Teen tällä hetkellä lastentarhanopettajan sijaisuutta pienten ryhmässä eräässä yksityisessä päiväkodissa. Työhön sisältyy paljon niin sanottua työn imua luovia asioita. Tässä niistä viisi.

1. Lapset. Lapset toimivat omasta mielestään parhaalla mahdollisella tavalla joka tilanteessa. Vaikka toiminta vaikuttaisi aikuisen mielestä oudolta, on siihen lapsen mielestä usein hyvä syy. Lastentarhanopettajana yritän nähdä asiat lapsen näkövinkkelistä, jotta voisin ymmärtää heitä paremmin. Yksi keskeisistä asioista on ihan fyysisesti asettua lapsen tasolle: kuten pyörätuolissa istuvalle, myös lapselle ympäristö näyttäytyy erilaisena kuin niin sanotusti normi-aikuiselle. Puolen metrin korkeudesta katsottuna kaikki on suurta ja korkealla (myös me aikuiset).

2. Lapsia ei voi huijata. Lapset huomaavat, jos toimintani on epäjohdonmukaista tai jos olen omista ohjeistani epävarma. Siksi lasten kanssa työskennellessäni joudun miettimään omia toimintatapojani ja niiden oikeutusta. Joudun myös kyseenalaistamaan piintyneitä tapojani tehdä asioita ja uusiutumaan jatkuvasti, jotta voin ottaa lapsiryhmään juuri sillä hetkellä kuuluvien lasten näkökulman huomioon suunnitellessani ja toteuttaessani työtäni.

3. Lasten kommentit. Haukottelin tässä taannoin ollessani vessattamassa erästä taapero-ikäistä. Hän totesi siihen tomerasti, että ”kyllä sinun pitäisi nyt mennä sinne oman kodin sänkyyn nukkumaan. Peiton alle. Me voidaan jäädä tänne, koska me nukuttiin äsken päikkärit.”

4. Lapsen luottamus. Hädän tullen lapset turvautuvat aikuiseen, jonka he kokevat turvalliseksi. Lapsen turva-aikuinen on aikuinen, joka on asettanut rajoja, sylittänyt, tukenut vuorovaikutustilanteita muiden lasten kanssa ja vastannut lapsen aloitteisiin. On palkitsevaa huomata olevansa lapsen mielessä turvallinen aikuinen sen jälkeen, kun on jaksanut asettaa rajoja vaikka vastassa on ollut läpi kivenkin menevä kaksivuotiaan uhma - varsinkin silloin kun kaksivuotiaan uhma tuntuu olevan ajankohtainen koko 1–3-vuotiaiden ryhmälle.

5. Työkaverit. Ilman työkavereita olisin hukassa. Työkaverin kanssa voi neuvotella toimintatuokioista, nauraa kahvitauolla jollekin ihan muulle kuin työasioille, purkaa riittämättömyyden tunteita ja sumplia työvuoroja. Työkaveri tuo ruuan pöytään kun itse vahdin ja syötän juuri yksi vuotta täyttäneitä syöttötuolissa istuvia pieniä veikka gustavssoneita, muistuttaa sadan eri lomakkeen täyttämisistä ja koskettaa myötätuntoisesti, kun vaistoaa pinnani olevan kireällä. Työkaverit ovat lasten ohella parasta lastentarhanopettajan työssä, sillä tätä työtä ei voisi tehdä yksin. Työkaverit myös kantavat töihin herkkuja (#pullaperjantai)...

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018