Kirjoitukset avainsanalla opiskelu

Oikomutkanen on jo pitkään haaveillut tšekin kielen opiskelusta. Luin tšekkiä yhden lukukauden ollessani Glasgow’n yliopistossa vaihdossa vuonna 2012. Päädyin kurssille täysin sattumalta. Alun perin halusin osallistua fonetiikan kurssille, mutta sinne pääsy evättiin minulta viime tingassa, muistaakseni koska en ollut tarpeeksi edistynyt opinnoissani. Koska kursseja piti olla tietty määrä Erasmus-apurahaa saadakseni, valitsin umpimähkään jonkin toisen aikatauluuni sopivan kurssin. Fonetiikasta poisjäänti harmitti ihan vietävästi, mutta tšekin kurssi osoittautui yhdeksi innostavimmista kursseista, joilla olen ikinä ollut mukana. Kiitos tästä kuuluu kurssin opettajille Mirnalle ja Hanalle (muistan vielä heidän nimensäkin!), jotka haastoivat sopivasti, rohkaisivat käyttämään kieltä ja käyttivät vaihtelevia opetusmetodeja. Kielen opiskelu loppui vaihdon loppumiseen, mutta olen elätellyt toiveita siitä, että vielä joskus minulla olisi auttava tšekin kielen taito.

Vaan mistä inspiraatiota kielen itsenäiseen opiskeluun? Oulun kansalaisopistossa tai yliopistossa tšekkiä ei kurssivalikoimassa ole. Olen sitä kansalaisopistoon joskus toivonutkin, mutta turhaan. Eräs ystäväni opetteli hollannin kielen itsenäisesti tavattuaan hollantilaisen miehen, mutta tiedän, että itselläni ei moista itsekuria ole. Olen yrittänyt lahjoa itseäni pitkällä viikonlopulla Prahassa, mutta sekään ei ole toiminut. Ja sitä paitsi tiedän, että voisin opiskella kieltä ihan ilman lahjomistakin, kunhan vain joku sitä minulle opettaisi. Tarvitsen lukujärjestyksen, aikataulun, struktuurin; tarvitsen ryhmäpaineen, joka pakottaa opettelemaan tietyt fraasit ja sanat, jotta niitä osaa seuraavalla tapaamiskerralla käyttää; tarvitsen ainakin sen yhden paikan, missä kieltä pääsee myös käyttämään; tarvitsen ympärilleni porukan, jonka kanssa oppia yhdessä ja jolta kysyä neuvoa silloin, kun en vaan ymmärrä.

Aina joskus kaivan Glasgow’ssa käyttämäni kurssikirjat esiin ja mietin, että josko sittenkin? Yllytän itseäni tekemään lupauksen viidestätoista minuutista tšekkiä päivässä. Aloita, ja tee siitä tapa! Näetkö, muistat vieläkin joidenkin sanojen ja fraasien merkityksen sekä tšekin ääntämissäännöt! Minulla on tunnukset Duolingoon eli erääseen kielten opettelun nettisivustoon, jonka kielivalikoimaan kuuluu noin kolmekymmentä kieltä. Tänään aloitin Duolingossa kolmatta kertaa tšekin opettelun tasolta 0, vaikka tiedän, että luultavasti into taas lopahtaa lyhyeen. Höpöttelin sanoja ja fraaseja koneen perässä, ja kuvittelin valmistautuvani siihen tilanteeseen, kun kieltä pitää oikeasti puhua jollekulle ääneen. Toivon, että tällainen tilaisuus joskus tulee eteen — ja toivon, että silloin myös pystyn vastaamaan haasteeseen eli puhumaan tšekkiä. Ainoa fraasi, joka tällä hetkellä tulee minulta sujuvasti on To je nesmüsl eli Se on höpöhöpöä. Todella monikäyttöinen ja tärkeä fraasi osata. Voi kunpa saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja tuo fraasi saisi monta kaveria lisää.

_______

En lämpene Czech Step by Step -kirjan visuaaliselle ilmeelle. Ihmishahmot näyttävät siltä, että ne on ensin laitettu paloiksi ja sitten koottu uudelleen vääristä paloista.
 
Duolingossa pääsee heti asian ytimeen. En osaa tilata kahvilassa kahvia tšekiksi, mutta osaan kertoa miehelle, että hän on mielestäni komea.

_______

Kaikki vinkit itsenäisen opiskelun alkuinnostuksen lopahtamisen estämiselle otetaan nöyrin mielin vastaan. Kerro vinkkisi kommenteissa!

Kommentit (0)

Valmistuin kandidaatiksi vajaa viikko sitten torstaina. Kävin jättämässä tutkintotodistusanomuksen jo kolmisen viikkoa aiemmin yhdelle yliopiston opintosihteereistä. Olin täyttänyt anomuksen huolellisesti, olin tarkistanut täyttämäni tiedot ainakin kolmeen kertaan - ja olin lykännyt sen vientiä seuraavaan päivään… loppuviikkoon…  viikonlopun yli. Sitten kun viimein marssin opintosihteerin luo tulostettu anomus käsissäni, sisimmässäni pieni ääni kähisi etten voisi, minun ei pitäisi, ei kannattaisi, olisi maailman huonoin ja ehdottomasti kuolleena syntynyt idea, suorastaan täyttä päättömyyttä luovuttaa paperia. Sydän pamppaillen ja käsi täristen kuitenkin sain ojennettua paperia sen verran, että opintosihteeri sai sen revittyä käsistäni. Loppu on historiaa.

Epäröintini liittyi tietenkin siihen suureen kysymykseen, jonka jokainen valmistuva kohtaa. Mitä valmistumisen jälkeen? Ennen yliopisto-opintojani opiskelin itselleni AMK-tutkinnon, ja olen nyt opiskellut miltei yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta! Kuka olen sitten, kun en ole enää opiskelija? On outoa, merkillistä ja hieman arveluttavaakin, että yksi identiteettini keskeisistä rakennuspalikoista kohta katoaa. Onneksi minulla on vielä kaksi kuukautta armonaikaa jäljellä, koska saan maisterintutkintoni valmiiksi vasta toukokuussa. Omituisuuden ja irrallisuuden tunnetta lisää se, etten vielä tiedä, mitä tilalle on tulossa. Olen lukenut itselleni aineenopettajan pätevyyden, mutta haluaisin työskennellä myös tekstien parissa vaikkapa suomentajana tai copyna. (Copy tarkoittaa sisällöntuottajaa, mutta kumpi mahtaakaan näyttää coolimmalta käyntikortissa?) Aiemmin valmistuneet tuttuni ovat myös varoitelleet oman alan töiden löytämisen vaikeudesta. Etelä-Suomeen töiden perässä lähteminen ei ole minulle vaihtoehto: eksyin aikanaan Espooseen muutamaksi kuukaudeksi, ja meinasin näivettyä ja ahdistua hengiltä. Joudun siis luopumaan opiskelijuudestani tietäen, että uuden suunnan löytämiseen voi kulua aikaa.

Toisaalta olen huomannut myös sen, että mitä lähemmäs maisteriksi valmistuminen tulee, sitä innokkaammin odotan tulevaa. Vihdoinkin pääsen näyttämään työelämään taitojani! Vihdoinkin pääsen käyttämään kaikkea osaamistani! Täytyy samaan syssyyn tunnustaa, että tulotason nousu houkuttaa myös. Minusta ei hehkuvilla tongillakaan saisi kiskottua tunnustusta, että kokisin ”oikean elämän” alkavan vasta nyt (olisikin aika surkea elää kymmenen vuotta vähemmän oikeaa elämää). Ajattelen pikemminkin, että nyt on aika kokeilla jotain uutta. Jotain, josta tulee osa uutta, uljasta ja väkevää minua.

PS. Oikomutkasessa on ollut hiljaista viimeisen kuukauden ajan. Olen pah.. tai no en oikeastaan ole pahoillani. Gradun kirjoittaminen vaatii niin paljon koneen ääressä istumista, että näppäimistö kasvaa sormenpäihin kiinni siinä missä perse penkkiin ja silmät eivät enää osaa kohdistaa katsetta kauas. Eipä sen jälkeen huvita vapaa-ajalla enää paljon koneella istua. Oikomutkanen vilkastunee taas toukokuussa, jolloin Iso-G on jo enemmän tai vähemmän valmis.

Kesä keikkuen tuleepi, hiljalleen hitkutellen saapuupi – mukavaa huhtikuuta sinulle, lukijani!

Kommentit (1)

Toinen pölijä

Onnittelut pikkuvalmistumisesta! Ei sitä aina etukäteen aavistakaan, miten asiat lopulta järjestyy - mutta usein kuitenkin järjestyvät kun jaksaa yrittää, tavalla tai toisella. Mielenkiintoiset ajat edessä!

Istuin eilen yhdeksän ja puoli tuntia koneen ääressä. Aloitin session tarkasti tasan kahdeksalta aamulla, pidin vartin seisonta-lounastauon puolenpäivän maissa, kehittelin työkalupakista korokkeen läppärille jotta pystyin kirjoittamaan seisaaltaan, ja lopetin suunnitellun kello kuudentoista sijasta puoli tuntia vaille iltakuudelta.

Mietin asioiden suhteita ja esittämisjärjestystä. Pohdin ilmiöiden painoarvoa ja relevanssia. Tuskailin, kun tiesin asian olevan juurikin niin-ja-näin, mutta tarvittava lähde puuttui. Olin tyytyväinen siihen, miltä kirjoittamani teksti kuulosti. Pyrin parempaan. Haikailin aurinkoiseen pakkaskeliin ulkoilemaan, ja lupasin: illalla voin tehdä muuta.

Päivän saldona oli kaksi sivua uudelleen kirjoitettua tekstiä, sivu täysin uutta tekstiä, kuusi sivua editoitua tekstiä, neljä luettua artikkelia, päivitetty lähdeluettelo. Olo session jälkeen? Tiedäthän, kuinka spagetin kypsyyttä voi testata heittämällä se seinään: jos se tarttuu kiinni, kypsää on, jos ei, niin ei. Tunsin itseni kerran liian usein seinään heitetyksi spagetiksi.

Tämä on toistunut tammikuun seitsemännestä päivästä alkaen joka arkipäivä. Ainoa, mikä vaihtelee hieman, on lopetusajankohta ja päivän saldo. (Päivän saldo tosin vaihtelee joskus suurestikin – joskus vaan ei kulje. Nyt yhteissaldo kaksikymmentä sivua valmista tekstiä.) Tämä tulee toistumaan joka arkipäivä huhtikuun loppuun… tai kunnes minusta tulee pahasti ylikypsä spagetti.

Toukokuun alussa pääsen tuulettamaan. Kyllä kannatti. Jee. Ostan itselleni pitkäksi viikonlopuksi miniloman Prahaan tai Kööpenhaminaan. Otan poikaystäväni mukaan, mutta en kerro sille etukäteen, se on yllätys. Toukokuun alussa nimittäin lähetän netin tietokannassa julkaistavaksi ja ohjaajilleni loppuarviointiin – graduni.

Kommentit (2)

Vierailija

Ärsyttäviä tekstejä, jos ei saa itte tietää mitään. Aina pitäis olla joku lähde. Sano niille tarkastajille, että ittehän se on koiranpaskaki mättäällä.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018