Kuvituskuva. Oikomutkasen viimeisessä kahdessa muutossa kymmenesosaan kutistunut kirjakokoelma. Näitä en Helmet-lukuhaasteessa lue.

Oikomutkanen on tyhjentänyt lomailevien tuttavien postilaatikkoa Helsingin Sanomista vajaan viikon ajan. Maanantain lehdessä oli juttu Helmet-lukuhaasteesta, jossa lukija haastetaan lukemaan 50 kirjaa vuoden aikana erilaisten kirjanvalitsemistapojen avulla. Lukuhaaste sopii minulle kuin jääpala lonkerolasiin: olen innokas lukija, mutta kirjastossa minut valtaa useammin valitsemisen epätoivo kuin aarteenlöytämisen fiilis (poikkeuksena viime kerta, ks. Oikomutkasen Facebook).  Koska haaste on vuoden haaste (ja nyt eletään jo elokuuta) ja koska haluan jättää tilaa myös sattumalta vastaan tuleville kirjallisille aarteille, olen muokannut itselleni kymmenen kohdan haasteen. Nyt esittelyssä listan viisi ensimmäistä teosta.

 

1. Kirjassa muutetaan: Hilja Valtonen (1926), Nuoren opettajattaren varaventtiili

Kirjalla on hauska nimi ja olen itsekin opettajatar… tai no ainakin melkein, riippuen siitä voiko olla -tar jos ykkösvalinta on jumppatrikoot eikä kellohame. Lisäksi kirja on kirjoitettu aikoja sitten, mikä varmastikin antaa siinä käytetylle kielelle ja tyylille omasta ajastani poikkeavan sävyn. Uskon, että tämä kirja on erilainen kuin tavallisesti lukemani teokset.

 

2. Kirja aloittaa sarjan: J. K. Rowling (1997), Harry Potter ja viisasten kivi

Muistan aloittaneeni tämän kirjan joskus lapsena. En tiedä, luinko sitä koskaan loppuun asti. En vieläkään tiedä Harry Potter -saagan huimaa loppuratkaisua, joten lienee paikallaan lukea kirjat ennen kuin se jostain vahingossa paljastuu. Tai ainakin olen kuullut huhuja, että jotain traagista ja maata mullistavaa tapahtuu jollekulle kolmesta päähenkilöstä sarjan viimeisessä osassa.

 

3. Novellikokoelma:  Hilary Mantel (2017), Margaret Thatcherin salamurha

Novellikokoelma valikoitui yhdeksi valitsemiskriteeriksi sen takia, että en tavallisesti lue novelleja. Mantelin teos taas sen vuoksi, että muuten jäisi vaivaamaan, millaisia novelleja kätkeytyy moisen kirjan nimen alle. Tämä on varmastikin kirja, josta aloitan lukuhaasteeni.

 

4. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: ?

Tämä selviää myöhemmin. Lähestyin pikkusiskoani asian tiimoilta, ja hän osasi suositella minulle vain sellaisia teoksia, joita olen aikanani suositellut hänelle. :) Isosiskoni suositteli jo lukemiani kirjoja ja kirjoja, joita en suostu lukemaan. Pitääpä kysyä Mantelisilmältä, hän ei ainakaan ehdota jo lukemaani kirjaa. Hän nimittäin lukee historiallisia romaaneja ja eräkirjoja - molemmat jätän yleensä itse rauhaan.

 

5. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Elaine Clark McCarthy (1996), Haukkamies

Olen lukenut Haukkamiehen jo niin monta kertaa, että seuraava lukukerta on järjestyksessään varmasti jossain kolmannella kymmenellä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Pidin tarinasta niin paljon, että ostin itselleni ensimmäisenä lukemani suomenkielisen version lisäksi myös alkuperäiskielisen teoksen. Yksi harvoista alun perin englanniksi kirjoitetuista kirjoista, jotka luen mieluummin suomeksi kuin englanniksi. Kirja on romaaniksi lyhyt, mutta se saa pauloihinsa jo ensimmäisen kappaleen aikana. Tämä kirja kannattaa lukea ilman mitään ennakkotietoja tarinasta. Jätä siis takakansi lukematta.

_______

Clark McCarthy, Haukkamies. Yksi niistä kirjoista, joita tulee luettua yhä uudelleen. Muistan jo joitain kohtia ulkoa...

_______

Loput viisi kirjaa omasta kymmenen kirjan haasteestani blogissa tiistaina. Mukavaa viikonalkua sinulle!

Kommentit (1)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018