Mieli rauhoittuu kauniin taivaan alla. Kuva: Oikomutkanen.

Mediassa on viime aikoina kohkattu päiväkodeissa työskenteleviin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin kohdistuvista hulluista vaatimuksista. Vaatimuksiin kuuluu muun muassa vähällä työvoimalla pärjääminen sekä työtehtävien määrän ja niiden vaativuuden lisääntyminen. Oikomutkanen tunnistaa nämä haasteet, mutta haluan muistuttaa asialla olevan valoisammankin puolen. Lastentarhanopettajan työ ei aina ole rimaa hipoen pärjäämistä, vaan työstä voi oikeasti nauttia ja sitä tehdessä voi kokea onnistumisia päivittäin. Olen aiemmin kirjoittanut lto:n ammatista postauksissa Lastentarhanopettajan Top 5 Pahimmat ja Lastentarhanopettajan Top 5 Parhaat. Tässä kuvaus tyypillisestä työpäivästäni.

9.00 Hei me ollaan jo täällä! Aloitan työpäivän vasta yhdeksältä, koska teen tänään iltavuoron. Tullessani ryhmään ensimmäiset kolme lasta ovat sekunnissa polvissa kiinni ja kertovat yhteen ääneen, mitä ovat jo aamulla ehtineet tehdä. Paras vastaanotto ikinä! Tiimissämme on kaksi lastenhoitajaa ja minä: nyt pidämme lyhyen aamurapsan eli päivitämme kaikille tiedoksi aamuiset lapsia koskevat viestit vanhemmilta ja kertaamme tarvittaessa päivän kulkua. Usein infoa on paljon, joten viestivihkoa tulee tarkistettua pitkin päivää. Asetumme isoimpaan huoneeseen yhteistä musiikkihetkeä varten. Laulamme tänään talvisia lauluja kuten Pienet kauniit hiutaleet, Hömpsis tömpsis ja Pakkanen paukuttaa. Note to self: muista ohjeistaa lapsia ennen soittoa, että triangelia soitetaan hellästi.

10.00 Pissalle ja pukemaan, sika oppii lukemaan! On aika lähteä ulos. Menemme pukemaan yksi pienryhmä kerrallaan. Ryhmässämme on 21 lasta eli 7 lasta per pienryhmä. Oma pienryhmäni tykkää kokeilla kimmottaa kaikua vessan kaakeleista ja kilpailla toisiaan vastaan pukemisnopeudessa. Nämä 4—5-vuotiaat ovat jo todella osaavia pukijoita. Aikuisen apua kaivataan enimmäkseen vain ruseteissa, vetskareissa ja huomioliiveissä. Jokainen auttamishetki on kallisarvoinen, sillä ne ovat mahdollisuuksia luoda yhteinen hetki vain minulle ja tälle yhdelle lapselle. Parasta ovat myös ne hetket, jotka saan viettää kahdestaan viimeisenä kenkiä pukevan lapsen kanssa muiden jo mentyä ulos. Voimme tällöin jutella juuri tälle lapselle tärkeistä asioista kaikessa rauhassa. Note to self: selvitä, mikä hiivatti on Larva-saariseikkailu.

Ulkoilu tuo lisää energiaa päivään, ja ulkoilua onneksi kuuluu lastentarhanopettajan työhön. Kuva: Oikomutkanen.

11.00 Kaamee nälkä, koska syödään?! Ulkona lapset ovat saaneet juosta ja rymytä tunnin sydämensä kyllyydestä. Ulkoilun loppua kohti itse kukin tähtisilmä käy jossain vaiheessa ilmoittamassa olevansa jo ihan tositositositosi nälkäinen, joten eikö mentäisi jo syömään? Lähdemme sisälle ja asetumme ruokapöytään pienryhmittäin. Usein ruoka ansaitsee joltakulta kommentin "maailman parasta ruokaa" ja usein myös vastakommentin "en tykkää tästä yhtään". Kannustamme lapsia maistamaan kaikkea, mutta ketään ei pakoteta syömään. Lto:n työhön kuuluu niin sanottu malliruokailu eli lasten kanssa syöminen hyvien ruokatottumusten ja -tapojen välittämiseksi. Siksipä tässä työssä pitää olla yhtä innostunut porkkananpaloista kuin pannukakuista. Note to self: opettele olemaan innostunut lihattomasta lihakastikkeesta.

12.00 Minähän en nuku vaikka tulis käsikähmä. Nukkariaika. Joillekkin lapsille rauhoittuminen ottaa aikansa. Laitan sadun päälle, ja silitän jokaista vuorollaan. Pikkuhiljaa mäskääminen loppuu ja unituhina alkaa. Kierroksen lopuksi kuulen vielä hennon kuiskauksen: "Hei tulisitko vielä silittään?". No tottakai. Note to self: vaihda silittävää kättä ennen suonenvetoa.

14.00 Välipala on ihan mälsä, koska se keskeyttää leikit. Valtaosa lapsista viipyy nukkarissa vain tunnin, joten tähän mennessä he ovat ehtineet leikkiä toisen mokoman. Leikin keskeytyminen on kurjaa sekä minun että lapsen mielestä, mutta välipala on yksi päivän pakollisista aikuislähtöisistä keskeytyksistä. Moni ei malttaisi syödäkään mitään, koska polte päästä takaisin leikkiin on niin suuri. Yritän aina saada lapsen syömään jonkun verran, koska muuten tauko lounaan ja päivällisen välissä kasvaa turhan pitkäksi. Note to self: muista syödä iltavuorossa välipala  muuten tauko lounaan ja päivällisen välissä kasvaa turhan pitkäksi.

14.3016.30 Leikki on lapsen parasta aikaa. Iltapäivä menee lasten leikkejä ja vuorovaikutustilanteita tukiessa, vanhempien kohtaamisessa ja lasten päivästä kertomisessa. Pyrin kertomaan vanhemmalle lapsen päivästä pedagogisesta näkökulmasta eli mitä lapsi on opetellut ja oppinut. Jossain välissä tarkistan pikaisesti sähköpostit. Useinkaan säpossa ei ole mitään vastausta vaativaa, lähinnä vain tiedonantoja eri tahoilta. Ilmasta riippuen lähdemme jossain vaiheessa iltapäivää ulos. Puoli viideltä työpäiväni päättyy ja lähden kotiin. Tässä vaiheessa melkein kaikki ryhmämme lapset on jo haettu, mutta luovutan jäljelle jääneen muutaman lapsen sulkuvuoroon jäävälle työkaverille. Mukava lähteä kotiin iltapäiväkaffelle, mutta ai että on myös kivaa tuntea tekevänsä merkityksellistä työtä! Note to self: älä ajattele työasioita kotona, älä ajattele työasioita kotona, älä ajattele, älä ajattele...

_____________

Mukavaa alkavaa viikonloppua sinulle, ottakaamme siitä ilo irti!

Onnistuneen työviikon jälkeen on mukava nauttia vapaapäivistä. Kuva: Oikomutkanen.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, 32-vuotias välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen(at)gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018