Oikomutkanen on innokas retkeilijä ja luonnossa liikkuja. Koluan säännöllisesti Oulun luontopolkuja, ja olen milloin tahansa valmis eväsretkelle lähimmälle makkaranpaistopaikalle metsän kupeeseen. Jokin aika sitten kävimme Mantelisilmän kanssa Rokualla (pääset lukemaan siitä täältä), ja eilen piipahdimme siskoni kanssa Jyväskylän lähellä sijaitsevassa Leivonmäen kansallispuistossa (kuvat Leivonmäeltä). Mikä siinä siis on, että puskaan pitää säännöllisesti päästä? 

 

Rauha ja hiljaisuus. Luonnossa ollessa on kuin itsestään sellaisessa paikassa, mihin ei kuulu liikenteen melu tai muut ihmisten äänet. Tilaa riittää joka suuntaan tarpeen tullen isommallekin väkimäärälle, joten vaikka retkeilisikin suositussa kohteessa, saa edetä ja olla omassa rauhassaan. Introvertti kun olen, mulle tämä on säännöllisin väliajoin välttämätöntä. Mieli saa levätä, kun kuuntelee lintujen laulua ja puiden huminaa.

 

Liikunta. Luonnossa ollessa tulee liikuttua ihan huomaamatta. Ajatukset suuntautuvat seuraavan mutkan takana odottavaan maisemaan, metsän tuoksuihin ja siihen, ettei polulla kompastu juuriin tai rakalla nyrjäytä nilkkaansa kivikossa. Vaihtuvat maisemat rytmittävät matkaa, ja reitin varrella olevien kohokohtien kuten järvien, taukopaikkojen ja pitkospuu-osuuksien kohtaaminen saa matkan pituuden unohtumaan. Tärkeämpää kuin matkan pituus tai nopeus ovat luonnon tarjoamat elämykset aisteille. Liikkumisen virkistävä ja mielialaa kohottava vaikutus tulee kaupan päälle.

 

Ajatukset selkiytyvät. Retken luonteesta riippuen retkellä voi keskittyä vain etenemiseen paikasta a paikkaan b tai nauttia pelkästä olemisesta vaikkapa eväiden kera nuotiolla. Työhön tai ihmissuhteisiin liittyvät pulmat ja paineet tulevat kyllä usein mukana, mutta hiljaisuus, luonto ja itse valittu seura saavat ne pian unohtumaan. Usein hetken irtautuminen auttaa oivaltamaan ratkaisuja muun elämän pulmiin ja huomaamaan asioiden merkityksen - tai ainakin se antaa hetken hengähdystauon raskaista ajatuksista. Jotenkin sitä tajuaa oman painoarvonsa, kun tuijottaa loputtomasti solisevaa puroa tai katselee silmänkantamattomiin jatkuvaa maisemaa harjun laelta: toisaalta olen maailman mittakaavassa niin pieni, että minun ei kuulukaan tietää tai osata kaikkea, ja toisaalta olen juuri sen kokoinen kuin on paikkani maailmassa - eli juuri sopiva.

 

Rentoutuminen ja hyvä olo. Kaikki edellä listatut kohdat johtavat auttamatta siihen, että retkeily rentouttaa. Retkeily ja luonto antavat kokonaisvaltaisen hyvän olon pitkäksi aikaa. Ne myös antavat iloa ja energiaa, jonka turvin jaksan arjen lukuisat askareet ja työelämän vaatimukset. Aah, autuutta!

 

Ja on hyvä muistaa, että retkeilyn ei tarvitse olla suureellinen matka loistokkaaseen kohteeseen. Jo piipahdus lähimetsässä riittää.

______

Aloitetaan pienestä, nautitaan joka retkestä - mukavia hetkiä alkavaan viikkoosi!

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018