Hei ja hyvää vappua juuri sinulle! Joo se meni jo, mutta silti!

Oikomutkasella oli tänä vuonna kiva vappu. Eilinen oli meidän pikku perheessä vielä ihan tavallinen arkipäivä eli töitä ja ruuanlaittoa ja illalla leffan jälkeen ihmisten aikana nukkumaan. Tänään nukuttiin pitkään, syötiin rauhassa aamupuurot ja luettiin päivän Kaleva. (Aah ihanuutta.) Sitten pyöräilimme Oulun torille tsekkaamaan kaupungin vappumeinigit: syötiin torikojussa lounas (nams!) ja avattiin terassikausi olusten merkeissä (#nytnollataan). Olimme täysin syväjäätyneet juuri sopivasti siihen mennessä, kun Kärppien kultajuhlien oli määrä alkaa torilla, joten lähdimme pyöräilemään grillaustreffeille miehen veljen perheen luo. Loppupäivä grillailtiin ja seurusteltiin. Oli kivaa, varmasti kivempaa kuin näin nopsaan kerrottuna kuulostaa!

Se oli nopsaan kerrottu, mutta päivän asian toinen puoli on vielä kokonaan tulossa. Nimittäin valokuvauksen mieltäraastava vaikeus. Vappu oli kiva, mutta päivästä on todisteena vain p****ja kuvia. Kuvissa on milloin outo kuvakulma, milloin huono tausta, milloin mitäkin. Aargh! Oikomutkanen on aina ollut enemmän teksti- kuin kuvapainotteinen blogi, ja hyvä niin: tiedän kyllä, missä vahvuuteni ovat. Olen myös ajatellut, että eräänlainen rosoisuus, amatööriys ja arkisuus saakin paistaa kuvista. Haluan kuvien olevan sopivasti tavallisia. Haluaisin kuitenkin, että kuvat toisivat nykyistä enemmän lisäarvoa postauksille ja että kuvat olisivat itsessään kivoja katsoa. Tavoitteena on onnistua vangitsemaan kuviin se tunnelma, mikä siinä hetkessä vallitsee. Mutta ei... joko hetki ehtii mennä ohi ennen kuin saan kameran esille tai sitten en yksinkertaisesti vaan tiedä, miten saisin hetken vangittua valokuvaan sellaisena, kuin se livenä näyttäytyy.

Tarkoitukseni oli tehdä vappupäivästäni kuvapostaus hyvän vapun toivotuksilla, mutta päivän kuvasaldo ei sitä todellakaan mahdollista. Kai tässä on alettava tehdä asian eteen jotain - valokuvauksen opettelu siis alkakoon! Jotta saisit paremman kuvan, mistä moinen vaahtoaminen, laitan tähän päivän parhaat (*sisäistä itkua*) kuvat. Tuleeko sinulle näistä sellainen olo, että minulla oli huippupäivä?

Kuvasta piti välittyä karnevaalitunnelma ja väkijoukon leppoisa fiilis. Onnistuiko? Noh, ainakaan hampaitten välissä ei ollut isoa salaatinlehteä.
______

Niin, tuota taustalla olevaa pyöräilijää olikin tarkoitus kuvata.
______

Hmm. Tämä ei itse asiassa ole ollenkaan paha. Välittää nätisti terassikauden kylmänviileän aloituksen ihanuuden, vai mitä? Varsinkin tässä vaiheessa, kun tuoppi, jonka järjestysnumero jääköön kertomatta, on jo tyhjä.
______

Tosi kivaa grillailua porukalla, eikös? Naurua ja iloista jutustelua tosiaan.
______

Käypäs vertailun vuoksi katsomassa vaikkapa Avec Ave -blogin vappukuvat täältä. Minä ainakin pystyn hyvin kuvittelemaan kuvanottohetken tunnelman kuvien perusteella. Avec Avella ja Oikomutkasella oli toki hieman erilaiset vappumiljöötkin, mutta mielestäni oman vappuni oikea tunnelma oli lähempänä Aven kuvien tunnelmaa kuin omieni. 

Noh, ei kukaan ole seppä syntyissään eikä täydellistä tule tekemälläkään - valokuvausta treenaamaan siis! Jos sinulla on hyviä vinkkejä, otan ne mielelläni vastaan!

 

Kommentit (3)

Toinen pölijä

Enemmän kyllä nauratti noita sinun kuvia kuin sitä toista blogia katsoessa!

Ihana lukija

Samaa mieltä Toisen pölijän kanssa! Tämä kirjoitus on kyllä hieno taidonnäyte siitä, miten hyvin osaat kirjoittaa. Vaikka kuvat ei sun mielestä ollu niin hyviä, niin silti kirjotit hauskan postauksen, johon noi kuvat sopii. Ja todellakin nauratti ja oli mielenkiintosempi ku toi toinen blogi!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Hei Toinen pölijä ja Ihana lukija! Kiitos rohkaisevista kommenteista. Olen kyllä joskus aiemminkin miettinyt valokuvauksen opettelua, ja joskus katsoin jo kansalaisopiston kurssejakin, mutta sinne piti olla oma järkkäri niin jäi menemättä. Itseäni jo hieman huvitti postauksen kirjoittamisen aikana ja sen jälkeen, miten paljon mulla on alkanut kaivelemaan se, etteivät blogin kuvat tai ottamani valokuvat ylipäätään ole niin hyviä kuin toivoisin. Sillehän ei ole muuta tehtävissä kuin opetella - tai ottaa aina sata kuvaa ja luottaa siihen, että napakymppi on siellä joukossa...

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018