Melontaretki Oulujärvellä. Kuva: Oikomutkanen.

Oikomutkasen kesä oli kuuma ja ihana. Työttömänä olin oikeutettu olemaan koko kesä- ja heinäkuun lomalla. Tein kesäkuussa Kesän 2018 Bucket List -postauksen, ja siihen kirjaamani asiat suurelta osin toteutuivat. Suunnistamassa en käynyt kuin muutaman kerran kesän aikana, koska heinäkuun helteet veivät tytöstä mehut aivan tyystin. Kesän saunalla en käynyt - ei vain tullut sellaista hetkeä, että olisin sinne lähtenyt. Kävin kuitenkin noin tsiljoona kertaa uimassa: en ole koskaan aikuisiällä uinut yhtä paljon kuin tänä kesänä, enkä nyt uimisen ihanuuden löydettyäni tajua yhtään, että miksi en ole uinut enemmän. Näin lapsuudenperhettäni, kun tein kesäreissun Kittilään. Kävimme Kittilän kesämarkkinoilla, ja teimme rämäpyörillä nostalgiareissun kotikylän uimapaikoille. Pääsin tutustumaan asuntovaunuelämään reissullamme Lofooteille, ja nautiskelin koko kesän auringosta ihan täysillä – ilman, että kertaakaan paloin, jee!

Viimeinen kesälomaviikko elokuun alussa meni rattoisasti Mantelisilmän tuttujen mökillä Kuusamossa. Yhtenä iltana pidimme lättykestit yllättäen löytyneiden hillojen kunniaksi. Kuva: Oikomutkanen.

Nyt kun kuukausi on vaihtunut syyskuuksi, saanee jo ääneen sanoa, että kesä on ohi. Minusta syksy on täysin tervetullut. Kesä oli ihana, mutta nyt on aika uusien tuulien. Syksy on minulle oikea vuoden alkamisajankohta. Opiskelin niin monta vuotta, että uuden lukuvuoden alkaminen rupesi merkitsemään minulle koko vuoden alkua! Mielessäni hahmotan vuoden kierron ympyrän muotoon kiertyvänä kolmiulotteisena janana. Kesän kohta on pullea ja paksu, kun taas joulu- ja tammikuu ovat ohuita ja niiden liitoskohta ohuin kohta koko janalla. Syksy taas on janan värikkäin ja hehkuvin kohta. Syksyllä alkaa aina jokin uusi ja jännittävä.

Kahden hengen vaelluskamat vetävään absidiin tottuneena siskon telttaan oli tottuminen. Kuva yhden yön reissulta Syötteen maisemiin. Kuva: Oikomutkanen.

Tänä vuonna tuo uusi ja jännittävä on ollut ensimmäinen pidempi pestini lastentarhanopettajana. Ensimmäistä kertaa sain aloittaa syksyn oman lapsiryhmän kanssa. Olen saanut olla luomassa ryhmämme käytänteitä ja päivärytmiä, olla ottamassa päiväkotivuotensa aloittavia lapsia vastaan ja tutustua uusiin työtovereihin. Jännitin töiden alkamista koko heinäkuun. Mitä jos en osaa, mitä jos mokaan heti alkuun, mitä vieraiden lasten kanssa tulee tehdä ensimmäisinä päivinä, miten ryhmämme arki alkaa rullaamaan? Kuukausi on kulunut, ja nyt voisin kertoa heinäkuiselle minälleni, että ihan turhaan murehdit. Jo ensimmäisen viikon jälkeen tuntui siltä kuin olisin työskennellyt tässä päiväkodissa jo paljon kauemmin. Aina kun vastaan on tullut minulle uusi asia, olen voinut kysyä neuvoa työkavereilta. Pestiä on jäljellä vielä neljä kuukautta, ja jatko on sen jälkeen auki. Suhtaudun luottavaisesti tulevaan: jos tämä pesti ei jatku, saan keväälle kyllä muita sijaisuuksia.

Vaan eipä eletä vielä neljän kuukauden päästä tapahtuvia asioita, vaan nautitaan ensin raikkaista syyspäivistä. Mukavaa syyskuun alkua sinulle, lukijani!

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018