Kirjoitukset avainsanalla kesä

Oikomutkasella ahdistaa. Mulla ahdistaa se, että mediasta ja ihmisten puheista huokuu kesän ainutlaatuisuuden vaatimus. Kesällä — ja varsinkin silloin, kun on lomalla — pitäisi olla koko ajan superhauskaa ja jotain erityistä arjesta poikkeavaa kesäistä tekemistä. Pitäisi koko ajan olla huippufiilis, ja pitäisi ottaa lomapäivistä kaikki irti. Viime päivinä on ollut ihania helteitä, mutta aina välillä olen halunnut vain olla sisällä ja katsoa Areenaa tai lukea Kodin Kuvalehteä ja MeNaisia. Ja sitten olen kokenut syyllisyyttä siitä, että en ole ulkona nauttimassa lyhyestä kesästä ja toivonut, ettei minun tarvitse myöntää kenellekään tätä suurta syntiäni.

Mulla ahdistaa myös se, etten tee kesällä mitään erityisen ainutlaatuista. Käyn uimassa ja pelaamassa frisbeegolfia, käyn puistojumpassa ja suunnistamassa, käyn piknikillä ja torilla jätskillä. Vaikka nämä asiat olivat juuri niitä juttuja mitä kesältä toivoin (voit lukea Kesän 2018 bucket list -postaukseni täältä), minulla on jatkuvasti sellainen tunne, että minun pitäisi haluta kesältä jotain enemmän. Miksi en siis halua? Miten ihmeessä olen tyytyväinen tällaiseen tavalliseen arkeen lomallanikin? En tiedä. Vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin, että olen vapaa käyttämään lomani juuri niin kuin itse haluan, tunnen välillä paniikkia siitä että nyt on jo heinäkuun puoliväli ja työt alkavat kolmen viikon päästä enkä vieläkään ole tehnyt lomallani mitään erikoista! En edes tiedä mitä ”erikoinen” voisi olla, mutta tiedän, että kesästäni ei saa kiinnostavaa lomakertomusta aikaiseksi. Vaikka olenkin täysin tyytyväinen tällaisiin tavallisiin kesäpäiviin, tuntuu siltä, että jonkin universaalin kesälomasäännön mukaan minun tulisi haluta jotain enemmän.

_______

_______

Lisäksi tuntuu siltä, että tästä ei saa puhua ääneen. Meinasin kirjoittaa tästä aiheesta jo alkuviikosta, mutta jänistin, koska kesällä ei saa valittaa eikä ahdistua, vaan pitää nauttia! Sitten salaa sisällä naistenlehtiä lukiessani törmäsin Jenni Kokanderin kolumniin Onneksi juhannuksena on aina kylmä – vain se pelastaa meidät suorittamiselta (MeNaiset 25-26/2018), jossa Kokander kirjoittaa kesään kohdistuvasta jatkuvan hauskuuden vaatimuksesta. Toisaalta koin kolumnin antavan minulle osittaisen synninpäästön, ja toisaalta sain varmistusta sille, että kesään kohdistuva hauskuuden vaatimus on todella olemassa, eikä se ole vain oman pääni sisällä.

Yritän karistaa ahdistuksen pyrkimällä olemaan välittämättä muusta kuin siitä, että olen itse tyytyväinen kesälomaani. Olen viime päivinä miettinyt seuraavanlaisia kysymyksiä: Menenkö illalla tyytyväisenä nukkumaan? Teenkö asioita, joita haluan tehdä? Haluanko tehdä kesän aikana vielä jotain, mitä en ole toistaiseksi tehnyt? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on ollut kyllä. Kyllä, menen tyytyväisenä nukkumaan. Kyllä, teen haluamiani asioita. Kyllä, haluan kesän aikana vielä ehtiä melomaan nykyistä enemmän. Kaiken järjen mukaan siis voin jatkaa lomailuani muuten samaan malliin, mutta käydä useammin melomassa. Yritän siis täten ahdistua vähemmän ja käydä vesillä enemmän. Periaatteessa helppoa, ja ainakin alkuviikkoon verrattuna nyt ahdistaa jo huomattavasti vähemmän, että eiköhän se tästä.

_______

_______

Vähään tyytyväinen on helposti onnellinen. Mukavaa viikonlopun loppua sinulle, lukijani!

Kommentit (2)

ihana lukija

Ihana heinämölliäinen! :D Itsekin olen havainnut samanlaisia paineita aiheuttavia vaatimuksia leijumassa. Olen samaa mieltä, että siihen auttaa vain omaan juttuun keskittyminen, vaikka se on vaikeaa. Kiva juttu, että kuitenkin päätit julkaista kirjoituksen! Ja vaikka tällä ei oo mitään väliä, niin silti ainaki minun mielestä sun kesä kuulostaa just mukavalta.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommentista, ihana lukija! Ahdistus olikin näköjään ohimenevää, kun nyt on jo vaan pelkästään (ainakin melkein) ilo pinnassa kesän ihanuuden vuoksi. Mukavaa heinäkuun loppupuolikasta sulle!

Auringonpaisteelta en nähnyt yhtään, mitä ruudussa oli kun nappasin kuvan. Ihan hyvin osui silti naama ruutuun. Väkeä tuli lopulta paikalle vielä rutkasti enemmän.
_______

Voihan vitsi kuinka todella ihanan heinäkuisen kuuma päivä tänään olikaan. Hikikarpalot vaan valuivat, kun Oikomutkanen kävi aamupäivästä pyöräilemässä muutaman kilometrin Kuivasjärven ympäri ihan huvin vuoksi. Onneksi oli sen jälkeen asiaa kauppaan, koska liha- ja maitohyllyillä oli taivaallisen viileää. Vaan mitäpä tällaisen päivän iltana sitten tuli tehtyä? No suuntasin tietenkin puistojumppaan Ainolanpuistoon! Fressi järjestää joka tiistai kesän ajan puistojumpan vaihtuvalla teemalla, ja tänään oli vuorossa FressiBody. Tunti sisälsi lihaskuntoliikkeitä kehonpainolla, ja muun muassa takuuvarmasti polttavat lihakset aikaansaavat punnerrukset ja lankutukset olivat mukana. Jumppa alkoi iltaseiskalta ja oli osin varjoisalla alueella, joten pahin kuumuus ei päässyt enää jumpatessa iholle. Siitä huolimatta 0,75 litran juomapullo oli tunnin loputtua tyhjä, ja tulinkin kotiin pää jyskyttäen janosta ja hyökkäsin suoraan vesihanan alle. Siitä huolimatta teki nannaa!

_______

Punainen paita saa naaman näyttämään vähemmän punaiselta :)
_______

Puistojumpassa on minusta parasta se, että siellä on rento tunnelma. Tilaa ja valoa on riittämiin, ja jotenkin tuntuu, että paikalle tulleet ovat poikkeuksetta erityisen iloisella mielellä. Se tarttuu! Yritän aina olla tarpeeksi ajoissa paikalla, jotta mahtuisin eturiviin, sillä siinä on paras musan volyymitaso. Tykkään jumpata musat kovalla, koska musiikin rytmi on se, mikä antaa liikkeille ryhtiä ja pakottaa pysymään tahdissa, vaikka lihaksissa ja keuhkoissa jo polttelisi. Tänään tosin jättäydyin suosiolla hieman taaemmas, koska en halunnut kaikkien näkevän minun ottavan kuvia (apuva kuinka nolotti silti ottaa selehvieitä kesken kaiken, aivan kuin se nyt olisi ollut sen hetken tärkein asia... eiku juu, mutta niinhän se olikin).

_______

Rutistaa, rutistaa, jaksaa, jaksaa. Niin kauan kun ei kramppaa niin seuraavaa kehiin!
_______

Tänä kesänä olen kerennyt puistoon jumpalle tasan kerran tätä ennen, koska olen jumppapäivinä ollut reissussa tai suunnistusrasteilla. Heinäkuussakin on pari pikkureissua vielä tulossa, mutta ehkäpä jossain välissä satun sopivana päivänä olemaan myös kotona Oulussa puistojumppia silmälläpitäen. Jos et ole tänä kesänä vielä puistojumppaa kokeillut, niin vielä ehtii! Muista puistojumppaan lähtiessäsi varata mukaan tarpeeksi vettä ja maaperän kosteuden pitävä jumppamatto. Ennen jumpan alkua muista tarkistaa, onko kohdallasi kuoppia, juuria tai muita varottavia maastonmuotoja tai koirilta jääneitä yllätyksiä. Alla linkkejä Oulussa ilmaisia puistojumppia järjestävien tahojen sivuille.

_______

Ja hyvillä mielin äkkiä kotia iltapalalle eli pinaattilätyille ja jätskille. Olipas mukavaa!
_______
 

Ei muuta kuin jumppamatto kainaloon ja menoks! Kaik’ yhdes’ koos!

Kommentit (0)

Oikomutkanen palasi jokunen päivä sitten Lofooteilta. Reissun innoittamana edellisen kuvakavalkadin lisäksi vielä kootut vinkit sinulle, joka suunnittelet Lofooteille lähtöä.

_______

1. Vedenpitävät jalkineet. Lofooteilla patikointireitit ovat vielä heinäkuun alussa aivan märkiä. Maasto on soista, mutaista ja sanalla sanoen märkää. Tiedän, että kengät ovat rinkan ohella tärkein vaeltajan varuste, mutta en tiennyt, että Lofoottien reitit ovat suota. Itselläni oli jalassa hyviksi retkeilykengiksi havaitut Vikingin trekking-kengät, jotka pitävät vettä tiettyyn rajaan asti. Heti ensimmäisellä patikointireitillä oli kuitenkin suota, jota kengät eivät todellakaan kestäneet, ja märkää maastoa kun oli joka paikassa, niin olen kulkenut viikon märissä kengissä. Mantelisilmä kuivatteli niitä reissun aikana vuoroin nuotiolla ja asuntovaunun lämmittimen äärellä, mutta kosteiksi jäivät aina. Lopussa se alkoi jo ärsyttämään niin, että pää meinasi räjähtää. Joten satsaa kenkiin!

Alkeellisetkin pitkospuut olivat Lofooteilla harvinaisuus. Useimmiten mudassa sai tarpoa ihan sellaisenaan.

_______

2. Kartta on kiva kaveri. Lofoottien reittien lähtöpisteitä tai reittien kulkua maastossa ei useinkaan ole mitenkään merkitty, joten jonkin sortin reittikartta on hyvä olla olemassa. Lofoottien huoltoasemilla myydään eri alueiden karttoja noin 25 euron kappalehintaan, mikä minusta tuntui liian kalliilta. Niinpä latasin puhelimeeni Sweden Topo Maps -sovelluksen. Se näyttää koko Lofoottien alueen, ja siihen on merkitty pienehkötkin polut. Lisäksi sen pitäisi olla ajantasainen, koska tietääkseni sitä päivitetään säännöllisesti. Sovellukseen luotettaessa on tietenkin huolehdittava puhelimen akun kestosta. Itse pystyin lataamaan akkua aina autolla ajaessamme, ja oli meillä myös varavirtalähde varmuuden vuoksi mukana. STM on myös siitä hyvä, että koska se näyttää senhetkisen sijainnin, siitä oli helppo tarkistaa, olinko lähtenyt tarpomaan oikeaan suuntaan.

Finnskarhågeniin opastava kyltti osoitti jonnekin korpeen vaan. Kohdalla ei ollut niin minkään valtakunnan polkua. Emme menneet sinne. / Sweden Topo Maps näyttää reitin Ågvatnetin ympäri. Eteläpuoli oli paikoin vaativaa, pohjoispuoli helppoa kulkua.

_______

3. Lämmintä ja vielä lämpimämpää päälle. Varustauduin reissuun kahdella lämpökerrastolla, villapaidalla sekä sateen- ja tuulenpitävällä ulkokerroksella. Silti tuntui, että iltaisin olisi saanut olla enemmänkin vaatetta päällä. Kahdeksan lämpöastetta yhdistettynä sateeseen ja kovaan tuuleen oli ok silloin kun patikoimme, mutta heti kun pysähdyttiin niin tuli kylmä, vaikka laitoin päälle koko vaatearsenaalini. Kevytuntuvatakki ei olisi ollut yhtään liioittelua. Lisäksi Lofoottien sää voi vaihtua nopeastikin ja vuoren toisella puolella saattaa olla aivan toisenlainen ilma kuin toisella puolella, joten sadekamppeet kannattaa ottaa aina mukaan.

_______

4. Tee valintoja, varaa aikaa. Lofooteilla on paljon nähtävää. Lähtiessämme ajattelin (asiaa sen kummemmin miettimättä), että reilussa viikossa ehtisimme käydä siellä, täällä ja tuolla eli kiertää vaikka missä päin Lofootteja. Höpöhöpö. Meillä meni yhden vuoren huiputtamiseen helposti koko päivä: menomatkalla pysähdyimme nauttimaan maisemasta ja ottamaan kuvia, huipulla viivyimme fiilistelemässä ja paluumatkan teimme mahdollisuuksien mukaan eri reittiä, josta siitäkin piti sitten nautiskella kuvia ottaen ja teetä termarista tauolla hörppien. Reitit olivat paikoin myös todella vaativia, koska kalliojyrkänteiden ohittaminen saattoi vaatia kiveen pultatun kettingin varassa etenemistä. Varsinkin rinkan kanssa tämä tuntui itselleni isolta haasteelta. Mantelisilmälle iso kiitos, että hän jaksoi odottaa ja auttaa niissä kohdissa, joissa mie kyyneleet silmissä mietin paniikissa, josko sittenkin perille pääsis jotain muuta kautta. Patikoinnin jälkeiset kokkaukset ja kahvinkeitot veivät myös oman aikansa, joten patikoimme useimmiten enintään reitin per päivä. Niinpä meille jäi tulevaisuuden reissuja varten käymättä vielä ainakin Lofoottien pohjoiskärki ja Andenes, Kuningattaren vaellusreitti eli Dronningruta Nyksundin ja Støn välillä sekä Horseidin ranta. Ihana ajatus, että Lofooteille on siis ihan pakko mennä vielä joskus uudestaan, hih.

 

_______

5. Hamstraa evästä mukaan. Lofooteilla ei ole ruokakauppoja ihan joka nurkalla, ja huoltsikoiden valikoima on mitä se on, joten ei ole ollenkaan liioiteltua käydä menomatkalla Kiirunan marketeissa hamstraamassa viikon ruuat mukaan. Mulle ainakin hyvät retkieväät on supertärkeitä, koska ne kruunaavat reissun ja tuovat hymyn huulille. Paha vain, että Mantelisilmä on opettanut minut arvostamaan olutta palautusjuomana: onko parempaa, kuin kylmä olut raskasta patikointia seuranneen hyvän aterian jälkeen? Ainakin vähän lämpimämpinä päivinä ei taida olla. Paha siksi, että olut on painavaa, varsinkin lasipullossa tuleva suosikkini.

_______

Jokerivinkki. Aina sanotaan, että polttoaine on Norjassa kallista ja että kannattaa tankata tankki täyteen Ruotsin puolella. Me teimme niin vain huomataksemme, että Norjassa polttoaine olikin halvempaa. Saattaa siis olla paikallaan tarkistaa hintataso reissun aikana vaikkapa täältä.

_______

Kommentit (0)

Oikomutkanen kävi Mantelisilmänsä kanssa reilun viikon reissun Norjassa Lofooteilla. Lofooteilla ihastuin mereen jälleen uudestaan ja sain ihailla sieluni täydeltä kauniita maisemia. Alla reissun mieleenpainuneimmat hetket.

_______

Kaitum-joki Ruotsissa

Menomatkalla ainoa pysähdyspaikkamme ennen Lofootteja oli Kaitum-joki. Yövyimme joen varressa kolme yötä: lähtöpäivän iltana saavuimme myöhään ja menimme suoraan nukkumaan, seuraavana päivänä laskimme packrafteillä pätkän jokea (ensin tarvoimme puoli päivää suossa ylävirtaan) ja viimeisenä päivänä pitelimme sadetta asuntovaunussa :) Sadepäivän jälkeisenä päivänä lähdimme jatkamaan matkaa ja silloin tietty paistoi aurinko.

 

 

 

 

_______

Hennes

Pieni paikka, jossa muutama patikointipolku. Noin 45 minuuttia suuntaansa reitiltä ohi, joten polkujen mitäänsanomattomuus hieman harmitti alkuun, mutta sitten löysimme yhden hienon reitin kukkulaa ylös ja takaisin. Huipulla ollessamme aurinkokin näyttäytyi.

 

 

 

 

 

_______

Å

Yksi toiveeni reissulle oli, että kävisimme Å-nimisessä kylässä. Å houkutteli, koska se on pieni kylä Lofoottien kärjessä, jonne valtatie E10 päättyy - siis kylä maailman laidalla. Åsta käsin kävimme yhden yön telttaretken Ägvatnet-järven ympäri. Järven rannalla sattui olemaan erämiesten laavu, jota lainasimme sateensuojaksi. Tarkoituksena oli ylittää Gjerdtindan-vuori, mutta rinkan kanssa mulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia suoriutua ylityksestä sekä sen vaatiman fyysisen ponnistelun että reitin jyrkkyyden tuomien haasteiden takia (haaste = korkealla reunalla huimaa ja iskee halvaannuttava pelko).

 

 

 

 

 

 

 

 

_______

Kvalvika strand

Toinen toiveeni reissulle oli, että telttailisimme Kvalvikan rannalla. Kvalvikaa kehutaan netin matkakertomuksissa ja voin yhtyä kehuihin täysin. Kaunis ranta, jossa on hyviä telttapaikkoja ja paljon tilaa, vaikka muutama muukin olisi eksynyt paikalle. Kvalvikalle ei pääse autolla, mutta patikkamatka ei ole pitkä, ja varsinkin eteläisin sinne vievistä kolmesta reitistä on helppokulkuinen.

 

 

 

 

 

_______

Rundfjellet

Ennen kotimatkan aloittamista kävimme vielä huiputtamassa Rundfjelletin. Tai no, emme päässeet ihan huipulle, koska reitin loppupätkällä oli vielä lunta, jonka koimme liukkaana ja arvaamattomana liian vaaralliseksi. Tai no, mies koki, koska itse olin katsonut parhaimmaksi jäädä loppupätkää edeltävälle tasanteelle odottamaan. Melkein huipulla kuitenkin käytiin! Ajan yllättävän usein itseni tilanteisiin, jossa mietin, että pitikö tämmöiseenkin paikkaan itsensä saattaa. Etukäteen pelkäsin Rundfjelletin huiputtamisen olevan yksi niistä, mutta reitti olikin suhteellisen helppo - vain pari sataa metriä piti kontata ylös ja tulla vastaavasti karhukävelyllä tai kuin liukumäkeä laskien alas.

 

 

 

 

_______

Kotimatka ja viimeinen yö reissussa

Reissun viimeisen yön leiriydyimme uimarannalla. Paikka oli kaunis ja kävimme järvessä uimassa, ja mulle tuo paikka oli tavallisuudessaan jotenkin ihmeellisesti yksi tunnelmallisin reissun aikana löytämistämme. Vettä, hiekkaranta, tarpeeksi etäällä tiestä ettei pissakäynnit näy joka karavaanarille ja jopa pöytäryhmä kokkailua varten. Eka kuva alla on matkan varrelta olleelta taukopaikalta. Kirkasta vettä!

 

 

_______

Lofootit on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Meilläkin jäi paljon vielä näkemättä, joten ehkä suuntaamme sinne joku päivä uudestaan. Nyt on kuitenkin mukava olla ihan vaan kotona ja rötvätä.

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018