Tämä postaus liittyy partitiiviin, yhteen suomen kielen keskeiseen sijamuotoon. Ison suomen kieliopin eli tuttavallisemmin ISKin mukaan partitiivi kuvaa muun muassa rajaamatonta paljoutta (§1226). Vau, mikä määritelmä: rajaamaton paljous lienee vähän niin kuin universumi, joka on ääretön, mutta kuitenkin laajenee koko ajan. Enemmän kuin pieni ihmislapsi voi ymmärtää. Tämä postaus liittyy myös rakkauteen. Niinhän sitä sanotaan, että suu puhuu sitä, mitä sydän on tulvillaan. Partitiivin ilmaiseman rajaamattoman paljouden tavoin myös rakkaus on ymmärryksen tuolla puolen.  

Oikomutkasen elämässä moni asia on mallillaan. Yksi niistä on se, että elämässäni on se yksi erityinen ihminen, kenelle voin kertoa joka aamu, että rakastan häntä. Minä rakastan sinua on monen mielestä kielen kuin kielen kaunein lause. Suomea vieraana kielenä opiskelevat ihmettelevät joskus, miksi suomessa vannotaan rakkautta ilmauksella, jonka voi tulkita tarkoittavan Minä rakastan sinua osittain. Tämä tulkintamahdollisuus syntyy sanan sinä partitiivimuodosta. On myös huomattava, että rakastaa-verbi vaatii melkein aina kaverikseen nimenomaan partitiivin. Eikö suomen kielellä sitten voi rakastaa kokonaan? Voi, ja vieläpä kestävästi! Näin Kari Toiviainen kommentoi suomen kielen rakastaa-verbin ja partitiivin liittoa viitaten objektilla tekemisen kohteeseen eli tässä sanaan sinä (Kielikello 4/1998): ”-- partitiiviobjekti kertoo, että työ jatkuu. Näin on tulkittava myös lause Minä rakastan sinua. Kyseessä ei ole kertaluonteinen tapahtuma, vaan suomalainen mies rakastaa ja rakastaa, ja rakkaus kestää, toisin kuin etelän aurinkorannoilla, joiden kielillä ilmaistuna rakkaus on kerrallinen tapahtuma --. Näin siis kielikin ilmentää jotain olennaista ihmisten välisestä käyttäytymisestä ja suhteista – ja tällä kertaa ilmaus on vain kunniaksi Suomen miehelle.” Suomen kielessä rakkaudentunnustuksissa korostuu siis rakkauden hamaan tulevaisuuteen jatkuva aikaulottuvuus. Itse haluan tulkita tämän niin, että toista voi rakastaa, vaikkei hän olisikaan täydellinen, ja jokainen meistä ansaitsee tulla rakastetuksi, vaikka emme myöskään itse olisi täydellisiä. Tällainen puutteetkin hyväksyvä, jatkuva ja rajaamattoman paljoudellinen rakkaus voi sitten kestää koko loppuelämän.

PS. Sano sana paljoudellinen nopeasti monta kertaa peräkkäin. Kauanko kestää, että sanassa ei ole enää mitään mieltä?

Sanotaan tänäänkin rakkaimmillemme nuo kaikkein ihanimmat sanat, olivat ne sitten Minä rakastan sinua, I love you tai Ik hou van je.

Kommentit (2)

Vierailija

Huippu teksti! Yllattava ja hauska. Kerrassaan kutkuttavia huomioita. Niita mietin pitkaan.

Ihanaa etta asiat on mallillaan!

Seuraa 

Noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta kirjoittaa erilaisista arjen asioista. Ainakin toistaiseksi toivottavasti anonyyminä pysytellen. Olen kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut opettaja–tekstityöläinen, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla.