Kirjoitukset avainsanalla Matkustaminen

Oikomutkanen palasi jokunen päivä sitten Lofooteilta. Reissun innoittamana edellisen kuvakavalkadin lisäksi vielä kootut vinkit sinulle, joka suunnittelet Lofooteille lähtöä.

_______

1. Vedenpitävät jalkineet. Lofooteilla patikointireitit ovat vielä heinäkuun alussa aivan märkiä. Maasto on soista, mutaista ja sanalla sanoen märkää. Tiedän, että kengät ovat rinkan ohella tärkein vaeltajan varuste, mutta en tiennyt, että Lofoottien reitit ovat suota. Itselläni oli jalassa hyviksi retkeilykengiksi havaitut Vikingin trekking-kengät, jotka pitävät vettä tiettyyn rajaan asti. Heti ensimmäisellä patikointireitillä oli kuitenkin suota, jota kengät eivät todellakaan kestäneet, ja märkää maastoa kun oli joka paikassa, niin olen kulkenut viikon märissä kengissä. Mantelisilmä kuivatteli niitä reissun aikana vuoroin nuotiolla ja asuntovaunun lämmittimen äärellä, mutta kosteiksi jäivät aina. Lopussa se alkoi jo ärsyttämään niin, että pää meinasi räjähtää. Joten satsaa kenkiin!

Alkeellisetkin pitkospuut olivat Lofooteilla harvinaisuus. Useimmiten mudassa sai tarpoa ihan sellaisenaan.

_______

2. Kartta on kiva kaveri. Lofoottien reittien lähtöpisteitä tai reittien kulkua maastossa ei useinkaan ole mitenkään merkitty, joten jonkin sortin reittikartta on hyvä olla olemassa. Lofoottien huoltoasemilla myydään eri alueiden karttoja noin 25 euron kappalehintaan, mikä minusta tuntui liian kalliilta. Niinpä latasin puhelimeeni Sweden Topo Maps -sovelluksen. Se näyttää koko Lofoottien alueen, ja siihen on merkitty pienehkötkin polut. Lisäksi sen pitäisi olla ajantasainen, koska tietääkseni sitä päivitetään säännöllisesti. Sovellukseen luotettaessa on tietenkin huolehdittava puhelimen akun kestosta. Itse pystyin lataamaan akkua aina autolla ajaessamme, ja oli meillä myös varavirtalähde varmuuden vuoksi mukana. STM on myös siitä hyvä, että koska se näyttää senhetkisen sijainnin, siitä oli helppo tarkistaa, olinko lähtenyt tarpomaan oikeaan suuntaan.

Finnskarhågeniin opastava kyltti osoitti jonnekin korpeen vaan. Kohdalla ei ollut niin minkään valtakunnan polkua. Emme menneet sinne. / Sweden Topo Maps näyttää reitin Ågvatnetin ympäri. Eteläpuoli oli paikoin vaativaa, pohjoispuoli helppoa kulkua.

_______

3. Lämmintä ja vielä lämpimämpää päälle. Varustauduin reissuun kahdella lämpökerrastolla, villapaidalla sekä sateen- ja tuulenpitävällä ulkokerroksella. Silti tuntui, että iltaisin olisi saanut olla enemmänkin vaatetta päällä. Kahdeksan lämpöastetta yhdistettynä sateeseen ja kovaan tuuleen oli ok silloin kun patikoimme, mutta heti kun pysähdyttiin niin tuli kylmä, vaikka laitoin päälle koko vaatearsenaalini. Kevytuntuvatakki ei olisi ollut yhtään liioittelua. Lisäksi Lofoottien sää voi vaihtua nopeastikin ja vuoren toisella puolella saattaa olla aivan toisenlainen ilma kuin toisella puolella, joten sadekamppeet kannattaa ottaa aina mukaan.

_______

4. Tee valintoja, varaa aikaa. Lofooteilla on paljon nähtävää. Lähtiessämme ajattelin (asiaa sen kummemmin miettimättä), että reilussa viikossa ehtisimme käydä siellä, täällä ja tuolla eli kiertää vaikka missä päin Lofootteja. Höpöhöpö. Meillä meni yhden vuoren huiputtamiseen helposti koko päivä: menomatkalla pysähdyimme nauttimaan maisemasta ja ottamaan kuvia, huipulla viivyimme fiilistelemässä ja paluumatkan teimme mahdollisuuksien mukaan eri reittiä, josta siitäkin piti sitten nautiskella kuvia ottaen ja teetä termarista tauolla hörppien. Reitit olivat paikoin myös todella vaativia, koska kalliojyrkänteiden ohittaminen saattoi vaatia kiveen pultatun kettingin varassa etenemistä. Varsinkin rinkan kanssa tämä tuntui itselleni isolta haasteelta. Mantelisilmälle iso kiitos, että hän jaksoi odottaa ja auttaa niissä kohdissa, joissa mie kyyneleet silmissä mietin paniikissa, josko sittenkin perille pääsis jotain muuta kautta. Patikoinnin jälkeiset kokkaukset ja kahvinkeitot veivät myös oman aikansa, joten patikoimme useimmiten enintään reitin per päivä. Niinpä meille jäi tulevaisuuden reissuja varten käymättä vielä ainakin Lofoottien pohjoiskärki ja Andenes, Kuningattaren vaellusreitti eli Dronningruta Nyksundin ja Støn välillä sekä Horseidin ranta. Ihana ajatus, että Lofooteille on siis ihan pakko mennä vielä joskus uudestaan, hih.

 

_______

5. Hamstraa evästä mukaan. Lofooteilla ei ole ruokakauppoja ihan joka nurkalla, ja huoltsikoiden valikoima on mitä se on, joten ei ole ollenkaan liioiteltua käydä menomatkalla Kiirunan marketeissa hamstraamassa viikon ruuat mukaan. Mulle ainakin hyvät retkieväät on supertärkeitä, koska ne kruunaavat reissun ja tuovat hymyn huulille. Paha vain, että Mantelisilmä on opettanut minut arvostamaan olutta palautusjuomana: onko parempaa, kuin kylmä olut raskasta patikointia seuranneen hyvän aterian jälkeen? Ainakin vähän lämpimämpinä päivinä ei taida olla. Paha siksi, että olut on painavaa, varsinkin lasipullossa tuleva suosikkini.

_______

Jokerivinkki. Aina sanotaan, että polttoaine on Norjassa kallista ja että kannattaa tankata tankki täyteen Ruotsin puolella. Me teimme niin vain huomataksemme, että Norjassa polttoaine olikin halvempaa. Saattaa siis olla paikallaan tarkistaa hintataso reissun aikana vaikkapa täältä.

_______

Kommentit (0)

Oikomutkanen kävi Mantelisilmänsä kanssa reilun viikon reissun Norjassa Lofooteilla. Lofooteilla ihastuin mereen jälleen uudestaan ja sain ihailla sieluni täydeltä kauniita maisemia. Alla reissun mieleenpainuneimmat hetket.

_______

Kaitum-joki Ruotsissa

Menomatkalla ainoa pysähdyspaikkamme ennen Lofootteja oli Kaitum-joki. Yövyimme joen varressa kolme yötä: lähtöpäivän iltana saavuimme myöhään ja menimme suoraan nukkumaan, seuraavana päivänä laskimme packrafteillä pätkän jokea (ensin tarvoimme puoli päivää suossa ylävirtaan) ja viimeisenä päivänä pitelimme sadetta asuntovaunussa :) Sadepäivän jälkeisenä päivänä lähdimme jatkamaan matkaa ja silloin tietty paistoi aurinko.

 

 

 

 

_______

Hennes

Pieni paikka, jossa muutama patikointipolku. Noin 45 minuuttia suuntaansa reitiltä ohi, joten polkujen mitäänsanomattomuus hieman harmitti alkuun, mutta sitten löysimme yhden hienon reitin kukkulaa ylös ja takaisin. Huipulla ollessamme aurinkokin näyttäytyi.

 

 

 

 

 

_______

Å

Yksi toiveeni reissulle oli, että kävisimme Å-nimisessä kylässä. Å houkutteli, koska se on pieni kylä Lofoottien kärjessä, jonne valtatie E10 päättyy - siis kylä maailman laidalla. Åsta käsin kävimme yhden yön telttaretken Ägvatnet-järven ympäri. Järven rannalla sattui olemaan erämiesten laavu, jota lainasimme sateensuojaksi. Tarkoituksena oli ylittää Gjerdtindan-vuori, mutta rinkan kanssa mulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia suoriutua ylityksestä sekä sen vaatiman fyysisen ponnistelun että reitin jyrkkyyden tuomien haasteiden takia (haaste = korkealla reunalla huimaa ja iskee halvaannuttava pelko).

 

 

 

 

 

 

 

 

_______

Kvalvika strand

Toinen toiveeni reissulle oli, että telttailisimme Kvalvikan rannalla. Kvalvikaa kehutaan netin matkakertomuksissa ja voin yhtyä kehuihin täysin. Kaunis ranta, jossa on hyviä telttapaikkoja ja paljon tilaa, vaikka muutama muukin olisi eksynyt paikalle. Kvalvikalle ei pääse autolla, mutta patikkamatka ei ole pitkä, ja varsinkin eteläisin sinne vievistä kolmesta reitistä on helppokulkuinen.

 

 

 

 

 

_______

Rundfjellet

Ennen kotimatkan aloittamista kävimme vielä huiputtamassa Rundfjelletin. Tai no, emme päässeet ihan huipulle, koska reitin loppupätkällä oli vielä lunta, jonka koimme liukkaana ja arvaamattomana liian vaaralliseksi. Tai no, mies koki, koska itse olin katsonut parhaimmaksi jäädä loppupätkää edeltävälle tasanteelle odottamaan. Melkein huipulla kuitenkin käytiin! Ajan yllättävän usein itseni tilanteisiin, jossa mietin, että pitikö tämmöiseenkin paikkaan itsensä saattaa. Etukäteen pelkäsin Rundfjelletin huiputtamisen olevan yksi niistä, mutta reitti olikin suhteellisen helppo - vain pari sataa metriä piti kontata ylös ja tulla vastaavasti karhukävelyllä tai kuin liukumäkeä laskien alas.

 

 

 

 

_______

Kotimatka ja viimeinen yö reissussa

Reissun viimeisen yön leiriydyimme uimarannalla. Paikka oli kaunis ja kävimme järvessä uimassa, ja mulle tuo paikka oli tavallisuudessaan jotenkin ihmeellisesti yksi tunnelmallisin reissun aikana löytämistämme. Vettä, hiekkaranta, tarpeeksi etäällä tiestä ettei pissakäynnit näy joka karavaanarille ja jopa pöytäryhmä kokkailua varten. Eka kuva alla on matkan varrelta olleelta taukopaikalta. Kirkasta vettä!

 

 

_______

Lofootit on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Meilläkin jäi paljon vielä näkemättä, joten ehkä suuntaamme sinne joku päivä uudestaan. Nyt on kuitenkin mukava olla ihan vaan kotona ja rötvätä.

 

Kommentit (1)

Oikomutkanen lähti Mantelisilmän kanssa juhannusreissulle Norjan Lofooteille. Tarkoituksena on ajella hissuksiin Ruotsin läpi niin, että pysähdytään ainakin Kaitum-joella. Jatkamme siitä Abiskon kansallispuiston poikki Norjan puolelle. Suunnitelmissa on ajaa tien päähän kylään nimeltä Å, ja leiriytyä milloin missäkin, silloin kun tuntuu siltä.

Meillä on auton perässä myös asuntovaunu. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin harrastanut karavaanari-elämää, joten on mielenkiintoista nähdä, miten se meille maistuu. Mietimme ennen lähtöä, otammeko vaunua ollenkaan mukaan, vai mennäänkö pelkän teltan turvin. Vaunu tietää hitaampaa matkavauhtia ja isompaa polttoaineen kulutusta. Lofoottien sääennuste näytti kuitenkin sadetta melko monelle päivälle, mikä kokeilunhalun lisäksi kallisti vaakakupin lopulta vaunun ottamisen puoleen. Vaunussa on sänky, kokkauspiste, jääkaappi, wc ja säilytystilaa. 

Gekko odottaa nukkujia, näkymä oviaukosta, ja jääkaappiin ekana tärkeimmät.
 

Ei olla ehditty juuri fiilistellä tätä reissua, koska päätös lähtemisestä syntyi yks kaks yllättäen, muistaakseni jonkin vitsiksi tarkoitetun heiton seurauksena. Ollaan kuitenkin molemmat tosi innoissamme lähdössä! Aikaakin on reilu viikko, koska itse oon työttömänä ja miehellä eka jakso kesälomasta. Mutta argh kuinka ärsytti pakata! Piti varata retkeilyvarusteet, kun aateltiin tehdä myös teltan kanssa yön yli retkiä ilman autoa. Piti varata tavallista käyttövaatetta jos sattuu, että käydään jossain kylillä kattelemassa. Piti varata lämmintä vaatetta, hellevaatetta, sadevaatetta, pakata kaikki retkeilykamat vedenpitävästi jos sattuu että käydään melomassa niiden kanssa... Toki vaunun tarjoama tila helpotti pakkaamista, kun ei tarvinnut niin miettiä mahtuuko kaikki kyytiin. Ja silti ärsytti ihan mielettömästi pakata. Mutta se oli jo aamulla se, ja nyt istun jo autossa ihan tyytyväisenä.

Poksi - jämerä ja luotettava.

Myös asuntovaunu piti valmistella reissuun. Käytämme jääkaappia ja liettä kaasulla, joten kaasujärjestelmä piti koeponnistaa eli sen toimivuus testata, kun ei haluta räjähtää taivaan tuuliin. Wc olisi pitänyt laittaa käyttövalmiiksi lisäämällä systeemiin nestettä. Päätimme kuitenkin heti, että wc jää meillä käyttämättä - kumpikin käy mieluummin riu'ulla kuin sitten reissun jälkeen tyhjentää wc:n. :) Vielä renkaiden ilmanpaineiden testaus, vararenkaan tarkistus ja nihkeiden lukkojen rasvaus ennen lähtöä. Sitten oli vaunu valmis.

Toivotan kaikille oikeeeeen mukavaa juhannusta! Rentoillaan pyhät, ja palaillaan ensi viikolla. Silloin luvassa kuvasatoa Lofooteilta.

PS. Oon niin mielissäni, kun Mantelisilmä laittoi mulle lahjaksi maailman parhaan rinkan. Ehdin puhua siitä muutaman kerran, ja sitten se odotti minua vaatekaapissa yhtenä päivänä kun tulin kotia. Oon aina ajatellut, että parhaita lahjoja voi ostaa vain, jos todella tuntee toisen. Tämä osui ja upposi! Olen viimeiset kaksi päivää kanniskellut rinkkaa kotona, ihan vaan testatakseni säätöjä (eli oikeasti koska en oo malttanut olla hypistelemättä sitä!).

Kommentit (0)

Thaimaassa ollessani halusin jakaa teille, ihanat lukijat, parhaimpia tunnelmia kuvien kautta. Nettiyhteydet pettivät, joten kuvasatoa tulee nyt kerralla vähän enemmän. Sain ikuistettua myös pienen vihreän miehen ja kameraa pitelevät sormeni, kuten tulette huomaamaan. Kuvia katsoessani voin melkein tuntea auringon ja meriveden lämmön vieläkin ihollani. Oli ihana reissu!

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

 

______

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle, lukijani! Ajatellaan lämpimiä ajatuksia ja halataan toisiamme, niin tarjetaan täällä Suomen talvessa.

Kommentit (3)

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommentista, kiva kun tykkäät! Vaikka niinhän se aina vähän on, että valokuva kertoo vain puoli tarinaa. Auringon lämpöä, viidakon tuoksua ja paikallisten ystävällisyyttä en saanut valokuvin vangittua.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018