Kuva: Oikomutkanen.

Hei.

Anteeksi. Olen halunnut sanoa tuon sinulle jo vuosien ajan, oikeastaan tapahtumien alusta asti. Miten pieni sana, mutta silti niin vaikea sanoa. Tiedän, etten tule sitä sinulle koskaan sanomaan, mutta silti ajattelen sitä toisinaan; mietin, kuinkakohan paljon voisin sillä kenties korjata tekemääni virhettä. En tiedä, olisiko anteeksipyynnöllä sinulle nykyään enää mitään merkitystä. Silti mietin sitä joskus.

Sinä ja minä, kersasta asti yhdessä leikkineet ja kasvaneet. Olit paras kaverini, ja yhteisiin vuosiimme kuuluu lukemattomia muistoja. Löin sinulta kerran vahingossa hampaat verille krikettimailalla, emmekä uskaltaneet kertoa siitä vanhemmillesi. Olimme salaa ihastuneet samaan poikaan ala-asteella, ja kirjoitimme hänelle rakkauskirjeitä. Ihastelin pihasaunanne outoutta, ja meistä kahdesta vain sinä uskalsit käydä lumihangessa kierimässä saunan jälkeen. Ihmettelit, miksi meillä rajoitettiin mandariinin syöntiä yhteen päivässä; minä ihastelin sitä, että teillä sai syödä vaikka kolme samalta istumalta.

Sitten tuli yläaste. Luulin, että siellä pärjätäkseen piti olla tosi cool. Pelkäsin kuollakseni, että en sopisi joukkoon. Yhtäkkiä minun piti valita kirkonkylän tyttöjen suosion ja sinun väliltäsi. Jostain ihmeellisestä syystä teimme sinusta porukan hylkiön. Tytön, jota ei otettu porukkaan. Tytön, josta puhuttiin pahaa selän takana. Valitsin heidät, vaikka jo silloin oikeastaan tiesin, että valitsin väärin – että se mitä tein oli väärin. En vain millään kestänyt ajatusta siitä, että jos joutuisin suosituimman tyttöporukan epäsuosioon, saattaisin itse joutua sinun paikallesi.

Olen myöhemmin katunut, että suljin sinut elämästäni. Joskus leikittelen ajatuksella, että etsisin yhteystietosi käsiini ja todellakin pyytäisin anteeksi. Joskus mietin, olisimmeko pystyneet säilyttämään yhteyden toisiimme läpi aikuistumisen vuosien ja millainen suhteemme olisi nyt. Toivon, että olisin ollut rohkeampi ja pysynyt ystävänäsi.

Anteeksi.

-Rita

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Tuosta kirjoituksestasi paistoi mielestäni läpi sellainen asia, että olisit kuitenkin hylännyt ystäväsi jossain vaiheessa elämääsi. Pidit muita ja omaa statustasi häntä parempana. Annoit uusien "parempien ystävien" hyljeksiä ystävääsi, olit siinä täysin rinnoin mukana ja teit hänestä kelpaamattoman. Hyvä ystävä et ole missään tapauksessa ollut. Jos olisit kohdellut häntä hänen ansaitsemallaan tavalla, niin hänestä olisi voinut tulla koko elämäsi paras ja luotetuin ystävä. Itselläni parhaat ystävät ovat ihan lapsuudesta ja kouluajoilta kulkeneet mukanani. Kiitollinen olen heistä kaikista viidestä ihmisestä joka päivä. Sanoisin että, älä ota yhteyttä, voi olla että hänellä on ikävät ja kipeät muistot sinusta. Hylkääminen jättää todella syvät jäljet. Ota opiksi, pidä hyvää huolta nykyisistä ystävistäsi ja anna heille arvoa. Rakkaat ystävät ovat elämän suola ja sokeri. Entinen ystäväsikin on ihan varmasti saanut ystäviä, joita arvostaa ja jotka osaavat arvostaa hänen ystävyyttään. Pakkaa ei kannata mennä sekoittamaan. Se juna meni jo.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos viestistä. Kyllä, hylkäsin ystäväni. Kyllä, tein hänestä kelpaamattoman. Ei, en ollut hänelle lopussa hyvä ystävä. Ei, en tule koskaan pyytämään häneltä anteeksi, koska se on jo liian myöhäistä - kauan sitten rikki menneen ystävyyden sirpaleet on jo heitetty pois. Haluan uskoa, että olen ottanut opikseni ja osaan nykyään toimia toisin - seisoa ystävieni rinnalla loppuun asti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, 32-vuotias välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen(at)gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018