Rondfjelletin korkeuksissa Lofooteilla. Ei ristin sielua missään.

Introverttius ei ole sairaus, josta pitäisi parantua. Tämä ajatus on seurannut Oikomutkasta tänään sen jälkeen, kun selasin vanhoja papereita ja löysin au pair -aikojeni työtodistuksen kolmentoista vuoden takaa. Olin silloin 19-vuotias. Au pair -perheeni äiti kirjoitti, että ”In my view, she is fairly shy and introvert, but I believe this will develop as she ventures further in life.” Eli hänen mielestään olin melkoisen ujo ja sisäänpäinkääntynyt, mutta hän uskoi, että jätän nämä piirteet taakseni kunhan ikää kertyy lisää. Tunnistin silloin itseni kuvauksesta, sillä olin 25-vuotiaaksi asti todella ujo ja introvertti. Tunnistan nykyään itseni kuvauksesta osittain, sillä olen edelleen introvertti, mutta en enää ujo. Jäin kuitenkin miettimään, miksi introverttius olisi jotain, josta pitäisi oppia pois?

Kävellen Kaitum-joen jokivartta ylös...

Vastaus tuntuu äkkiseltään melko yksinkertaiselta. Nykymaailmassa painotetaan todella paljon sosiaalisuutta, sosiaalista kanssakäymistä ja sosiaalisia taitoja. Niinpä moni introvertti joutuu selittelemään luonnettaan ja käyttäytymistään. Miten ihmeessä jäät mieluummin kotiin kuin lähdet vuosikymmenen bileisiin? Älä viitsi olla ilonpilaaja. Itse käyn tällaisia sananvaihtoja usein. Mantelisilmä esimerkiksi potee huonoa omaatuntoa siitä, että lähtee kaveriporukalla viettämään iltaa minun jäädessäni yksin kotiin, vaikka vakuutan sen olevan ok. Introverttien arvokkaat ominaisuudet kuten kuuntelemisen ja keskittymisen taidot ovat jokseenkin vähemmän näkyviä kuin ekstroverttien taipumus itsensä esiin tuomiseen ja omien ajatusten kuuluttamiseen. Vaikuttaakin kaiken kaikkiaan siltä, että usein ajatellaan hiljaisten introverttien pärjäävän maailmassa huonommin tai olevan tyytymättömämpiä elämäänsä kuin sosiaalisuudesta elävien ekstroverttien. Au pair -perheeni äiti varmaankin ajatteli juuri näin. Usein myös sekoitetaan sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Oman ajan ja rauhallisen ympäristön arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö sosiaaliset taidot olisi hanskassa. Itsekin introverttina tulen toimeen ihmisten kanssa ja osaan nauttia seurasta, mutta en halua käyttää sosiaaliseen kanssakäymiseen valtaosaa vapaa-ajastani.

...ja packraftillä Kaitum-jokea alas.

Omalta osaltani voin todeta, etten koe introverttiuden mitenkään haittaavan elämääni. Olen esimerkiksi valinnut sosiaalisen työn opetus- ja kasvatusalalla. Nautin työstäni, mutta tarvitsen sen vastapainoksi rauhallisia iltoja ja viikonloppuja. En voisi kuvitella itseäni mitenkään vähemmän introvertiksi, ja tiedän, että ihanimmat ihmiset elämässäni tykkäävät minusta juuri sen vuoksi, eivät siitä huolimatta. Jos olisin pitänyt au pair -perheeni äitiin yhteyttä siellä vietetyn vuoden jälkeen, kertoisin hänelle, että olen edelleen introvertti – ja siihen tyytyväinen.

_______

Haluatko testata, oletko sinä enemmän introvertti vai ekstrovertti? Introvertit.net-sivustolla on nopea testi aiheesta, käyhän kokeilemassa! Oikomutkasen tulos oli 70/30.

 

Kommentit (5)

Ihana introvertti lukija

Voi mikä ihana kirjoitus. Tiivistää minunkin ajatukset aiheesta. Harmittaa tosiaankin, että olen kuvitellut, että olen jotenkin huono, koska en tykkää bilettämisestä tai koska ei huvita ravata kyläilemässä koko aikaa. Harmittaa, että minusta sanotaan, etten ole sosiaalinen. (Kielitoimiston sanakirjan mukaan sillä sanalla ei tosiaan ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa.) Mahtavaa, kun kirjoitit aiheesta. Kiitos!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommentista! Lämmittää mieltä kuulla, että tekstini kosketti sinua. Sanot kommentissasi "olen kuvitellut" eli oletko saanut karistettua ajatuksen huonoudesta? Toivottavasti, sillä vaikka meille joskus muuta väitettäisiinkin, me introvertitkin ollaan aikas makeita tyyppejä :)

Ihana lukija

Ihanan aviomiehen ja terapeutin avulla olen saanut karistettua kaikenlaista hömppää pois kuormittamasta. Jee, hurraa introvertit! :D

Tsica

Koen itsekin olevani introvertti ja olen elamani aikana joutunut useasti vaantamaan katta asian suhteen pakottaen itseni epamukavuusalueille. Nyt jo 30 vuoden toisella puolen osaan kuunnella itseani paremmin ja annan itselleni enemman armoa. Erikoisen asiasta tekee myos se, etta olen kuullut yllattavan tasaiseen tahtiin uusilta tuttavuuksilta, etta olen kovin avoin ja ulospainsuuntautunut. Ehka maailma on sitten pakottanut rooliin. Olen nimittain asunut vuosia ulkomailla ja taytyy sanoa, viitaten tuohon au pair aidinkin kommenttiin, maissa joissa olen asunut (yksi maista jopa toinen pohjoismaa) on introverttiys valtava sosiaalinen faux pas, merkki huonoista tavoista ja/tai henkisista ongelmista. Kulttuurieroja.  Suomessa taysin hyvaksytty sosiaalinen kompelyys on jotain mika muuttuu vaikeammaksi vuosi vuodelta ymmartaa jopa itselleni, toiselle suomalaiselle introvertille. Introverttiydestakin voi siis opetella hieman pois. Sanoit hyvin etteivat sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot kulje kasi kadessa. Valitettavasti nama kaksi asiaa usein ovat sama asia tai vaikuttavat toisiinsa. Ulkomaan vieraiden on hirvean vaikea ymmartaa Suomessa vallitsevaa sosiaalista ilmapiiria. Joudun usein selittamaan, etta kaupan kassa ei ole tahallaan toykea vaikka mumisee, ei katso silmiin eika hymyile. Tai etta metsan lenkkipolulla on ihan ok jos ei ensimmainen vastaantulija tuntiin katso pain tai tervehdi. Jopa osa vanhimmista ystavistani lahettavat signaaleja, jotka ulkomailla tarkoittavat: en pida sinusta, en halua jutella, haluan taalta pois. Itsekin koen, etta pitkien jaksojen jalkeen Suomeen palatessani olen usein hammentynyt kansasta ymparillani. Ehka globaalissa maailmassa on tilaa introverttiydelle mutta ei enaa kulttuurille, jossa toykeys sallitaan osana kulttuurista identiteettia.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommentista Tsica! En ole kommenttisi perusteella ihan varma, pidätkö introverttiutta ja sosiaalisia taitoja samana vai eri asiana. Minusta on tärkeää huomata, että introvertti voi olla sosiaalisesti taitava ja ekstrovertti sosiaalisesti kömpelö.Se, tervehtiikö naapuria rappukäytävässä tai kassaneitiä kassalla, kertoo vain käytöstavoista, ei siitä onko ihminen introvertti vai ekstrovertti. Mielestäni myös tietyllä tavalla suomalaisuuteen kuuluva jäyhä ja etäisyyttä ylläpitävä sosiaalinen käyttäytymismalli on eri asia kuin ihmisen luonteenpiirteisiin/temperamenttiin liittyvä introverttius.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018