Aurinkoisessa syysilmassa on hyvä pohtia syntyjä syviä. Kuva: Oikomutkanen.

”Voiko suhde toimia ilman yhteisiä arvoja?”, kysyttiin MeNaisten jutussa, joka liittyi Sara Siepin ja Roope Salmisen eroon. Arvoissahan on perimmiltään kysymys siitä, mikä on elämässä tärkeää ja miten elämäänsä haluaa elää. Ne konkretisoituvat arjessa lukuisina pieninä tekoina yhä uudelleen ja uudelleen. Sen vuoksi ajatus yhteisestä elämästä ihmisen kanssa, jolla olisi aivan eri arvomaailma kuin itsellä, on Oikomutkaselle kaukainen. Minulle tärkeimpien arvojen joukossa ovat työnteon arvostus, toisten kunnioitus sekä vastuun ottaminen omista teoista. Mitä ne sitten oikein käytännössä tarkoittavat?

Arvomme vaikuttavat siihen, miten kohtelemme muita. Kuvituskuva.

Työnteon arvostus nousee ajatuksesta, että voin saavuttaa hyviä asioita elämässä ponnistelemalla niitä kohti. En voi - enkä halua - jäädä kotiin makaamaan ja ajatella, että yhteiskunta tai joku muu huolehtisi minulle kaiken kultalautasella. Mietin, mitä haluan, ja pyrin aktiivisesti siihen, että nämä asiat toteutuvat. Viime syksynä kyllästyin tekemään siivoojan töitä. Irtisanouduin, lähdin toiselle paikkakunnalle lyhyeksi aikaa töihin, hain ja sain mielenkiintoisempia töitä myös Oulusta. Nyt minulla on mielekäs päivätyö ja kaksi sivuduunia siihen rinnalle. Olisi masentavaa olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ajattelee, että omalle kohtalolleen ei voi mitään.

Toisten kunnioitus näkyy niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Kunnioitus tarkoittaa toisten mielipiteiden, tapojen ja näkökulmien kunnioittamista. Se tarkoittaa ystävällisyyttä toisia kohtaan, fyysistä koskemattomuutta ja tasa-arvoa. Myönnän, että aina toisten mielipiteiden tai tapojen kunnioitus ei ole helppoa, mutta erimielisyyksienkin keskellä olen tietoinen, etten todellakaan ole mielipiteineni muita parempi. En voisi olla parisuhteessa tyypin kanssa, joka kohtelisi minua tai muita epäkunnioittavasti.

Vastuun ottaminen omista teoista tarkoittaa minulle juuri sitä. Jos mokaan, yritän korjata virheeni. Tarvittaessa pyydän anteeksi. Pyrin toimimaan parhaan mahdollisen lopputuloksen takaamiseksi itselleni ja muille. Jos se ei onnistu, yritän toimia seuraavalla kerralla paremmin. Olen viime aikoina ollut rajun säästämisvimman kourissa. Se johtuu siitä, että minulle ei vielä näin kolmekymppisenäkään ole mainittavia säästöjä tai kiinteää omaisuutta kertynyt. Niiden puute taas johtuu opiskelusta. Myönnän kuitenkin sen, että omat valintani ovat ajaneet minut tähän isossa mittakaavassa persaukiseen tilanteeseen: jos olisin lähtenyt työelämään heti AMK-tutkintoni jälkeen, olisin kerryttänyt omaisuutta jo seitsemän vuotta. Sen sijaan lähdin yliopistoon - ja tässä sitä ollaan ilman eläkepäivien turvaa. En voisi sietää kumppaninani ihmistä, joka vierittää syyn muiden niskoille tai keksii tekosyitä virheilleen.

Kun arvot kohtaavat, voi parisuhdekin toimia. Kuvituskuva.

Onneksi pikainen gallup Mantelisilmän suuntaan kertoo, että hänellä on tästä asiasta samansuuntainen käsitys kuin minulla. Vaikka tokihan mie jo tämän tiesinkin, miksi muuten olisinkaan hänen kanssaan yhdessä…

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, 32-vuotias välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen(at)gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018