Oikomutkanen istui veritulppaa uhmaten yhteensä 14 tuntia junassa ja bussissa päästäkseen ilakoimaan City Survivors -kaupunkiseikkailussa. Veritulppaa ei tullut, ja muutenkin kaikki koettu epämukavuus jäi totaalisesti päivän tarjoaman upean vaiherikkaan kokemuksen varjoon. City Survivors on Amazing Race -hengessä toteutettu seikkailu, jonka aikana pääsee kirmailemaan nuoren oriin tavoin pitkin poikin kaupunkia ja ratkomaan tehtävärastien tehtäviä. Tehtävän vastaus ohjaa seuraavan rastin sijaintipaikan jäljille. Virallisten tietojen mukaan matkaa kertyi noin kymmenen kilometriä, ja omien laskujeni mukaan tehtävärasteja oli myöskin kymmenisen kappaletta.

Kisailuseurana minulla oli tällaisia hömpötyksiä (siis hei oikeesti, lähteä nyt Oulusta tai siskoni kotipaikkakunnalta Jyväskylästä Helsinkiin leikkimään neljäksi tunniksi!) ilolla tervehtivä siskoni, jonka kanssa muodostimme joukkueen Pinky & The Brain. Alkuperäiset Pinky ja The Brain olivat geneettisesti muunneltuja maailmanvalloitusta suunnittelevia labrahiiriä, joten meille omalla tavallamme vinksahtaneille tyttärille tämä nimivalinta sopi kuin molluska lapsen päkiään.

Tykkäsin seikkailusta todella paljon! Tough Vikingin fyysisyyden jälkeen oli mukavaa koetella välillä hoksottimia. Kisan aikana kokosimme tangram-palapelin, ratkoimme tietovisan kysymykset ja turhan usein setvimme jonkin sortin anagrammia. Anagrammi-tehtävä oli noin puolella kaikista rasteista, ja lopussa kirjainten pyörittely jo oikeasti turhautti. Tämä kuitenkin jäi seikkailun suurimmaksi miinukseksi, joten kokonaisuus ei tästä paljoa kärsinyt. (Eikun hetkinen – kyllä kärsi. Kuusisataa osallistujaa vetävän seikkailun järjestäjiltä voi odottaa löytyvän hieman enemmän variointi-kykyä.)  Kolme kertaa jouduimme turvautumaan tarjolla olleeseen vinkkipuhelimeen: heti ensimmäisen rastin tehtävä oli meille liikaa, joten ilman vinkkiapua emme olisi edes päässeet alkuun koko jutussa! Kaiken kaikkiaan selvisimme kuitenkin kunnialla maaliin, ja sisälsipä päivä kaksi huippuälynväläystäkin.

Alla päivän tunnelmia, ole hyvä! Ken tietää, ehkä ensi vuonna uudestaan?

______

Nämä kuvat on itse asiassa otettu jo jokin aika sitten. Menossa on siis kisapaitojen toteutus. Minä The Brain (genius), kaveri Pinky (insane).
 
_______
 

 

 

Niisk niisk. Menin siis perjantai-iltana Jyväskylään kisakaverin luo yöksi, haukotus, ja lähdimme, niisk, lauantai-aamuna kohti kisa-Helsinkiä. Haukotus. Niisk.
______
Bussissa matkalla kohti Helsinkiä. Tämä taisi olla ennen pissahätää ja ennen kuin selvisi, että bussin vessanpönttö oli ääriään myöten täynnä ja tukossa.
______

Alkulämmittelyn jälkeen lihakset kylmettyivät jälleen, kun pähkäilimme ekaa vihjettä. "Hei vinkkipuhelin, heti tästä lähtöalueelta soittelen kun en yhtään nyt tajua tätä vinkkiä."

______

"Seitsemän palaa, seitsemän palaa, Ling Tsao Tang ja tangram / Seitsemän palaa, seitsemän palaa, Ling Tsao Tang ja tangram / Kiinalainen Ling Tsao Tang sanoo joskus "thsing tai wang" ja kertoo sitten tarinaa, jota kuunnellaan. /" Löysimme viisasten kiven, ja saimme tangramin valmiiksi.

______

 

Hei camoon, mikä vauhti se tommonen nyt on? Kisassa vielä!
______

 

Ilmeisesti kävimme siis kuntosalilla syömässä. Miten kummassa mie muistelisin että Fafa'silla...?
 
______

Ja loppuun tuuletukset:

Mittään tuuletuksia - kato mun hauista!
______
 

Kiitos Pinkylle ihanasta päivästä, ja kiitos VR, että paluumatkalla olimme vain tunnin myöhässä!

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018