Azurin ikkuna, Malta 2015

Oikomutkasen lähipiiriin on viime aikoina syntynyt paljon vauvoja, kaikki ihania ja ainutlaatuisia! Lisääntymisbuumi on saanut ajatuksiini eksymään toisinaan mietteitä omien lasten hankinnasta ja siitä, miten elämä muuttuu lasten saannin myötä. Tilanne pysynee kuitenkin vielä ainakin tovin sellaisena, että lapsia ei pieneen perheeseemme kuulu.

Elämä ilman lapsia on siis oma valintani ja elämäni lapsettomuudesta huolimatta täyttä ja palkitsevaa. Jotkut perheelliset kuitenkin  tulkitsevat lapsettomuuden niin, ettei minulla ole tärkeitä tai pakollisia menoja, joten aikaa minulla täytyy siis olla sitäkin enemmän. Töissä olen törmännyt siihen, että minun oletetaan automaattisesti suostuvan vaihtamaan vuoroani kollegan kanssa, jolle tulee lapseen liittyvä meno. Lapsettomana kun pystyn varmastikin siirtämään omat menoni, mikäli sellaisia nyt edes olin kehdannut suunnitella. Olen myös saanut kuulla kuittina liikuntaharrastukseeni, että kai sitä nyt lapsettomalla on aikaa liikkua ja ulkoilla, koska ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään.

Tällainen asenne tuntuu loukkaavalta, koska se antaa ymmärtää, että elämäni lapsettomana on jollain tavalla arvottomampaa verrattuna perheellisten elämään.  Totta kai lapset ovat arvokkaita, totta kai lapsista huolehtiminen ja heidän kanssaan oleminen on sitovaa ja aikaa vaativaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsettoman prioriteetit olisivat millään tavalla toisarvoisia tai ajankäyttönsä helpommin suunniteltavissa. Lapsettomankin elämässä voi olla yksi tai useampi erittäin tärkeä elämään sisältöä tuova asia, jotka menevät kaiken edelle. Kyse on vain siitä, mitkä asiat ovat itse kullekin tärkeitä.

Toisaalta olen itsekin syyllistynyt vähättelevästi lapsiperhearkea pyörittävien ihmisten kokemuksiin silloin, kun he kertovat siitä, kuinka vahvaa sitoutumista lasten kasvattaminen ja heistä huolehtiminen vaatii. Tällä tarkoitan sitä, että minusta on joskus tuntunut vaikealta uskoa vaikkapa kertomuksia siitä, kuinka vähän omaa aikaa on mahdollista järjestää. Myönnän, että vaikka ymmärränkin lapsiperhearjen olevan hyvin toisenlaista kuin lapsivapaan arjen, en pysty täysin käsittämään lasten vaatimaa sitoutumista. Huomaan ajattelevani, että toisenlaisella ajankäytöllä lapsiperhearkeen varmasti saisi sisällytettyä monta aikuiselle mielekästä asiaa, jos tahtoa vain olisi tarpeeksi. Syyllistyn siis samaan kuin mihin koen lapsettoman elämänsisältöjä vähättelevien ihmisten syyllistyvän: toisen arkitodellisuuden ja arvojärjestyksen mitätöintiin.

Onneksi olen huomannut itsessäni tämän ajattelutavan, joten pystyn minimoimaan sen vaikutuksen esimerkiksi mielikuvaani toisesta ihmisestä. Yritän muistaa, että toisen ihmisen kokemus on aina tosi. Jos äiti kokee, ettei lapsiperhearjessa ole omaa aikaa, minun on turha puhista ajankäytön halllinnasta. Tärkeintä on, että olisimme molemmat tyytyväisiä valintoihimme ja ymmärtäväisiä toistemme kokemusmaailmaa kohtaan.

Ehkäpä palaan aiheeseen sitten, kun minulla on omia lapsia! Varmaankin sitten kertoilen, kuinka vaikeaa oman ajan löytäminen on ja kuinka kadehdinkaan lapsettomia, joilla ei ole muuta kuin aikaa.

Mukavia tammikuun viimeisiä päiviä sinulle, lukijani!

Kommentit (2)

Ihana lukija

Hyvä otsikko :)
Kurjaa, että jotkut vanhemmat ei muista enää, mimmoista elämä on ilman lapsia, ja tekevät sitten päätelmiään. Semmonen ei oo kivaa. Nyt kun oon vasta itse lapsellistunut, niin oon sitä mieltä kyllä, että oma lapsi on niin mielettömän tärkeä, että kaikki omat muut asiat tuntuu ihan minimaalisen tärkeiltä, ja kaikki muitten jutut tuntuu mitättömiltä. Munkin on monta kertaa pitäny muistuttaa itseä siitä, että joku asia on tärkeä jollekin toiselle ja ihan yhtä rankkaa/vaikeaa voi olla ilman lapsiakin. Sama juttu esim. mieheni kirjojen kanssa: aattelen, että noi vois heittää vaikka pois, mutta en heitä, kun muistan, et ne on miehelle tärkeitä. Oon samaa mieltä tosta, että kyse on siitä, mitkä asiat kullekin on tärkeitä.

Oon kovasti koittanut miettiä jotain juttua, mitä en muka vois tehdä vauvan tulon jälkeen, mutta en oo vielä keksiny. Mittakaava vaan on muuttunut ja järjestely hiukan hankalampaa.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Hei ja kiitos kovasti kommentista! Lapsia ehkä joskus harkitsevana on rohkaisevaa kuulla, että sinusta tuntuu,ettei vauvan saaminen estä asioiden tekemistä.

"Lapsellistunut", mikä ihana termi! Pitääkin testata seuraavan kerran Scrabblessa, menisikö se pelikaverilta läpi.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018