Arki maistuu samaan aikaan makealta ja kitkerältä. Oikomutkanen palasi kahden kuukauden kesälomalta (eli työttömyysjaksolta) arkeen ja takaisin töihin tämän viikon maanantaina. Loma oli pitkä, kuuma ja kutkuttavan mukavia juttuja täynnä. Sitäkin vaikeampaa oli kohdata ensimmäinen työpäivä. Viimeisen lomaviikonlopun vietin ihmetellessä mihin heinäkuu katosi.

Työskentelen ainakin joulukuun loppuun asti lastentarhanopettajana eräässä oululaisessa päiväkodissa. Toisaalta mulla on nyt vähän sellainen olo, että olikos sitä kesälomaa koskaan ollenkaan: väsyttää, enkä jaksaisi kohdata syksyn ja alkutalven loputtomia työpäiviä. Syyslukukautta eivät edes arkipyhät pätkitä. Toisaalta olen innokas kohtaamaan tulevien kuukausien haasteet. Ryhmän luominen eli lasten ryhmäytyminen, päivän sujumiseen liittyvien käytänteiden luominen, ryhmämme työntekijöiden tiimityön käynnistäminen ja omien työtapojen hiominen ovat asioita, joista haluan ja aion selvitä kunnialla. Ja onneksi tiedän, että väsymys väistyy kun opin nukkumaan yöni ilman, että herään montaa kertaa tarkistamaan kellosta olenko nukkunut pommiin.

Loman loppumisen myötä olen myös joutunut opettelemaan uudelleen aikaiset herätykset ja säpäkät aamutoimet. Herään puolitoista tuntia ennen töiden alkua, jotta saan herätä ja juoda aamukahvin rauhassa. Työmatkani tien toiselle puolelle kestää kokonaiset viisi minuuttia, ja joku voisikin ajatella, ettei säpäkkä ole paras mahdollinen sana viittä vaille puolentoistatunnin aamutoimien kuvaamiseen. Loman kolmen tunnin aamutoimiin aamukahveineen ja uutisten lukuineen verrattuna se on kuitenkin melko nopeaa toimintaa. Kun totun töihinlähtöön, nipistän aamutoimista vielä parikymmentä minuuttia lisäaikaa unille.

_______

_______

Paluu arkeen on kuitenkin kivaa. Minusta on palkitsevaa, kun päivissä on ryhtiä eli velvollisuuksia, aikatauluja, odotusten täyttämistä ja asioiden hoitamista. Tänä syksynä ajattelin hemmotella itseäni tekemällä säännöllisesti sitä kuuluisaa ”jotain kivaa”. Aion ainakin käydä elokuvissa (mulle tosi harvinaista), käydä kylpylässä (lapsena kävin viimeksi) ja nauttia kasvohoidosta (ikinä en oo käyny). Parasta on kuitenkin arki itsessään eli kaupassa käynti ja makaronilaatikon kokkaus, viikoittainen saunavuoro ja saunaolut sekä kutkuttava romaani ja kuuma kaakao. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018