Kirjoitukset avainsanalla työ

Arki maistuu samaan aikaan makealta ja kitkerältä. Oikomutkanen palasi kahden kuukauden kesälomalta (eli työttömyysjaksolta) arkeen ja takaisin töihin tämän viikon maanantaina. Loma oli pitkä, kuuma ja kutkuttavan mukavia juttuja täynnä. Sitäkin vaikeampaa oli kohdata ensimmäinen työpäivä. Viimeisen lomaviikonlopun vietin ihmetellessä mihin heinäkuu katosi.

Työskentelen ainakin joulukuun loppuun asti lastentarhanopettajana eräässä oululaisessa päiväkodissa. Toisaalta mulla on nyt vähän sellainen olo, että olikos sitä kesälomaa koskaan ollenkaan: väsyttää, enkä jaksaisi kohdata syksyn ja alkutalven loputtomia työpäiviä. Syyslukukautta eivät edes arkipyhät pätkitä. Toisaalta olen innokas kohtaamaan tulevien kuukausien haasteet. Ryhmän luominen eli lasten ryhmäytyminen, päivän sujumiseen liittyvien käytänteiden luominen, ryhmämme työntekijöiden tiimityön käynnistäminen ja omien työtapojen hiominen ovat asioita, joista haluan ja aion selvitä kunnialla. Ja onneksi tiedän, että väsymys väistyy kun opin nukkumaan yöni ilman, että herään montaa kertaa tarkistamaan kellosta olenko nukkunut pommiin.

Loman loppumisen myötä olen myös joutunut opettelemaan uudelleen aikaiset herätykset ja säpäkät aamutoimet. Herään puolitoista tuntia ennen töiden alkua, jotta saan herätä ja juoda aamukahvin rauhassa. Työmatkani tien toiselle puolelle kestää kokonaiset viisi minuuttia, ja joku voisikin ajatella, ettei säpäkkä ole paras mahdollinen sana viittä vaille puolentoistatunnin aamutoimien kuvaamiseen. Loman kolmen tunnin aamutoimiin aamukahveineen ja uutisten lukuineen verrattuna se on kuitenkin melko nopeaa toimintaa. Kun totun töihinlähtöön, nipistän aamutoimista vielä parikymmentä minuuttia lisäaikaa unille.

_______

_______

Paluu arkeen on kuitenkin kivaa. Minusta on palkitsevaa, kun päivissä on ryhtiä eli velvollisuuksia, aikatauluja, odotusten täyttämistä ja asioiden hoitamista. Tänä syksynä ajattelin hemmotella itseäni tekemällä säännöllisesti sitä kuuluisaa ”jotain kivaa”. Aion ainakin käydä elokuvissa (mulle tosi harvinaista), käydä kylpylässä (lapsena kävin viimeksi) ja nauttia kasvohoidosta (ikinä en oo käyny). Parasta on kuitenkin arki itsessään eli kaupassa käynti ja makaronilaatikon kokkaus, viikoittainen saunavuoro ja saunaolut sekä kutkuttava romaani ja kuuma kaakao. 

Kommentit (0)

Työttömyysturvan oikeudenmukaisuus ja saantiperusteet ovat olleet alkuvuonna esillä aktiivimallin vuoksi. Viime viikolla mediassa nousi jonkin sortin kohu Ylen videosta, jossa kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski ja pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkanen keskustelivat. Oikomutkasen iho nousi kylmänhehkusta kananlihalle, niin kalseasti Koski Tikkasen kohtasi. Koski näytti olevan sitä mieltä, että Tikkanen oli tukalassa tilanteessa ihan omaa saamattomuuttaan ja kyllähän se toimeentulotuki riittää hyvin, koska työttömällä on mahdollisuus hakea silakkansa aina tarjouksesta. Argh!

Yksioikoista vastausta työttömyysturvan riittävyyteen tai oikeudenmukaisuuteen ei tietenkään ole olemassa. Se olisi aivan liian helppoa. Myös vastaus siihen, kuinka paljon rahaa tarvitaan elämiseen, riippuu vastaajasta. Mie en ole koskaan elänyt työttömyysturvan varassa. Olen kuitenkin ollut kymmenen vuotta opiskelija, josta viimeinen puolitoista vuotta meni ilman opintotukea. Tiedän siis jotain vähällä rahalla elämisestä. Oma tilanteeni oli tuolloin sellainen, että rahat riittivät hyvin kaikkein tarpeellisimpaan. Opin olemaan ostamatta mitään, mikä ei ollut täysin välttämätöntä. Ruokalistalla oli usein makaronipainoitteista lihamakaronilaatikkoa ja milloin mitäkin puuroa. Kesätyötienestit menivät kalliimpien hankintojen kuten silmälasien ja läppärin rahoittamiseen, ja näitä hankintoja jouduin välillä maksamaan myös opintolainalla. Nuukuuteen oppineena ostan vielä nykyäänkin kaikki vaatteeni alusvaatteita, sukkia ja sporttivaatteita lukuun ottamatta kirpparilta. En pysty kuvittelemaan, että maksaisin monta kymppiä farkuista, vaikka nyt moinen sijoitus ei talouttani kaataisikaan.

Vähävaraista ajanjaksoa elämässäni helpotti tietysti se, että elin yksin ilman huollettavia. Olen myös luonteeltani melkoisen sopeutuvainen, joten ilmeisesti vain opin elämään tilanteen vaatimalla tavalla. En kokenut silloin, että elämästäni puuttuisi rahatilanteeni takia jotain oleellista. Nyt kun olen ollut vuoden työelämässä ja töissä kiinni vaihtelevalla menestyksellä, tulotasoni on noussut omasta mielestäni roimasti, mutta on edelleen epävarmalla pohjalla. Ylimääräiset rahat menevät opintolainan takaisinmaksuun ja ASP-tilille säästöön.   

Olen alkuvuoden tienannut elantoni tekemällä lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan sijaisuuksia Oulun kaupungin päiväkodeissa. Täksi viikoksi minulla on vielä töitä tiedossa, mutta sen jälkeen tilanne on taas auki. Koska päiväkotielämä hiljenee kesä-heinäkuussa, en usko seuraavalle kahdelle kuukaudelle löytyvän töitä siltä saralta. Saatan siis joutua elämään kesän työttömyysturvan varassa.

Työttömyysturvan riittävyys on mielestäni tärkeä aihe pitää mukana julkisessa keskustelussa. Minua jäi kaivelemaan, että Susanna Koski ensin tarttui Tikkasen haasteeseen elää kuukausi työttömyysturvalla ja sitten kuittasikin kokeilun höpöhöpöksi ”kulurakenteen erilaisuuden” takia. Tästä kimpaantuneena päätin itse seurata kuukauden tulojani ja menojani tästä päivästä alkaen. Avoimuuden nimissä raportoin aiheesta viikoittain vasta-avatulla Facebook-sivullani, ja tänne blogin puolelle teen asiasta reportaasin kun kuukausi on kulunut eli kesäkuun loppupuolella. Katsotaan, miten käy.

______

Raha tekee rikkaaksi, onni syntyy elämällä.

Maltalla vuonna 2015.

Kommentit (0)

Olen Oikomutkanen. Kerroin syksyllä tuntojani työttömänä olemisesta postauksessa Työttömän tuska. Uusimman saamani diagnoosin mukaan olen työvoimapoliittisesti moitittava. Antakaas, kun kerron:

Viime syksynä irtisanouduin toistaiseksi voimassaolevasta henkilökohtaisen avustajan viiden viikkotunnin työsuhteesta ottaakseni vastaan lastentarhanopettajan kuuden viikon sijaisuuden Rovaniemellä. Koulutukseltani olen lastentarhanopettaja. Sijaisuus oli kokoaikainen. Sijaisuudesta saamani kokemuksen ansiosta sain toisen, vajaan kuukauden kestävän sijaisuuden Oulun kaupungin päiväkotiin lastenhoitajana, mikä puolestaan poiki uuden kahden viikon sijaisuuden lastentarhanopettajana. Tätä viimeisintä sijaisuutta teen parhaillaan. Se mahdollisesti jatkuu kahden viikon jälkeenkin.

TE-toimistolta saamani tiedonannon mukaan oman alani sijaisuuden vastaanottaminen ei ollut hyväksyttävä syy irtisanoutua avustajan paikasta. Heidän mielestään toimintani oli ”työvoimapoliittisesti arvioituna moitittavaa”. Laskin, että henkilökohtaisen avustajan töistä saatua viittä viikkotuntia olisi pitänyt jatkaa 45 viikkoa, jotta Rovaniemellä lastentarhanopettajan sijaisuudessa tekemäni tuntimäärä olisi tullut täyteen. TE-toimiston linjauksen mukaan minun olisi tullut toimia juuri näin: pysyä henkilökohtaisena avustajana, tehdä viisi tuntia viikossa töitä ja nostaa työttömyysavustusta lopulta ajalta.

Olin näköjään aktiivinen työtön hiukan liian aikaisin. Taidankin mennä tästä nurkkaan häpeämään ja pysyä siellä - mitä nyt palkkatöiltäni ehdin.

 

Ajatellaan enemmän sitä, mikä on oikein kuin sitä, kuka on oikeassa.

Kommentit (0)

Viimeksi kirjoitin lastentarhanopettajan työn ihanuudesta. Nyt vuorossa sen kamaluus.

1. Melu. Laita 20 lasta samaan tilaan ja kuuntele kuinka heillä kaikilla on yhtä aikaa asiaa joko toisilleen tai sinulle tai molemmille yhtä aikaa. Lisää tähän innostuksen kiljahduksia, muutama riidanpoikanen, yksi känkkäränkkä ja kolme itkua. Harmittele, kuinka pienryhmillä melua voisi hillitä mutta kun tilat ja aikuisten määrä eivät mahdollista lapsiryhmän jakamista. Kuuntele iltaisin tinnittäviä korviasi.

2. Ainainen vuorovaikutus. Lastentarhanopettajan työ on jatkuvaa vuorovaikutusta. Päivässä ei ole montakaan hetkeä ilman vuorovaikutustilannetta lasten kanssa, vanhempien kanssa, työkavereiden kanssa, keltojen, eltojen ja toiminnanohjaajien kanssa. Kun menen kahvitauolle ja ajattelen hengähtäväni hetken hiljaisuudessa kahvikupposen höyrytessä käsiäni lämmittäen, tulee toisen ryhmän työkaveri ilmoittamaan, että hänen ryhmänsä toinen aikuinen on lähtenyt oksennustaudissa kotiin ja voisinko millään tulla hetkeksi paikkaamaan sairastunutta ennen kuin paikalle hälytetty sijainen saapuu? Vessatauot ovat päivän ainoat hetket, kun voin sammuttaa vuorovaikutusantennini.

3. Vain kaksi kättä. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa sinulla on ulos lähdettäessä tai vessassa vastuullasi neljä alle kolmevuotiasta lasta. Näistä kaksi ei osaa itse pukea ollenkaan, kaksi osaa pukea jonkin verran (eli saavat pipon päähänsä väärinpäin, jalkansa haalarin hihoihin ja villasukkansa lelukorin uumeniin) ja kaikki käyttävät vaippaa. Sinulla on vain kaksi kättä. Lopputulos on, että nämä pienet joutuvat odottamaan joskus kohtuuttomiakin aikoja kun aikuinen vessattaa tai pukee kolmea muuta. Lapset tuskastuvat ja aikuinen kokee riittämättömyyttä. Puhumattakaan tilanteista, joissa yksi neljästä on erityistä tukea tarvitseva lapsi, joka ei siis saa kaipaamaansa tukea, koska lastentarhanopettajan koulutuksessa ei toistaiseksi ole jaossa pätevyyttä itsensä kloonaamiseen.

4. Karhuaminen. Olen karhuamassa vanhemmilta joka päivä jotain. Milloin lapselta ovat loppuneet vaipat tai varavaatteet, milloin omakustanteinen kauramaito tai puhtaat tutit. Vähintään kerran viikossa tarvitaan vanhempien nimmaria siihen, tähän tai tuohon lappuun. Ja ai niin, joulukuun muskareihin tarvitsisimme lapsille tonttupuvut ja itse joulujuhlaan päälle jotain tyylikästä valkoista sekä lahjapussukan lahjojen vaihtoa varten. Kiitos, kiva kun onnistuu!

5. Malliruokailu. Lastentarhanopettajan työhön kuuluu niin sanottu malliruokailu eli lasten kanssa samassa pöydässä syöminen hyvien ruokailutapojen ja -tottumusten opettamiseksi. Se tarkoittaa käytännössä jatkuvaa tempoilua antamaan lisää ruokaa / voitelemaan näkkäriä / kaatamaan maitoa / siivoamaan kaatuneen maidon. Se tarkoittaa kiireessä syötyä ruokaa, jota ei ehdi maistamaan ja vikkelien pikku käsien aikuisen lautaselta kähveltämää tomaattilohkoa.

______

PS. Poskionteloista löytyvien herneiden määrää vähentääkseni totean vielä, että listassa siis työhön kuin työhön väistämättä liittyviä huonoja puolia, ei niinkään työtä kokonaisuutena määrittäviä asioita. Huonoista puolista huolimatta jatkan työssäni pääosin tyytyväisenä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018