Kirjoitukset avainsanalla yleinen

Kuinka vanha vaatteen pitää olla, että se on vanha, aikansa palvellut ja pois heitettävissä? Näköjään yli kolmetoista vuotta. Oikomutkanen törmäsi eilen lauantaina La La Lilja -nimisessä blogissa julkaistuun postaukseen, jossa haastettiin esittelemään oma vanhin vaate. La La Liljan vaatekaapin vanhin vaate oli viisi vuotta vanha mekko; omasta kaapistani löytyy hieman vanhempaakin tavaraa.

Minusta on oikein, että vaatteita käytetään niin kauan kuin ne pysyvät hyvinä. En ymmärrä kulutuskulttuuria, jossa uutta shoppaillaan surutta joka lauantai vain, koska kukkaro antaa myöten. Nyt vaatekaappiani siivotessani tulin kyllä siihen tulokseen, että kohtuus se on tässäkin asiassa. Omasta vaatekaapistani löytyy nimittäin yli kymmenenkin vuotta vanhoja vaatteita. Ja ne ovat siis säännöllisessä käytössä olleita vaatteita, eivät henkarissa roikkuneita yhden juhlan mekkoja. Minusta vain on äärimmäisen vaikeaa korvata uudella tavaraa, joka ajaa vielä asiansa. Tässä siis esittelyssä vaatekaappini vanhukset:

Villapaita 13 v. Sain tämän kietaisu-mallisen villapaidan kotiväeltä joululahjaksi ennen kuin lähdin Hollantiin au pairiksi tammikuussa 2006. En ole ollenkaan varma, että enää tykkäisin siitä. Pois heittäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, koska se on vielä käyttökunnossa. Nukkaantunut se on, mutta olkoon. Jää käyttöön.

Villapaita menee vielä päälle, vaikka se oli ylläni jo Australiassa vuonna 2011. Tuolloin kävimme ystäväni kanssa syömässä korealaisessa ravintolassa. Tilasimme listalta sokkona. Sain annoksen, jossa oli mustekaloja. Tuon illan ansiosta tiedän, etten tykkää mustekalasta. Kuva: Oikomutkanen.

_______

Marianne-hame ja jumppatrikoot 10 v. Nämä molemmat alaosat ostin ollessani kesän töissä Tukholmassa vuonna 2008. Molemmissa on kuminauha hapristunut ja kangas menettänyt muotoaan. Ne ajavat kuitenkin edelleen asiansa. Heitin housut jo kerran pois, mutta pelastin ne vielä roskiksesta. Mitä siihen voi enää sanoa? Arvasitkin varmaan jo, että jäävät käyttöön.

Marianne-hame päälläni Edinburghissa vuonna 2013. Vaikka se ei enää ole kuin uusi, ei se ainakaan kuvassa näytä kulahtaneelta. Voin siis pitää sitä päälläni ilman huolia. Kuva: Oikomutkanen.

 
Ensimmäiset omistamani jumppatrikoot reissasivat mukanani Turun saariston rengasreitillä vuonna 2010. Nykyään niissä on kuminauha jo täysin kuollut, mutta ne pysyvät silti näköjään hyvin menossa mukana. Kuva: Oikomutkanen.

_______

Nappi-tunika 7 v. Ostin tämän iki-ihanan tunikan vieraillessani ystäväni luona Australiassa vuonna 2011. Kangas on jo nukkaantunut ja menettänyt hieman muotoaan. Rakastan kuitenkin tunikan nappeja, taskuja,  kaulusta ja mallia niin paljon, että poisheittäminen ei tule kysymykseen. Jää käyttöön ikuisiksi ajoiksi.

Tunika on ollut paljon ylläni. Silti en löytänyt yhtään valokuvaa siitä, kun se ollut oikeasti käytössä. Kuva: Oikomutkanen.
_______

Pöllö-paita 6 v. Ostin tämän t-paidan Glasgow’ssa viettämäni opiskelijavaihdon aikana vuonna 2012. Tykästyin pöllön kuvaan, ja lisäksi paita maksoi alessa vain kolme puntaa. Nyt sen kainalot ovat kellastuneet ja on siinä muutama reikäkin. Paita on kuitenkin muuten hyvä, ja eihän ne reiätkään haittaa, kunhan muistan käyttää paitaa vain kotona, vai mitä? Meinasin jo heittää tämän pois, mutten raaski. Jää siis kotikäyttöön.

Pöllö-paita matkusti Maltalle vuonna 2015. Enää sen kanssa ei ole julkisille paikoille menemistä. Kuva: Oikomutkanen.

_______

Tarkoituksena oli inspiroitua tekemään tilaa vaatekaappiin, mutta toisin kävi. Jään näköjään odottelemaan vaatteiden hapertumista käsiin. Mikä on sinun vanhin vaatteesi, ja mikä on sen tarina? Kommentoi alle!

Kommentit (7)

Vierailija

Vanhin edelleen käytössä oleva vaate on vuonna 2001 työpaikan 40-vuotisjuhliin hankittu Friitalan musta nahkajakku. Ihanaa pehmeää nahkaa. Jakku on kerran pienennetty taitavan, nahkan käsittelyyn erikoistuneen ompelijan käsissä.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Ihana kuulla, että olet kokenut vanhan muokkaamisen paremmaksi vaihtoehdoksi kuin uuden ostamisen. Ihannehan kai olisi, että pyrkisimme aina korjaamaan ja tuunaamaan vanhaa ja sen kautta käyttämään tavarat loppuun asti.

Vierailija

Minun vanhin vaatteeni on enoni teini-ikäisenä käyttämä bombertakki, noin 45-50v vanha. Sen lisäksi mulla on arkikäytössä yhä vaatteita, jotka äitini osti, ennen kuin alkoi odottaa mua. Minä täytin vasta 24v. Harvinaisempia mulla on alle 5v vanhat vaatteet :D

Ennen vanhaan tehtiin vaatteita, joiden oli tarkoitus kestää.

Nyt ois kai hyvä hetki kiillotella näillä vaatteilla ekologista sädekehää, mutta todellisuudessa olen vain erittäin pihi (uudet maksaa), laiska (uusien hankkimiseen menee vaivaa) ja muodista mitään ymmärtämätön (kunhan on ehjä ja siisti, sillä hyvä)!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Wau, mun vanhimmat vaatteet on siis vielä uusia sun vanhimpiin verrattuna! Mieki olen pihi, laiska ja muodista mitään ymmärtämätön. Ymmärrän sinua tässä asiassa siis paremmin kuin hyvin :)

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos ajatuksia herättäneestä haasteesta. Saamani palautteen perusteella monet käyttävät vaatteet loppuun asti. En siis ole ainoa, joka saattaa ihmisten ilmoillakin kulkea hieman virttyneissä kamppeissa :)

kruppukraatari

Ompelen itse ja osaan korjata tekemiäni kamppeita. Kuminauhat ravistuvat käytössä, mutta niitä on helppo vaihtaa, jos on ajatellut vaihtamista (ja säätämistä) jo tekovaiheessa. MInulla on monta yli kymmenvuotiasta vaatetta - mutta en tarkkaan tiedä, kuinka vanhoja - muistan joistakin, mihin tilaisuuteen ne olen tehnyt tai olenko ommellut ne esimerkiksi jollekin matkalle. Jouduin keväällä uusimaan ompelukoneeni ja uudessa on myös kirjaimet ja numerot.  Olen nyt päättänyt ommella kaikkiin uusiin vaatteisiin ja liinavaatteisiin vuosiluvun, johonkin salaiseen paikkaan. 

Melontaretki Oulujärvellä. Kuva: Oikomutkanen.

Oikomutkasen kesä oli kuuma ja ihana. Työttömänä olin oikeutettu olemaan koko kesä- ja heinäkuun lomalla. Tein kesäkuussa Kesän 2018 Bucket List -postauksen, ja siihen kirjaamani asiat suurelta osin toteutuivat. Suunnistamassa en käynyt kuin muutaman kerran kesän aikana, koska heinäkuun helteet veivät tytöstä mehut aivan tyystin. Kesän saunalla en käynyt - ei vain tullut sellaista hetkeä, että olisin sinne lähtenyt. Kävin kuitenkin noin tsiljoona kertaa uimassa: en ole koskaan aikuisiällä uinut yhtä paljon kuin tänä kesänä, enkä nyt uimisen ihanuuden löydettyäni tajua yhtään, että miksi en ole uinut enemmän. Näin lapsuudenperhettäni, kun tein kesäreissun Kittilään. Kävimme Kittilän kesämarkkinoilla, ja teimme rämäpyörillä nostalgiareissun kotikylän uimapaikoille. Pääsin tutustumaan asuntovaunuelämään reissullamme Lofooteille, ja nautiskelin koko kesän auringosta ihan täysillä – ilman, että kertaakaan paloin, jee!

Viimeinen kesälomaviikko elokuun alussa meni rattoisasti Mantelisilmän tuttujen mökillä Kuusamossa. Yhtenä iltana pidimme lättykestit yllättäen löytyneiden hillojen kunniaksi. Kuva: Oikomutkanen.

Nyt kun kuukausi on vaihtunut syyskuuksi, saanee jo ääneen sanoa, että kesä on ohi. Minusta syksy on täysin tervetullut. Kesä oli ihana, mutta nyt on aika uusien tuulien. Syksy on minulle oikea vuoden alkamisajankohta. Opiskelin niin monta vuotta, että uuden lukuvuoden alkaminen rupesi merkitsemään minulle koko vuoden alkua! Mielessäni hahmotan vuoden kierron ympyrän muotoon kiertyvänä kolmiulotteisena janana. Kesän kohta on pullea ja paksu, kun taas joulu- ja tammikuu ovat ohuita ja niiden liitoskohta ohuin kohta koko janalla. Syksy taas on janan värikkäin ja hehkuvin kohta. Syksyllä alkaa aina jokin uusi ja jännittävä.

Kahden hengen vaelluskamat vetävään absidiin tottuneena siskon telttaan oli tottuminen. Kuva yhden yön reissulta Syötteen maisemiin. Kuva: Oikomutkanen.

Tänä vuonna tuo uusi ja jännittävä on ollut ensimmäinen pidempi pestini lastentarhanopettajana. Ensimmäistä kertaa sain aloittaa syksyn oman lapsiryhmän kanssa. Olen saanut olla luomassa ryhmämme käytänteitä ja päivärytmiä, olla ottamassa päiväkotivuotensa aloittavia lapsia vastaan ja tutustua uusiin työtovereihin. Jännitin töiden alkamista koko heinäkuun. Mitä jos en osaa, mitä jos mokaan heti alkuun, mitä vieraiden lasten kanssa tulee tehdä ensimmäisinä päivinä, miten ryhmämme arki alkaa rullaamaan? Kuukausi on kulunut, ja nyt voisin kertoa heinäkuiselle minälleni, että ihan turhaan murehdit. Jo ensimmäisen viikon jälkeen tuntui siltä kuin olisin työskennellyt tässä päiväkodissa jo paljon kauemmin. Aina kun vastaan on tullut minulle uusi asia, olen voinut kysyä neuvoa työkavereilta. Pestiä on jäljellä vielä neljä kuukautta, ja jatko on sen jälkeen auki. Suhtaudun luottavaisesti tulevaan: jos tämä pesti ei jatku, saan keväälle kyllä muita sijaisuuksia.

Vaan eipä eletä vielä neljän kuukauden päästä tapahtuvia asioita, vaan nautitaan ensin raikkaista syyspäivistä. Mukavaa syyskuun alkua sinulle, lukijani!

Kommentit (0)

Joskus simppelit kysymykset ovat niitä vaikeimpia. Kuva: Oikomutkanen.

Kyllä on hyvä välillä ihmisen miettiä, syttyykö hän enemmän nahasta vai pitsistä. Oikomutkanen on nyt omalta osaltaan asian läpikotaisin selväksi pohtinut Minäkö keski-ikäinen? -blogista löytämänsä Tämä vai tuo -aiheisen postauksen innoittamana. Kyseinen postaus pisti myös ihan tosissaan miettimään, josko tykkään enemmän oudosta vai typerästä. Tässäpä siis omat vastaukseni blogimaailmaa kiertäneen haasteen kysymyksiin.

 

Suihku aamulla vai ILLALLA?

Ekaksi aamulla lämpimästä unipesästä kylmään kylppäriin? Ei kiitos.

 

Kaupungin ydin vai LUONNONLÄHEISYYS?

Jos pitäisi valita loppuiäksi vain toinen, valinta olisi helppo. Kaupunki on kuitenkin nykyiseen elämäntilanteeseen sopiva.

 

OUTO vai typerä?

Anteeksi, en ymmärrä kysymystä. Eikö typerä ole jotain, jota lähtökohtaisesti pidetään epähaluttavana, jolloin mie tai kukaan muukaan ei vastaisi tähän typerä. Vastaan siis outo.

 

Kevät vai SYKSY?

Koska syksy on uuden alku, raikas ja hehkeä.

Kesäyön utua Syötteen kansallispuistossa Syötteen kierroksen varrella. Kuva: Oikomutkanen.

 

SUUNNITELTU vai ex tempore?

Kivojen juttujen etukäteishehkutus on mahdollista vain silloin, kun ne on ennalta suunniteltu.

 

Leffa kotona vai TEATTERISSA?

Katson telkkaria harvoin, koska se on tylsää. Teatterissa leffan katsomisesta tulee maagisesti jotain spesiaalia. Viime lauantaina tosin katsoin kotona Yksin Marsissa. Se kesti kolme tuntia, mutta jaksoin katsoa sen, kun mainostauoilla imuroin ja luuttusin, hih.

 

ESPRESSO vai latte?

Mutteripannu on mun paras ystäväni. Sillä syntyy viikonloppujen hitaiden nautiskeluaamujen kahvi.

 

Nokipannukahvit kuksasta laiturinnokassa nautittuna vetää vertoja jopa mutteripannukahville. Kuva: Oikomutkanen.

 

HALIT vai PUSUT?

Eiku molemmat. Tiukasti ja pitkään ja useita kertoja päivässä.

 

NAHKA vai pitsi?

Koska nahka on enemmän kovis ja pahis kuin pitsi.

 

YLIPUKEUTUNUT vai alipukeutunut?

Jos kuvittelen itseni aamutakissa linnanjuhliin ja iltapuvussa saunailtaan, on oloni huomattavasti parempi jälkimmäisessä tilanteessa.

 

PUNAVIINI vai valkoviini?

Sopii paremmin nollaamiseen ja itsekseen nautittavaksi.

 

KOKEMUS vai mukavuus?

Ennen olisin empimättä vastannut mukavuus. Elämästä nauttivan ja sen virtaan heittäytyvän Mantelisilmän myötä olen kuitenkin rohkaistunut välillä kokeilemaan syöksymistä uuteen päätä pahkaa. Vastaan siis kokemus.

Omanlaisensa kokemus oli myös turskan läpitunkeva lemu Lofooteilla. Kuva: Oikomutkanen.
 

UIMINEN vai rannalla makoilu?

Jälkimmäinen on vähän kuin telkkarin katsominen – tylsää.

 

Pikaruoka vai KUNNON RAVINTOLA?

Hemmottelua. Aina välillä tarpeen.

 

Parilliset vai eriparisukat?

Ihan sama, kunhan ovat ehjät. Rikkinäiset eriparisukat olisivat jo liikaa.

 

TANSSIMINEN vai laulaminen?

Mulle on suotu rytmitaju. Lauluääni meni jollekin toiselle. Ja hyvä niin, koska elämä rytmitajuttomana olisi kamalaa.

 

Kommentit (0)

Oikomutkanen kävi kampaajalla leikkauttamassa hiuksiaan hieman lyhyemmäksi superkuuman kesän yllyttämänä. Lyhyempi tukka kun takaa viileämmän olon. Kampaajan tuoliin päästyäni näytin kampaajalle valokuvan siitä, millaisen leikkauksen haluaisin. Kampaaja esitti kuvan pohjalta myös omia ehdotuksiaan, mutta halusin pitää pääni ja lopulta päädyimme siihen, että kuvanmukainen tukka tehdään. (Linkki mallina käyttämääni kuvaan tässä, käytin kuvaa numero 1. Long Pixie.)

Nautin tapani mukaan valtavasti hiusten leikkuuta edeltäneestä tukanpesusta. Päätä pitkin valuva vesi sekä shampoon ja hoitoaineen hieronta tuntuu taivaalliselta, kun itse saa vaan rötköttää silmät kiinni ja keskittyä päänahan tuntemuksiin. Pesun jälkeen alettiin sitten leikkuuhommiin, ja kuinkas kävikään? Kun kampaaja tarttui suoristusrautaan ilmeisesti viimeistelläkseen uuden leikkauksen, huomasin, että niskasta tukka vaikutti olevan paljon sovittua pidempi. Sain niskan nähtäväkseni peilin kautta ja totta tosiaan, niskassa oli seitsemisen senttiä liikaa tukkaa. Leikkaus sinänsä oli taidokkaasti tehty, ja ensimmäinen ajatukseni olikin, että no olkoon sitten tällainen, kai tämäkin on ihan hyvä. Toinen ajatukseni oli kuitenkin se, että miksi tyytyisin johonkin mitä en oikeasti halunnut. Ja kolmas ajatus oli, että kehtaanko oikeasti sanoa kampaajalle päin naamaa, ettei työ kelpaa. Loppujen lopuksi sanoin ystävällisesti kampaajalle, että minusta leikkaus ei ollut sellainen kuin sovittiin, ja kysyin, voisiko hän leikata niskan uudelleen. Kuvan uudelleen nähtyään kampaaja suostui epäröimättä, ja lopulta niskasta tuli ihan hyvä.

_______

_______

Kampaajalta lähtiessäni mietin seuraavaa:

Miksi ihmeessä tuntuu niin vaikealta sanoa kampaajalle, ettei lopputulos miellytä? Uskon sen johtuvan siitä, että tilanne on päällä ja kampaajan ammattitaito kyseessä, jolloin muokkauksien pyytäminen kampaajan mielestä valmiiseen tukkaan tuntuu hänen ammattitaitonsa kyseenalaistamiselta. Ja tuolissa istuessani mielessäni kävi myös se, että tuhlaan hänen työaikaansa muokkausta pyytämällä. Ajattelen helposti myös niin, että ehkä en vain kertonut tarpeeksi selkeästi sitä, mitä haluan, joten lopputuloskin on sitten ansaitusti vähän sinne päin.

Onneksi minulla oli kuva mukana! Kuvan perusteella kampaaja saa tarkan käsityksen siitä, mitä toivon. (Tai ainakin olisi pitänyt saada. En tiedä, miksi hän ei heti leikannut kuvan mukaista mallia.) Jos kerron kampaajalle toivovani ”lyhyttä a-mallia”, hänen lyhyensä voi olla pidempi kuin minun tai hänen a-linjansa loivempi kuin minun. Tässä tapauksessa kuva oli myös ikään kuin todisteena siitä, että ensimmäinen versio ei ollut sitä, mitä sovittiin. Ilman mahdollisuutta vedota kuvaan olisin helpommin niellyt vastalauseeni ja jättänyt muokkauksen pyytämättä. Asia, joka olisi ollut minun ja kampaajan välinen erimielisyys, muuttui kuvaan vetoamisen myötä ikään kuin kuvan ja sen hetkisen tukkani väliseksi eroavaisuudeksi, eli huomattavasti helpommaksi asiaksi minun nostaa esiin ja ehkä helpommaksi kampaajallekin ottaa vastaan.

Olipa hyvä, että aukaisin suuni. Aiemmilla kampaajakäynneillä, kuvan kanssa tai ilman, olisin varmastikin niellyt vastalauseeni ja tyytynyt ensimmäiseen versioon. En tiedä, mikä nyt rohkaisi minua mainitsemaan asiasta. Vaikka muokkauksen pyytäminen tuntui vaikealta, oli lopullinen lopputulos huomattavasti parempi kuin ensimmäinen. Lähtiessäni kiitin kampaajaa siitä, että hän näki niin paljon vaivaa ja käytti tukkaani niin paljon aikaansa. Hän ei tuntunut olevan asiasta moksiskaan. Näin jälkikäteen ajattelen, että ehkä tein asiasta mielessäni suuremman numeron kuin se olikaan. Siinä missä itse halusin välttää kampaajan loukkaamista, kampaaja itse on luultavasti osannut suhtautua pyyntöihini neutraalisti ilman tunnetta siitä, että vähättelen hänen ammattitaitoaan. Lopulta kampaajakäynti meni siis niin kuin pitikin.

_______

PS. Tämänkertainen muutos hiusten mallissa oli pieni verrattuna siihen, mitä viimeksi kampaajalla käydessäni tapahtui. Helmikuussa olin hyvin tyytyväinen keventyneeseen kuontalooni, enkä ole jälkikäteenkään osannut kaivata pitkää lettiäni. Luulen, että pitkä tukka on osaltani (ainakin piiiiiiiitkäksi toviksi) historiaa.  

Tämä siis helmikuussa. Näillä heinäkuun helteillä paljas niska on paras!

 

Kommentit (10)

Agmioli

No nyt nuo kauniit kasvot korostuvat! Nyt kyl tilaan itsekin kampaajan, että pääsee tästä roikosta eroon. Jos vaik leikkauttais samanlaisen kampauksen, kun tuo on niin kiva..

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos, tää tuntuu itsestäkin kivalta! Monesti ainakin itse tiedän lopullisen mielipiteeni uudesta tukasta vasta muutaman sen kanssa eletyn päivän jälkeen. Netin kuvahauilla (vitsi tuo monikko kuulostaa hassulta, meneekö se noin? o_O) on helppo etsiä inspiraatiota tai vahvistusta sille, millaisen mallin haluaa. Parastahan olisi, kun olisi luottokampaaja, joka tietäisi melkein kertomattakin, mitä haluaisin. Sellainen on kuitenkin vielä itselläni hakusessa. Mukavaa kampaajareissua, toivottavasti saat kivan leikkauksen!

Vierailija

Kyllähän se tokikin kuuluukin vanhenevan naisen luonnolliseen kasvuun, että luopuu pitkistä lapsellisen tyttömäisistä hiuksistaan tietyssä vaiheessa elämäänsä.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Minusta pitkät hiukset voivat sopia kaikenikäisille, riippuen vähän kasvonpiirteistä ja tukan mallista. Itse luovuin pitkästä letistäni lähinnä sen hankaluuden takia: lyhyttä tukkaa on helpompi hoitaa ja sen kanssa on helpompi elää. Siltikin pitkä hyväkuntoinen tukka on minusta kaunis. :)

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos! Olen aikoinani värjännyt hiuksiani säännöllisesti vaaleaksi. Sitten kokeilin punaista väriä, ja siitä tuli sen verran paha reaktio punoituksineen ja kutinoineen, että jätin värjäämisen kokonaan. Nyt olen ollut seitsemän vuotta omassa värissäni, ja minusta se on vuosien saatossa vaalennut asvaltin värisestä enemmän oljen värisen suuntaan. Joskus toivon sen olevan vielä hiukan vaaleampi, mutta värjäämään en enää ala.

emilia Benjamin

Indeed, now that excellent face is stressed! Presently I dress as a beautician to dispose of this executioner. On the off chance that it cuts a comparable hairdo when it's so decent. furthermore, it is a character development of a maturing lady who surrenders her long, whimsical, energetic hair sooner or later in her life.
British Editors
https://britisheditors.co.uk/essay-editing-services.php

Jack Ponting

Very helpful information for those people who are looking for some best hair style and hairdresser to cut his hair a bit shorter by the super-hot summer.

Jack,

Good quality and plagiarism free help with coursework Provider at Quality Dissertation.

Assignment Experts

If you are looking for the best Assignment Experts to finish your tough and challenging university tasks then worry no more and come to AustraliaAssignmentHelp.com. We have a highly qualified and certified team of academic experts who understand all your requirements and work perfectly. 

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018