Oikomutkanen pyöräilee paljon ja tuskailee säännöllisesti pyöräteiden etiketin kanssa. Empiirisistä havainnoistani voi koostaa seuraavanlaisen listan pyöräteitä kansoittavista homo sapiensin alalajeista. Näitä tulee eteen joka julmetun päivä.

1. Pyörätien omijat. Mennään keskellä tietä tai seilataan laidasta laitaan niin, ettei varmasti kukaan pääse ohittamaan eikä voi tietää, ollaanko sitä ehkä jopa kääntymässä johonkin. Mikä kumma siinä on, ettei voida pysyä omalla puolella?

2. Tilannetajunsa kotiin jättäneet. Ohitan minua hitaammin menevän. Hyvän matkaa edessäpäin on suojatie, jonka kohdalla joudun odottamaan vihreää valoa tovin. Hitaammin menevä ehtii paikalle ja kiilaa odottamaan eteeni. Joudun ohittamaan hänet taas valojen vaihduttua. Tämä voi toistua jopa neljät liikennevalot peräkkäin. Eikö vähemmästäkin voisi jo tajuta, että menen nopeampaa yhä vaan vielä valojen jälkeenkin?

3. Karatekat. Kädellä näytetty suuntamerkki on tosi jees! Kädellä näytetty suuntamerkki kättä olkapään korkeudella sivulle kovaa huitaisten ei ole. Ehkäpä tämä opitaan sitten, kun itse saadaan moisesta suuntamerkistä osuma.

4. Ajatusta nopeammat. Kädellä näytetty suuntamerkki on edelleen tosi jees! Se on kuitenkin turha, jos se tehdään a) samalla kun käännytään, b) samalla kun käännytään tai c) samalla kun käännytään. Tai ehkä mulla on sitten vaan maailman hitaimmat refleksit.

5. Mutkien suoristajat. Nämä tyypit kurvaavat vastaantulijoiden kaistalle aina, kun heidän leveät ajolinjansa sitä vaativat. ”Oho hups, mutkan takaa tulikin vastaantulija! No ei se haittaa, se väistikin onneksi minua tonne ojaan.”

6. Puskista hyökkääjät. Tiedätkö sen sydäntä kylmäävän tunteen, kun ajat pyörätietä ja yhtäkkiä pihatien liittymästä / risteävältä oikopolulta / rakennuksen sisäpihalta eteesi hyökkää pyöräilijä? Siinä ehtii puolen sekunnin aikana tajuta, että sieltä tulee joku ja että ei kerkiä enää jarruttaa tai väistää. Eikö per&%¤e voi muistaa tarkistaa ensin risteävä liikenne!

7. Pyörän kelloa kammoksuvat. Naiivisti joskus ajattelin, että pyörän kellon kilauttaminen ennen ohitusta on toiset huomioon ottava tapa. Kattia kanssa. Se on oikeasti viattomia mummoja säikyttelevä tapa, ja merkki siitä, että kellon soittaja kuvittelee itsellään olevan oikeus pyörätien herruuteen. Jos et vielä tiennyt tätä, niin nytpä tiedät.

8. Koiraansa ulkoiluttavat. Vain kuusi sanaa: Pyörätien. Poikki. Pingottunut. Koiran. Flexin. Naru.

9. Ihmistorpedot. He, jotka suhahtavat ohitsesi niin, että syntyvä tuulenvire meinaa imaista sinut mukaansa ja joilla refleksit toimii toivottavasti nopeammin kuin ajatusta nopeammat -ryhmän edustajilla kääntyvät kädet. He, jotka hyräilevät mennessään erään Egotripin biisin alkua: ”Mäen päältä polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä. Jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja, kaupunkiin pääsee puolessa tunnissa…”

10. Besserwisserit. Nää on niitä, jotka kiroilee toisten pyöräilijöiden virheitä eikä huomaa omiaan.

______

Kaikesta huolimatta pyöräillen tulevaa viikonloppua kohti!

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018