Oikomutkanen palasi jokunen päivä sitten Lofooteilta. Reissun innoittamana edellisen kuvakavalkadin lisäksi vielä kootut vinkit sinulle, joka suunnittelet Lofooteille lähtöä.

_______

1. Vedenpitävät jalkineet. Lofooteilla patikointireitit ovat vielä heinäkuun alussa aivan märkiä. Maasto on soista, mutaista ja sanalla sanoen märkää. Tiedän, että kengät ovat rinkan ohella tärkein vaeltajan varuste, mutta en tiennyt, että Lofoottien reitit ovat suota. Itselläni oli jalassa hyviksi retkeilykengiksi havaitut Vikingin trekking-kengät, jotka pitävät vettä tiettyyn rajaan asti. Heti ensimmäisellä patikointireitillä oli kuitenkin suota, jota kengät eivät todellakaan kestäneet, ja märkää maastoa kun oli joka paikassa, niin olen kulkenut viikon märissä kengissä. Mantelisilmä kuivatteli niitä reissun aikana vuoroin nuotiolla ja asuntovaunun lämmittimen äärellä, mutta kosteiksi jäivät aina. Lopussa se alkoi jo ärsyttämään niin, että pää meinasi räjähtää. Joten satsaa kenkiin!

Alkeellisetkin pitkospuut olivat Lofooteilla harvinaisuus. Useimmiten mudassa sai tarpoa ihan sellaisenaan.

_______

2. Kartta on kiva kaveri. Lofoottien reittien lähtöpisteitä tai reittien kulkua maastossa ei useinkaan ole mitenkään merkitty, joten jonkin sortin reittikartta on hyvä olla olemassa. Lofoottien huoltoasemilla myydään eri alueiden karttoja noin 25 euron kappalehintaan, mikä minusta tuntui liian kalliilta. Niinpä latasin puhelimeeni Sweden Topo Maps -sovelluksen. Se näyttää koko Lofoottien alueen, ja siihen on merkitty pienehkötkin polut. Lisäksi sen pitäisi olla ajantasainen, koska tietääkseni sitä päivitetään säännöllisesti. Sovellukseen luotettaessa on tietenkin huolehdittava puhelimen akun kestosta. Itse pystyin lataamaan akkua aina autolla ajaessamme, ja oli meillä myös varavirtalähde varmuuden vuoksi mukana. STM on myös siitä hyvä, että koska se näyttää senhetkisen sijainnin, siitä oli helppo tarkistaa, olinko lähtenyt tarpomaan oikeaan suuntaan.

Finnskarhågeniin opastava kyltti osoitti jonnekin korpeen vaan. Kohdalla ei ollut niin minkään valtakunnan polkua. Emme menneet sinne. / Sweden Topo Maps näyttää reitin Ågvatnetin ympäri. Eteläpuoli oli paikoin vaativaa, pohjoispuoli helppoa kulkua.

_______

3. Lämmintä ja vielä lämpimämpää päälle. Varustauduin reissuun kahdella lämpökerrastolla, villapaidalla sekä sateen- ja tuulenpitävällä ulkokerroksella. Silti tuntui, että iltaisin olisi saanut olla enemmänkin vaatetta päällä. Kahdeksan lämpöastetta yhdistettynä sateeseen ja kovaan tuuleen oli ok silloin kun patikoimme, mutta heti kun pysähdyttiin niin tuli kylmä, vaikka laitoin päälle koko vaatearsenaalini. Kevytuntuvatakki ei olisi ollut yhtään liioittelua. Lisäksi Lofoottien sää voi vaihtua nopeastikin ja vuoren toisella puolella saattaa olla aivan toisenlainen ilma kuin toisella puolella, joten sadekamppeet kannattaa ottaa aina mukaan.

_______

4. Tee valintoja, varaa aikaa. Lofooteilla on paljon nähtävää. Lähtiessämme ajattelin (asiaa sen kummemmin miettimättä), että reilussa viikossa ehtisimme käydä siellä, täällä ja tuolla eli kiertää vaikka missä päin Lofootteja. Höpöhöpö. Meillä meni yhden vuoren huiputtamiseen helposti koko päivä: menomatkalla pysähdyimme nauttimaan maisemasta ja ottamaan kuvia, huipulla viivyimme fiilistelemässä ja paluumatkan teimme mahdollisuuksien mukaan eri reittiä, josta siitäkin piti sitten nautiskella kuvia ottaen ja teetä termarista tauolla hörppien. Reitit olivat paikoin myös todella vaativia, koska kalliojyrkänteiden ohittaminen saattoi vaatia kiveen pultatun kettingin varassa etenemistä. Varsinkin rinkan kanssa tämä tuntui itselleni isolta haasteelta. Mantelisilmälle iso kiitos, että hän jaksoi odottaa ja auttaa niissä kohdissa, joissa mie kyyneleet silmissä mietin paniikissa, josko sittenkin perille pääsis jotain muuta kautta. Patikoinnin jälkeiset kokkaukset ja kahvinkeitot veivät myös oman aikansa, joten patikoimme useimmiten enintään reitin per päivä. Niinpä meille jäi tulevaisuuden reissuja varten käymättä vielä ainakin Lofoottien pohjoiskärki ja Andenes, Kuningattaren vaellusreitti eli Dronningruta Nyksundin ja Støn välillä sekä Horseidin ranta. Ihana ajatus, että Lofooteille on siis ihan pakko mennä vielä joskus uudestaan, hih.

 

_______

5. Hamstraa evästä mukaan. Lofooteilla ei ole ruokakauppoja ihan joka nurkalla, ja huoltsikoiden valikoima on mitä se on, joten ei ole ollenkaan liioiteltua käydä menomatkalla Kiirunan marketeissa hamstraamassa viikon ruuat mukaan. Mulle ainakin hyvät retkieväät on supertärkeitä, koska ne kruunaavat reissun ja tuovat hymyn huulille. Paha vain, että Mantelisilmä on opettanut minut arvostamaan olutta palautusjuomana: onko parempaa, kuin kylmä olut raskasta patikointia seuranneen hyvän aterian jälkeen? Ainakin vähän lämpimämpinä päivinä ei taida olla. Paha siksi, että olut on painavaa, varsinkin lasipullossa tuleva suosikkini.

_______

Jokerivinkki. Aina sanotaan, että polttoaine on Norjassa kallista ja että kannattaa tankata tankki täyteen Ruotsin puolella. Me teimme niin vain huomataksemme, että Norjassa polttoaine olikin halvempaa. Saattaa siis olla paikallaan tarkistaa hintataso reissun aikana vaikkapa täältä.

_______

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018