Työttömyysturvan oikeudenmukaisuus ja saantiperusteet ovat olleet alkuvuonna esillä aktiivimallin vuoksi. Viime viikolla mediassa nousi jonkin sortin kohu Ylen videosta, jossa kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski ja pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkanen keskustelivat. Oikomutkasen iho nousi kylmänhehkusta kananlihalle, niin kalseasti Koski Tikkasen kohtasi. Koski näytti olevan sitä mieltä, että Tikkanen oli tukalassa tilanteessa ihan omaa saamattomuuttaan ja kyllähän se toimeentulotuki riittää hyvin, koska työttömällä on mahdollisuus hakea silakkansa aina tarjouksesta. Argh!

Yksioikoista vastausta työttömyysturvan riittävyyteen tai oikeudenmukaisuuteen ei tietenkään ole olemassa. Se olisi aivan liian helppoa. Myös vastaus siihen, kuinka paljon rahaa tarvitaan elämiseen, riippuu vastaajasta. Mie en ole koskaan elänyt työttömyysturvan varassa. Olen kuitenkin ollut kymmenen vuotta opiskelija, josta viimeinen puolitoista vuotta meni ilman opintotukea. Tiedän siis jotain vähällä rahalla elämisestä. Oma tilanteeni oli tuolloin sellainen, että rahat riittivät hyvin kaikkein tarpeellisimpaan. Opin olemaan ostamatta mitään, mikä ei ollut täysin välttämätöntä. Ruokalistalla oli usein makaronipainoitteista lihamakaronilaatikkoa ja milloin mitäkin puuroa. Kesätyötienestit menivät kalliimpien hankintojen kuten silmälasien ja läppärin rahoittamiseen, ja näitä hankintoja jouduin välillä maksamaan myös opintolainalla. Nuukuuteen oppineena ostan vielä nykyäänkin kaikki vaatteeni alusvaatteita, sukkia ja sporttivaatteita lukuun ottamatta kirpparilta. En pysty kuvittelemaan, että maksaisin monta kymppiä farkuista, vaikka nyt moinen sijoitus ei talouttani kaataisikaan.

Vähävaraista ajanjaksoa elämässäni helpotti tietysti se, että elin yksin ilman huollettavia. Olen myös luonteeltani melkoisen sopeutuvainen, joten ilmeisesti vain opin elämään tilanteen vaatimalla tavalla. En kokenut silloin, että elämästäni puuttuisi rahatilanteeni takia jotain oleellista. Nyt kun olen ollut vuoden työelämässä ja töissä kiinni vaihtelevalla menestyksellä, tulotasoni on noussut omasta mielestäni roimasti, mutta on edelleen epävarmalla pohjalla. Ylimääräiset rahat menevät opintolainan takaisinmaksuun ja ASP-tilille säästöön.   

Olen alkuvuoden tienannut elantoni tekemällä lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan sijaisuuksia Oulun kaupungin päiväkodeissa. Täksi viikoksi minulla on vielä töitä tiedossa, mutta sen jälkeen tilanne on taas auki. Koska päiväkotielämä hiljenee kesä-heinäkuussa, en usko seuraavalle kahdelle kuukaudelle löytyvän töitä siltä saralta. Saatan siis joutua elämään kesän työttömyysturvan varassa.

Työttömyysturvan riittävyys on mielestäni tärkeä aihe pitää mukana julkisessa keskustelussa. Minua jäi kaivelemaan, että Susanna Koski ensin tarttui Tikkasen haasteeseen elää kuukausi työttömyysturvalla ja sitten kuittasikin kokeilun höpöhöpöksi ”kulurakenteen erilaisuuden” takia. Tästä kimpaantuneena päätin itse seurata kuukauden tulojani ja menojani tästä päivästä alkaen. Avoimuuden nimissä raportoin aiheesta viikoittain vasta-avatulla Facebook-sivullani, ja tänne blogin puolelle teen asiasta reportaasin kun kuukausi on kulunut eli kesäkuun loppupuolella. Katsotaan, miten käy.

______

Raha tekee rikkaaksi, onni syntyy elämällä.

Maltalla vuonna 2015.

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018