Otin yhteyttä TE-toimistoon saadakseni kuulla päätöksen perustelut. Puhelimessa oleva virkailija kertoi, ettei voi tapausta kommentoida, koska ei ole itse päätöstä tehnyt, eikä minun kuulemma ollut mahdollista mitenkään tavoittaa päätöksen tehnyttä virkailijaa. TE-toimiston päätöksistä ei myöskään voi valittaa. TE-toimiston virkailijat tekevät päätöksiä korkeissa norsunluutorneissaan ilman vastaamisvelvollisuutta asiakkaalle, joita heidän päätöksensä koskevat. Yhteiskunnan mielestä minun elämäni isoista päätöksistä osaa siis ulkopuolinen virkailija vastata paremmin kuin minä itse.  

Karenssista huolimatta Kela halusi minun täyttävän heille työmarkkinatuen maksamista varten työssäolo-lomakkeen. Lomakkeeseen tuli päiväkohtaisesti merkitä, olinko ollut työtön vai töissä. He halusivat minun tilittävän elämääni heille joka kuukausi, vaikka karenssin mukaan en ollut oikeutettu lomakkeella haettavaan työmarkkinatukeen. Ihmettelen edelleen, miksi näin oli, perusteluja tälle toimintatavalle tivatessani Kelasta vastattiin vain, että ”se on voimassaoleva käytäntö”.

Sain TE-toimistolta myös tietoja muutamista minulle heidän mielestään soveltuvista koulutuksista ja työpaikoista. Näihin lukeutui muun muassa hitsaajien pätevöitymiskoulutus Raahessa, työturvallisuuskorttikoulutus Raahessa ja siivousalan rekrytointitilaisuus Oulussa. Nämä tarjoukset siis laitettiin menemään Oulussa asuvalle englannin aineenopettajan ja lastentarhanopettajan pätevyydet omaavalle henkilölle. Osui ja upposi? 

Kaiken kaikkiaan viranomaisten kanssa asioinnin voisi tiivistää siihen, että työttömänä tunsin olevani viranomaisten mielestä kykenemätön päättämään omasta elämästäni. Lisäksi olin tilivelvollinen tahoille, joilta en saanut mitään vastineeksi elämäni paljastamisesta. Työttömyysaikani koostui viranomaisten kanssa tappelun lisäksi turhuuden tunteesta, kun mihinkään ei tarvinnut aamulla lähteä. Kukaan ei kaivannut työpanostani ja osaamistani, kenellekään ei ollut huitsinkaan väliä sillä, mitä päivisin tein. Keksin kyllä itselleni mielekästä tekemistä, mutta kaipasin kovasti rakennetta päiviin ja tunnetta siitä, että tekemiselläni pystyn vaikuttamaan toisten ihmisten arkeen – sanalla sanoen kaipasin tunnetta siitä, että olisin työyhteisölle ja asiakkaille merkityksellinen osa heidän päiväänsä. Aloin mittaamaan olemiseni oikeutusta lähettämieni työhakemusten määrällä. Ahdistuin, kun sopivia työpaikkoja ei tuntunut olevan tarjolla, ja koin huonoa omaatuntoa jos päivisin tein jotain muuta kuin hain töitä. Työttömyyteni loppupäivinä en tainnut muuta paljon ajatella kuin työnhakua, eri työpaikkoja, työhakemuksia...

Nyt olen saanut määräaikaisen pestin lastentarhanopettajana, joten onneksi työttömyyttä ehti (ainakin tältä erää) kestää vain pari kuukautta. Suhteellisen lyhyen aikaa siis, vaikka se tuntuikin kestäessään äärettömältä. Seuraavassa postauksessa onkin luvassa lastentarhanopettajan työn parhaita paloja! Pysykäähän kuulolla!

Kommentit (2)

Marissa

Usein näitä kuvailtuja paineita luodaan ulkopuolelta joita olemme vaistomaisesti sisäistäneet.. Media voisi esimerkiksi lopettaa jatkuvan työttömien syyllistäminen ja kääntää näkökulman työpaikkojen katoamiseen.

Vierailija

Harmi, että kaikki eivät ole yhtä rehellisiä ja yritteliäitä, vaan aina joukossa on niitäkin, jotka mielellään eläisivät yhteiskunnan tukien varassa, vaikka töitä olisikin tarjolla. Sen vuoksi kai järjestelmän hyväksikäytön mahdollistavia porsaanreikiä yritetään saada tukittua mahdollisimman pieniksi, mistä sitten joskus seuraa tuollaista järjettömyyttä ja yksilöllisten tilanteiden huomiotta jättämistä.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018