Oikomutkanen eksyi kerran Rovaniemen Prismaan. Yritin kovasti löytää kassoille, ja kuitenkin aina löysin itseni siltä samalta saamarin sateenvarjo-osastolta. Puolustaudun sillä, että kyseinen rakennus on jokseenkin pyöreä muodoltaan, joten se ei ehkä noudata tyypillistä kauppojen ruutukaavaa. Tämä siis aasinsiltana siihen, että olen jokin aika sitten aloittanut aikuisten suunnistuskoulun. En enää halua joutua supermarketin vangiksi, ja olisi myös ihan kiva, jos marjastus- ja vaellusreissulla olisi turvana edes auttava suunnistustaito. Se olisi tärkeä taito siksikin, että mitään luontaista suuntavaistoahan mulla ei ole. Tähän asti reissut on menny niin, että olen talsinut jonkin matkaa, kääntynyt pari kertaa ja ollut sitten kykenemätön osoittamaan tulosuuntaan. Haluan, että kartan avulla pystyn näissä tilanteissa hoitamaan itseni tarvittaessa ihmisten ilmoille.

Suunnistuskerho Pohjantähti on toukokuun aikana järkännyt suunnistuskurssin, jonka puitteissa on tähän mennessä käyty läpi karttamerkit, mittakaavamerkinnät ja kompassin käyttö sekä päästy muutaman kerran harjoittelemaan suunnistusta käytännön maastoharjoituksissa. Pari ekaa maastoharjoitusta mentiin porukalla, mutta nyt suurin osa koluaa rasteja jo itsekseen. Itse asiassa viimeinen harjoitus taitaakin olla jo tulevana torstaina, mutta sen jälkeen ajattelin kyllä osallistua kesän aikana säännöllisesti Oulu-rasteille, jotka järkätään pari kertaa viikossa.

______

______

Kakkosrasti kartalla.
 
Kakkosrasti maastossa.
______

Suunnistus on jännä laji. Se vaatii keskittymistä, jotta reitin suunnittelu kartalla ja suunnitelman toteutus maastossa onnistuu. Rasteja metsästäessä menee ajantaju, ja rastien löytäminen on hurjan palkitsevaa. Olin jo ekan maastoharkan jälkeen sitä mieltä, että tässä mulla on uusi suosikkilaji. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiva löytää jokin uusi harrastus, joka ei ole liikuntaa. Jollain omituisella konstilla suunnistus onnistuu tuntumaan juuri siltä: suunnistuksessa pitää patikoida tai juosta rastilta toiselle, mutta koska se vaatii niin tiivistä keskittymistä, ei edes huomaa liikkuvansa. Eikä ajan kuluakaan huomaa, vaan ainoa mitä mieleen mahtuu on rastilta toiselle eteneminen. Ja rastien löytäminen koukuttaa! Ekoissa maastoharkoissa kokoonnuimme Oulu-rasteille, joilla on yleensä neljä eripituista ja -tasoista rataa tarjolla. Taisimme käydä silloin helpoimman radan läpi kaikki yhdessä, ja sen jälkeen lähdimme pienellä porukalla vielä toiselle radalle, koska lyhyt rata tuntui loppuvan kesken. Suunnistuksessa pääsee myös liikkumaan maastossa, mikä tuo vielä oman lisänsä suunnistuksen tarjoamaan päännollaus-aspektiin.

Kaiken kaikkiaan hieno laji! Viimeisimmässä maastoharkassa olin eka joka lähti reitille ja vika joka löysi sieltä tiensä maaliin. Sillä ei ole mitään väliä (paitsi ehkä niille, jotka odottivat mua maastosta pois, heh), koska vain se merkkaa, että löysin maaliin, löysin kaikki rastit ja osasin korjata reitillä tekemäni virheet. Kerran hukkasin itseni kartalta, ja kerran lähdin aivan väärään suuntaan. Virheiden korjaamisesta olen kaikkein ylpein – muistin ja osasin tarkistaa vikan varman*, en turhautunut (ainakaan liikaa) ja pystyin todellakin kartan avulla paikantamaan lopulta itseni joka kerta. Mulle on suunnistuksesta tullut semmoinen olo, että osaan jotain tärkeää enkä enää ole ihan avuton kun liikutaan luonnossa. Ihmeellistä. Niin sitä vain voi suuntavaistotonkin suunnistaa.  

(*viimeinen varma = viimeisin kohta, jossa tiesi varmasti missä on sekä kartalla että maastossa)

Pääset vielä videon kautta mukaan Röllimetsän Taikametsään:

______

Oikotie matkan mutkistaa, mutta viiminen varma sut pelastaa!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018