Ryhmäliikunta on kivaa, mutta jumpassa voi myös menettää hermonsa totaalisesti. Oikomutkanen lajitteli jumppasalien ärsyttävimmät lajityypit TOP5-listaan. Nää on niitä, jotka pistää veren kiehumaan.

1. Raisa Rytmitajuton, tunnin ohjaaja. Yleensä Raisa vetää pumppia, joskus myös combatia ja steppiä. Musiikissa on selvä biitti, mutta Raisa ei saa siitä kiinni. Ei. Sitten. Niin. Millään. Parhaiten tämä näkyy liikesarjojen alkaessa, kun Raisa lähtee liikkeelle ykkösiskun sijaan kolmosiskulla. Itse voi toki pitää kiinni oikeasta rytmistä, mutta se vaikeutuu siinä vaiheessa, kun ei muista seuraavaa liikekomboa ja ohjaaja tulee muutaman toiston perässä. Pahinta on, kun Raisa Rytmitajuton laskee mikkiin rytmiä yksi-kaksi-kolme-neljä-alas-alas-ylös-ylös VÄÄRÄSSÄ TAHDISSA. Voi luoja ota minut jo pois täältä.

2. Marsa Myöhäläinen, kanssajumppari. Marsa tulee tunnille aina elegantisti myöhässä. Siinä vaiheessa kun tunti on juuri alkamaisillaan, Marsa alkaa vasta katsoa varusteitaan kuntoon. Marsan seura on parasta pumppitunneilla, koska niiden aikana tarvitaan aikas paljon välineitä (lauta, matto, tanko, muutama eri setti painoja, painojen kiinnikkeet). Saadakseen kaiken kasaan Marsan täytyy marssia oman paikkansa ja varustekaapin väliä vähintään kolme kertaa – ja samalla muut joutuvat lämpän aikana varomaan häntä ja varusteitansa. Marsa Myöhäläisen mielestä tämä ei ole riittävä syy saapua ensi kerralla jumppaan seitsemän minuuttia aikaisemmin, koska hei, hänhän puikkelehtii salissa silleen näppärästi ja nopeesti ja ihan vähän vaan.

3. Tiina Takariviläinen, Marsan serkku. Tiina on kuin Marsa, mutta hieman pahempi vielä. Tiina nimittäin haluaa ehdottomasti takariviin. Siitä huolimatta, että suomalaiseen tyyliin jumppasalin takarivi täyttyy aina ensin, eikä siellä Tiinan saapuessa oikeasti ole enää tilaa. Tiina kuitenkin änkeää itsensä johonkin koloon tai vaikka väkisin jonkun kainaloon. Tämä johtaa siihen, että joku tunnille ajoissa tulleista takariviläisistä joutuu siirtymään salin etuosaan, jotta loukkaantumisilta vältyttäisiin. Tiina ei tajua, että ekana tulleet pääsevät valitsemaan paikkansa ja vikana tulleet menevät sinne missä on tilaa. Nyt pois sieltä mun kainalosta prkle!

4. Liisa Lyömätön, kanssajumppari. Liisa on combat-tunnin jumppakaveri. Hän on käynyt tunneilla jo iät ja ajat, mutta ei vieläkään ole oppinut sääntöä numero yksi: katso AINA mihin potkaiset ja mihin lyöt. Ehei. Liisa heittelee takapotkuja katse tiukasti ohjaajassa, sivupotkuja katse tiukasti ohjaajassa, kaikki lyönnit joka hemmetin suuntaan katse tiukasti ohjaajassa. Omaa suoritusta hillitsee kummasti, kun tajuaa, että Liisa sattui vieruskaveriksi sekä vasemmalle että oikealle…

5. Sirkku Sosiaalinen, tunnin ohjaaja. Sirkku vetää spinningiä + Sirkulla on puheripuli = spinningtunnilla ei kuule musiikkia, kuulee Sirkun. Spinningtunnin aikana tekniikkaohjeet ja kehotukset säätää vastusta ovat ihan ok. Miksi, oi miksi, Sirkun pitää hölöttää niiden lisäksi kaikesta muusta mahdollisesta? Musiikki kun kuitenkin on spinningissä se juttu, jota ilman polkeminen on todella tylsää ja jota ilman on helpompi luovuttaa kun voimat loppuvat. Paha vain, että Sirkun tunneilla MUSIIKKIA EI KUULE! Saattaa jossain vaiheessa se mikin piuha mystisesti katketa.

_______

Alkavalla viikolla mulla on kuntosalitreenin vuoro, joten jumppasalien hirmuja ei tarvitse kohdata. Seuraavalla viikolla sitten...

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018