Kirjoitukset avainsanalla Retkeily

Buenos tardesta vaan kaikille! Oikomutkanen kävi tänään mustikkametsässä. Ja ristus mikä reissu siitä tuli. Heräsin ja lähdin matkaan myöhään aamuyöstä kolmen tunnin unien jälkeen, jotta ei olisi niin kuuma poimia. Silti totesin autosta noustuani, että soijaa pukkaa. Jouduin toden teolla etsimään vanhaa luotettavaa mustikkapaikkaamme. Ajelin tienpätkää edestakaisin, koska en löytänyt apajalle johtavaa metsätienpuolikkaan liittymää, parkkeerasin lopulta auton kuoppaan kantojen keskelle, ja kävelin oikeaan paikkaan vain todetakseni, että hakemani liittymän vieressä oli leveä levähdyspaikka. Voi hyvät hyssykät sentään. Ajattelin kuitenkin, että haittaaks se, koska kohta saataisiin suut makiaks ja muutenkin häpi endiing.

No, voin kertoa (koska sitähän sä kysyit), että mustikat eivät olleet vielä kypsiä, eikä niitä tästä vakipaikasta tänä vuonna paljoakaan edes tule. Just dingel about it! Olin etukäteen ajatellut poimivani ainakin pari tuntia ja saavani marjoja ämpärillisen per tunti, ja kun kateelliset kyselisivät mistä moinen saalis, vastaisin vain salamyhkäisesti, että no comets. Ja jos joku alkaisi tinkaamaan, sanoisin sille tiukasti silmiin tuijottaen, että ime parsaa. Mustikoiden sijaan metsässä oli paljon karvamatoja ja muita öttiäisiä. Siinä vaiheessa, kun hämähäkinseittiä oli tarttunut pitkin kehoani monta metriä, pystyin ajattelemaan vain, että oispa kahavia.

Vaikka mitäpä muuta sitä tämmöinen maalla kasvanut osaisi vapaa-ajallaan tehdä kuin samoilla metsissä? Kun ei paljon kiinnosta hesalaisten meininki. Jos joku kysyy, ”no, mitä laitetaan?”, niin mustikkaretki ei minun mielestä ole ollenkaan hullumpi vastaus. (Paitsi tietyn sorttisille kyselijöille ainoa oikea vastaus on, että ”elä käy ehottelee, hyyi”.) Vielä kun saisi eväät ja polttoaineet firman piikkiin. Ja saalistakuun, niin etteivät täydet marjaämpärit jättäisi kenellekään epäselväksi, mitä jäbä duunaa. Saalista ei siis tällä kertaa tullut, mutta ei se mitään. Tunne siitä, että mie romahan, meni jo ohi, ja nyt olen menossa vahvasti valoa kohti.  

_______

 

Ne  harvat mustikat, mitkä onnistuin löytämään, olivat pieniä rupusia.

 

Polvisukat on pop punkkisuoja.
 
_______

Onneksi marjastuskautta on vielä jäljellä. Uutta yritystä kehiin!

 

Kommentit (0)

Oikomutkanen palasi jokunen päivä sitten Lofooteilta. Reissun innoittamana edellisen kuvakavalkadin lisäksi vielä kootut vinkit sinulle, joka suunnittelet Lofooteille lähtöä.

_______

1. Vedenpitävät jalkineet. Lofooteilla patikointireitit ovat vielä heinäkuun alussa aivan märkiä. Maasto on soista, mutaista ja sanalla sanoen märkää. Tiedän, että kengät ovat rinkan ohella tärkein vaeltajan varuste, mutta en tiennyt, että Lofoottien reitit ovat suota. Itselläni oli jalassa hyviksi retkeilykengiksi havaitut Vikingin trekking-kengät, jotka pitävät vettä tiettyyn rajaan asti. Heti ensimmäisellä patikointireitillä oli kuitenkin suota, jota kengät eivät todellakaan kestäneet, ja märkää maastoa kun oli joka paikassa, niin olen kulkenut viikon märissä kengissä. Mantelisilmä kuivatteli niitä reissun aikana vuoroin nuotiolla ja asuntovaunun lämmittimen äärellä, mutta kosteiksi jäivät aina. Lopussa se alkoi jo ärsyttämään niin, että pää meinasi räjähtää. Joten satsaa kenkiin!

Alkeellisetkin pitkospuut olivat Lofooteilla harvinaisuus. Useimmiten mudassa sai tarpoa ihan sellaisenaan.

_______

2. Kartta on kiva kaveri. Lofoottien reittien lähtöpisteitä tai reittien kulkua maastossa ei useinkaan ole mitenkään merkitty, joten jonkin sortin reittikartta on hyvä olla olemassa. Lofoottien huoltoasemilla myydään eri alueiden karttoja noin 25 euron kappalehintaan, mikä minusta tuntui liian kalliilta. Niinpä latasin puhelimeeni Sweden Topo Maps -sovelluksen. Se näyttää koko Lofoottien alueen, ja siihen on merkitty pienehkötkin polut. Lisäksi sen pitäisi olla ajantasainen, koska tietääkseni sitä päivitetään säännöllisesti. Sovellukseen luotettaessa on tietenkin huolehdittava puhelimen akun kestosta. Itse pystyin lataamaan akkua aina autolla ajaessamme, ja oli meillä myös varavirtalähde varmuuden vuoksi mukana. STM on myös siitä hyvä, että koska se näyttää senhetkisen sijainnin, siitä oli helppo tarkistaa, olinko lähtenyt tarpomaan oikeaan suuntaan.

Finnskarhågeniin opastava kyltti osoitti jonnekin korpeen vaan. Kohdalla ei ollut niin minkään valtakunnan polkua. Emme menneet sinne. / Sweden Topo Maps näyttää reitin Ågvatnetin ympäri. Eteläpuoli oli paikoin vaativaa, pohjoispuoli helppoa kulkua.

_______

3. Lämmintä ja vielä lämpimämpää päälle. Varustauduin reissuun kahdella lämpökerrastolla, villapaidalla sekä sateen- ja tuulenpitävällä ulkokerroksella. Silti tuntui, että iltaisin olisi saanut olla enemmänkin vaatetta päällä. Kahdeksan lämpöastetta yhdistettynä sateeseen ja kovaan tuuleen oli ok silloin kun patikoimme, mutta heti kun pysähdyttiin niin tuli kylmä, vaikka laitoin päälle koko vaatearsenaalini. Kevytuntuvatakki ei olisi ollut yhtään liioittelua. Lisäksi Lofoottien sää voi vaihtua nopeastikin ja vuoren toisella puolella saattaa olla aivan toisenlainen ilma kuin toisella puolella, joten sadekamppeet kannattaa ottaa aina mukaan.

_______

4. Tee valintoja, varaa aikaa. Lofooteilla on paljon nähtävää. Lähtiessämme ajattelin (asiaa sen kummemmin miettimättä), että reilussa viikossa ehtisimme käydä siellä, täällä ja tuolla eli kiertää vaikka missä päin Lofootteja. Höpöhöpö. Meillä meni yhden vuoren huiputtamiseen helposti koko päivä: menomatkalla pysähdyimme nauttimaan maisemasta ja ottamaan kuvia, huipulla viivyimme fiilistelemässä ja paluumatkan teimme mahdollisuuksien mukaan eri reittiä, josta siitäkin piti sitten nautiskella kuvia ottaen ja teetä termarista tauolla hörppien. Reitit olivat paikoin myös todella vaativia, koska kalliojyrkänteiden ohittaminen saattoi vaatia kiveen pultatun kettingin varassa etenemistä. Varsinkin rinkan kanssa tämä tuntui itselleni isolta haasteelta. Mantelisilmälle iso kiitos, että hän jaksoi odottaa ja auttaa niissä kohdissa, joissa mie kyyneleet silmissä mietin paniikissa, josko sittenkin perille pääsis jotain muuta kautta. Patikoinnin jälkeiset kokkaukset ja kahvinkeitot veivät myös oman aikansa, joten patikoimme useimmiten enintään reitin per päivä. Niinpä meille jäi tulevaisuuden reissuja varten käymättä vielä ainakin Lofoottien pohjoiskärki ja Andenes, Kuningattaren vaellusreitti eli Dronningruta Nyksundin ja Støn välillä sekä Horseidin ranta. Ihana ajatus, että Lofooteille on siis ihan pakko mennä vielä joskus uudestaan, hih.

 

_______

5. Hamstraa evästä mukaan. Lofooteilla ei ole ruokakauppoja ihan joka nurkalla, ja huoltsikoiden valikoima on mitä se on, joten ei ole ollenkaan liioiteltua käydä menomatkalla Kiirunan marketeissa hamstraamassa viikon ruuat mukaan. Mulle ainakin hyvät retkieväät on supertärkeitä, koska ne kruunaavat reissun ja tuovat hymyn huulille. Paha vain, että Mantelisilmä on opettanut minut arvostamaan olutta palautusjuomana: onko parempaa, kuin kylmä olut raskasta patikointia seuranneen hyvän aterian jälkeen? Ainakin vähän lämpimämpinä päivinä ei taida olla. Paha siksi, että olut on painavaa, varsinkin lasipullossa tuleva suosikkini.

_______

Jokerivinkki. Aina sanotaan, että polttoaine on Norjassa kallista ja että kannattaa tankata tankki täyteen Ruotsin puolella. Me teimme niin vain huomataksemme, että Norjassa polttoaine olikin halvempaa. Saattaa siis olla paikallaan tarkistaa hintataso reissun aikana vaikkapa täältä.

_______

Kommentit (0)

Oikomutkanen kävi Mantelisilmänsä kanssa reilun viikon reissun Norjassa Lofooteilla. Lofooteilla ihastuin mereen jälleen uudestaan ja sain ihailla sieluni täydeltä kauniita maisemia. Alla reissun mieleenpainuneimmat hetket.

_______

Kaitum-joki Ruotsissa

Menomatkalla ainoa pysähdyspaikkamme ennen Lofootteja oli Kaitum-joki. Yövyimme joen varressa kolme yötä: lähtöpäivän iltana saavuimme myöhään ja menimme suoraan nukkumaan, seuraavana päivänä laskimme packrafteillä pätkän jokea (ensin tarvoimme puoli päivää suossa ylävirtaan) ja viimeisenä päivänä pitelimme sadetta asuntovaunussa :) Sadepäivän jälkeisenä päivänä lähdimme jatkamaan matkaa ja silloin tietty paistoi aurinko.

 

 

 

 

_______

Hennes

Pieni paikka, jossa muutama patikointipolku. Noin 45 minuuttia suuntaansa reitiltä ohi, joten polkujen mitäänsanomattomuus hieman harmitti alkuun, mutta sitten löysimme yhden hienon reitin kukkulaa ylös ja takaisin. Huipulla ollessamme aurinkokin näyttäytyi.

 

 

 

 

 

_______

Å

Yksi toiveeni reissulle oli, että kävisimme Å-nimisessä kylässä. Å houkutteli, koska se on pieni kylä Lofoottien kärjessä, jonne valtatie E10 päättyy - siis kylä maailman laidalla. Åsta käsin kävimme yhden yön telttaretken Ägvatnet-järven ympäri. Järven rannalla sattui olemaan erämiesten laavu, jota lainasimme sateensuojaksi. Tarkoituksena oli ylittää Gjerdtindan-vuori, mutta rinkan kanssa mulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia suoriutua ylityksestä sekä sen vaatiman fyysisen ponnistelun että reitin jyrkkyyden tuomien haasteiden takia (haaste = korkealla reunalla huimaa ja iskee halvaannuttava pelko).

 

 

 

 

 

 

 

 

_______

Kvalvika strand

Toinen toiveeni reissulle oli, että telttailisimme Kvalvikan rannalla. Kvalvikaa kehutaan netin matkakertomuksissa ja voin yhtyä kehuihin täysin. Kaunis ranta, jossa on hyviä telttapaikkoja ja paljon tilaa, vaikka muutama muukin olisi eksynyt paikalle. Kvalvikalle ei pääse autolla, mutta patikkamatka ei ole pitkä, ja varsinkin eteläisin sinne vievistä kolmesta reitistä on helppokulkuinen.

 

 

 

 

 

_______

Rundfjellet

Ennen kotimatkan aloittamista kävimme vielä huiputtamassa Rundfjelletin. Tai no, emme päässeet ihan huipulle, koska reitin loppupätkällä oli vielä lunta, jonka koimme liukkaana ja arvaamattomana liian vaaralliseksi. Tai no, mies koki, koska itse olin katsonut parhaimmaksi jäädä loppupätkää edeltävälle tasanteelle odottamaan. Melkein huipulla kuitenkin käytiin! Ajan yllättävän usein itseni tilanteisiin, jossa mietin, että pitikö tämmöiseenkin paikkaan itsensä saattaa. Etukäteen pelkäsin Rundfjelletin huiputtamisen olevan yksi niistä, mutta reitti olikin suhteellisen helppo - vain pari sataa metriä piti kontata ylös ja tulla vastaavasti karhukävelyllä tai kuin liukumäkeä laskien alas.

 

 

 

 

_______

Kotimatka ja viimeinen yö reissussa

Reissun viimeisen yön leiriydyimme uimarannalla. Paikka oli kaunis ja kävimme järvessä uimassa, ja mulle tuo paikka oli tavallisuudessaan jotenkin ihmeellisesti yksi tunnelmallisin reissun aikana löytämistämme. Vettä, hiekkaranta, tarpeeksi etäällä tiestä ettei pissakäynnit näy joka karavaanarille ja jopa pöytäryhmä kokkailua varten. Eka kuva alla on matkan varrelta olleelta taukopaikalta. Kirkasta vettä!

 

 

_______

Lofootit on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Meilläkin jäi paljon vielä näkemättä, joten ehkä suuntaamme sinne joku päivä uudestaan. Nyt on kuitenkin mukava olla ihan vaan kotona ja rötvätä.

 

Kommentit (1)

Oikomutkanen on innokas retkeilijä ja luonnossa liikkuja. Koluan säännöllisesti Oulun luontopolkuja, ja olen milloin tahansa valmis eväsretkelle lähimmälle makkaranpaistopaikalle metsän kupeeseen. Jokin aika sitten kävimme Mantelisilmän kanssa Rokualla (pääset lukemaan siitä täältä), ja eilen piipahdimme siskoni kanssa Jyväskylän lähellä sijaitsevassa Leivonmäen kansallispuistossa (kuvat Leivonmäeltä). Mikä siinä siis on, että puskaan pitää säännöllisesti päästä? 

 

Rauha ja hiljaisuus. Luonnossa ollessa on kuin itsestään sellaisessa paikassa, mihin ei kuulu liikenteen melu tai muut ihmisten äänet. Tilaa riittää joka suuntaan tarpeen tullen isommallekin väkimäärälle, joten vaikka retkeilisikin suositussa kohteessa, saa edetä ja olla omassa rauhassaan. Introvertti kun olen, mulle tämä on säännöllisin väliajoin välttämätöntä. Mieli saa levätä, kun kuuntelee lintujen laulua ja puiden huminaa.

 

Liikunta. Luonnossa ollessa tulee liikuttua ihan huomaamatta. Ajatukset suuntautuvat seuraavan mutkan takana odottavaan maisemaan, metsän tuoksuihin ja siihen, ettei polulla kompastu juuriin tai rakalla nyrjäytä nilkkaansa kivikossa. Vaihtuvat maisemat rytmittävät matkaa, ja reitin varrella olevien kohokohtien kuten järvien, taukopaikkojen ja pitkospuu-osuuksien kohtaaminen saa matkan pituuden unohtumaan. Tärkeämpää kuin matkan pituus tai nopeus ovat luonnon tarjoamat elämykset aisteille. Liikkumisen virkistävä ja mielialaa kohottava vaikutus tulee kaupan päälle.

 

Ajatukset selkiytyvät. Retken luonteesta riippuen retkellä voi keskittyä vain etenemiseen paikasta a paikkaan b tai nauttia pelkästä olemisesta vaikkapa eväiden kera nuotiolla. Työhön tai ihmissuhteisiin liittyvät pulmat ja paineet tulevat kyllä usein mukana, mutta hiljaisuus, luonto ja itse valittu seura saavat ne pian unohtumaan. Usein hetken irtautuminen auttaa oivaltamaan ratkaisuja muun elämän pulmiin ja huomaamaan asioiden merkityksen - tai ainakin se antaa hetken hengähdystauon raskaista ajatuksista. Jotenkin sitä tajuaa oman painoarvonsa, kun tuijottaa loputtomasti solisevaa puroa tai katselee silmänkantamattomiin jatkuvaa maisemaa harjun laelta: toisaalta olen maailman mittakaavassa niin pieni, että minun ei kuulukaan tietää tai osata kaikkea, ja toisaalta olen juuri sen kokoinen kuin on paikkani maailmassa - eli juuri sopiva.

 

Rentoutuminen ja hyvä olo. Kaikki edellä listatut kohdat johtavat auttamatta siihen, että retkeily rentouttaa. Retkeily ja luonto antavat kokonaisvaltaisen hyvän olon pitkäksi aikaa. Ne myös antavat iloa ja energiaa, jonka turvin jaksan arjen lukuisat askareet ja työelämän vaatimukset. Aah, autuutta!

 

Ja on hyvä muistaa, että retkeilyn ei tarvitse olla suureellinen matka loistokkaaseen kohteeseen. Jo piipahdus lähimetsässä riittää.

______

Aloitetaan pienestä, nautitaan joka retkestä - mukavia hetkiä alkavaan viikkoosi!

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018