Kirjoitukset avainsanalla Lukeminen

Kuvituskuva. Oikomutkasen kirjahyllyn tynkä. Huomaa punakantinen Iloinen Aapinen, kirja 26 vuoden takaa.

Viime postauksessa Oikomutkanen esitteli viisi ensimmäistä valintaansa Helmet-lukuhaasteeseen. Tässä tulevat loput viisi:

 

6. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja: Laurence Sterne (1759), Tristram Shandy: elämä ja mielipiteet

Kirjan on suomentanut Kersti Juva. Juva on varmastikin yksi tunnetuimmista ja kiiteltyimmistä suomalaisista kääntäjistä. Yle Areenassa teosta kuvaillaan näin: ”Tristram Shandy on romaani, jonka kääntämistä pidettiin mahdottomana sen loputtomien sanaleikkien, sanamonimielisyyksien ja puhtaan pähkähulluuden takia. Kersti Juvan kiitelty ja palkittu suomennos ilmestyi kuitenkin vuonna 1998, ja siitä lähtien teos ei ole jättänyt häntä rauhaan.” En malta odottaa moiseen monimieliseen pähkähulluuteen uppoutumista. Jos jostain saan käsiini alkuperäisen, saatan ammatillisen mielenkiinnon vuoksi myös hiukan vertailla alkuperäistä ja käännöstä.

 

7. Kirja käsittelee vanhemmuutta: Keith Stuart (2017), Poikani Sam

Poikani Sam perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin isän ja autistisen pojan suhteesta. Itse en tiedä mitään autistisen lapsen vanhemman todellisuudesta, joten kirja voi tehokkaasti avartaa näkökulmaani maailmaan.

 

8. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa: Ane Riel (2017), Pihka

Kodin Kuvalehdessä on toimitus suosittelee -palsta, jossa nostetaan esiin lukemisen arvoisia kirjoja. Toimittaja esitteli siellä Pihkan seuraavin sanakääntein: ”Tämän kirjan vuoksi lähetin koko perheeni päiväksi pois. -- Huh huh, olipa inhottava, inhimillinen, viisas, rakkaudellinen ja kammottava tarina.” Totta kai minun pitää selvittää, millainen on samaan aikaan kammottava ja rakkaudellinen tarina, joka on pitänyt toimittajan pauloissaan koko päivän putkeen.

 

9. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama: Roman Schatz (2014), Voi maamme, Suomi : what a country! = Finland

Schatzilla on hauskan miehen maine. Haluan selvittää, onko mies kirjoittajana maineensa veroinen.

 

10. Valitse kirja sattumanvaraisesti: Suosittele minulle kirjaa!

Mikä on sinun suosikkikirjasi juuri nyt tai on ollut sitä jo vuosia? Suosittele minulle teosta kommenttikentässä. Kuulisin mielelläni myös, mikä kirjassa teki vaikutuksen. Lupaan tarttua suosittelemaasi kirjaan, jos se vain kirjastosta löytyy.

________

_______

PS. Viime postauksessa auki jäänyt neljäs kohta, Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja, on nyt selvinnyt. Se on Maria Veitolan elämäkerta Veitola. Kiitos suosituksesta isosiskolle, tätä teosta en olisi itse osannut ollenkaan ajatella tähän listaan.

_______

Mulla on vielä tämä viikko lomaa. Mitäköhän kivaa sitä keksisi? Mukavia elokuun alkupäiviä sinulle!

Kommentit (6)

Toinen pölijä

Saatanpa alkaa itsekin toteuttaa lukuhaastetta ainakin joiltain osin sitten, kun nykyisen kirjasarjan luettuani taas kerran mietin, mitä ihmettä sitä osaisi sieltä kirjastosta valita. Kiitti vinkistä!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Ole hyvä! Käsitykseni mukaan aina vuoden alussa tulee uusi Helmet-lukuhaaste, joten jos kirjojen valinta on vaikeaa, kannattaa uusi haaste tsekata tammikuussa.

Kuvituskuva. Oikomutkasen viimeisessä kahdessa muutossa kymmenesosaan kutistunut kirjakokoelma. Näitä en Helmet-lukuhaasteessa lue.

Oikomutkanen on tyhjentänyt lomailevien tuttavien postilaatikkoa Helsingin Sanomista vajaan viikon ajan. Maanantain lehdessä oli juttu Helmet-lukuhaasteesta, jossa lukija haastetaan lukemaan 50 kirjaa vuoden aikana erilaisten kirjanvalitsemistapojen avulla. Lukuhaaste sopii minulle kuin jääpala lonkerolasiin: olen innokas lukija, mutta kirjastossa minut valtaa useammin valitsemisen epätoivo kuin aarteenlöytämisen fiilis (poikkeuksena viime kerta, ks. Oikomutkasen Facebook).  Koska haaste on vuoden haaste (ja nyt eletään jo elokuuta) ja koska haluan jättää tilaa myös sattumalta vastaan tuleville kirjallisille aarteille, olen muokannut itselleni kymmenen kohdan haasteen. Nyt esittelyssä listan viisi ensimmäistä teosta.

 

1. Kirjassa muutetaan: Hilja Valtonen (1926), Nuoren opettajattaren varaventtiili

Kirjalla on hauska nimi ja olen itsekin opettajatar… tai no ainakin melkein, riippuen siitä voiko olla -tar jos ykkösvalinta on jumppatrikoot eikä kellohame. Lisäksi kirja on kirjoitettu aikoja sitten, mikä varmastikin antaa siinä käytetylle kielelle ja tyylille omasta ajastani poikkeavan sävyn. Uskon, että tämä kirja on erilainen kuin tavallisesti lukemani teokset.

 

2. Kirja aloittaa sarjan: J. K. Rowling (1997), Harry Potter ja viisasten kivi

Muistan aloittaneeni tämän kirjan joskus lapsena. En tiedä, luinko sitä koskaan loppuun asti. En vieläkään tiedä Harry Potter -saagan huimaa loppuratkaisua, joten lienee paikallaan lukea kirjat ennen kuin se jostain vahingossa paljastuu. Tai ainakin olen kuullut huhuja, että jotain traagista ja maata mullistavaa tapahtuu jollekulle kolmesta päähenkilöstä sarjan viimeisessä osassa.

 

3. Novellikokoelma:  Hilary Mantel (2017), Margaret Thatcherin salamurha

Novellikokoelma valikoitui yhdeksi valitsemiskriteeriksi sen takia, että en tavallisesti lue novelleja. Mantelin teos taas sen vuoksi, että muuten jäisi vaivaamaan, millaisia novelleja kätkeytyy moisen kirjan nimen alle. Tämä on varmastikin kirja, josta aloitan lukuhaasteeni.

 

4. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja: ?

Tämä selviää myöhemmin. Lähestyin pikkusiskoani asian tiimoilta, ja hän osasi suositella minulle vain sellaisia teoksia, joita olen aikanani suositellut hänelle. :) Isosiskoni suositteli jo lukemiani kirjoja ja kirjoja, joita en suostu lukemaan. Pitääpä kysyä Mantelisilmältä, hän ei ainakaan ehdota jo lukemaani kirjaa. Hän nimittäin lukee historiallisia romaaneja ja eräkirjoja - molemmat jätän yleensä itse rauhaan.

 

5. Kirjan nimessä on vain yksi sana: Elaine Clark McCarthy (1996), Haukkamies

Olen lukenut Haukkamiehen jo niin monta kertaa, että seuraava lukukerta on järjestyksessään varmasti jossain kolmannella kymmenellä. Suosittelen lämpimästi kaikille. Pidin tarinasta niin paljon, että ostin itselleni ensimmäisenä lukemani suomenkielisen version lisäksi myös alkuperäiskielisen teoksen. Yksi harvoista alun perin englanniksi kirjoitetuista kirjoista, jotka luen mieluummin suomeksi kuin englanniksi. Kirja on romaaniksi lyhyt, mutta se saa pauloihinsa jo ensimmäisen kappaleen aikana. Tämä kirja kannattaa lukea ilman mitään ennakkotietoja tarinasta. Jätä siis takakansi lukematta.

_______

Clark McCarthy, Haukkamies. Yksi niistä kirjoista, joita tulee luettua yhä uudelleen. Muistan jo joitain kohtia ulkoa...

_______

Loput viisi kirjaa omasta kymmenen kirjan haasteestani blogissa tiistaina. Mukavaa viikonalkua sinulle!

Kommentit (1)

Kotikulmillani kulkee kirjastoauto! Miksi en ole tiennyt tätä aiemmin? Kävin tänään haistelemassa kirjastoauton tunnelmaa. Asiakkaina olivat kulmakunnan mummot ja minä, tunnelma oli tiivis, tuoksumaailma lämpimän tunkkainen ja kirjavalikoima pieni, mutta silti virnistelin kuin kylähullu autosta lähtiessäni. Kirjastoautokäynti oli kuin paluu turvallisen lämpimään lapsuuteen, jossa huolia ei ollut ja viikon kohokohtiin kuuluivat lauantain Bond-leffa ja tiistain kirjastoauto. Vaikka en löytänyt valikoimasta mitään, mikä olisi iskenyt, lainasin silti, koska kokemus olisi jäänyt jotenkin vajaaksi ilman. Lähtiessäni pönötin pöljänä suljetun oven edessä, koska luulin virkailijan avaavan sen jostain salaisesta pöydän pinnan alapuolelle piilotetusta napista. Virkailija huomasi ahdinkoni ja ohjeisti, että ”se on se iso punainen nappi just siinä”. Ei aina voi tajuta. Lähtiessäni yritin napata vielä valokuvan autosta tänne laitettavaksi, mutta puhelimeni kosketusnäyttö ei suostunut toimimaan (eivätkä sormenikaan hetken päästä) -15° pakkasessa.

Lapsuudenkotini pihassa Lapin syrjäkylällä kävi aikoinaan kirjastoauto. Se oli ulkoa ankean harmaa, mutta sisältä täynnä magiaa ja aarteita. Juuri kirjastokortin saaneena lainasin sieltä kerran Neiti Etsivän, sarja josta luin varmastikin joka ainoan saatavissa olevan osan. Kirjan nimi oli Neiti Etsivä ja smaragdisilmäinen kissa. Kun tuli aika palauttaa kirja, vein sen kirjastoauton hyllyyn sen omalle paikalle. Jonkin ajan kuluttua kirjastosta tuli karhukirje kyseisestä kirjasta. Hämmentyneenä ja itkuisena selitin äidille, että ihan varmasti olen palauttanut kirjan. ”Vein sen kirjastoauton hyllyyn just siihen paikalle, mistä lainasinkin sen!” Äiti joutui sitten selittämään, että palautukset pitää tehdä virkailijan kautta, jotta palautus kirjautuu myös järjestelmään. Ei voi tietää, jos ei tiedä.

Suomen kirjastolaitos ylipäätään on todella hieno palvelu. Suomen jokaisessa kunnassa ja kaupungissa on kirjasto, ja kirjastojen palvelut ovat suurelta osin maksuttomia. Vastikään olin netittömänä, ja kirjastoissa, luojan kiitos, oli mahdollisuus käydä surffailemassa. Joskus parasta ajanvietettä on mennä kirjaston lehtiosastolle lukemaan MeNaiset Sportin uusin numero. Joku on jopa väittänyt Suomen kirjastolaitosta maailman parhaimmaksi. Paremmasta tietämättömänä komppaan!

Koska viimeksi sinä, lukijani, olet käynyt kirjastossa? Jos et ruukaa kirjastossa käydä, haastan sinut vierailemaan viikon sisällä lähikirjastossasi. Sieltä voi löytyä kansilehtien väliin piilotettuna roppakaupalla hyvää mieltä!

PS. Lapsuudenkotini pihassa ruukasi käydä myös mynkky eli myymäläauto. Sieltä kävimme serkkuni ja siskoni kanssa hakemassa karkit juurikin tuota mainitsemaani lauantain Bond-leffaa varten. Oi niitä aikoja…

Kommentit (3)

Toinen pölijä

Kiitos nostalgisia muistoja herättäneestä kirjoituksesta! Mynkky se vasta muinaismuisto onkin, tainnut kuolla jo sukupuuttoon. Kirjastotkin ovat nykyään usein varsinaisia monipalvelupisteitä. Esimerkiksi meidän melko pienestä lähikirjastosta voi lainata kirjojen ja musiikin lisäksi myös erilaisia liikuntavälineitä! Lähiaikojen missioksi voisikin ottaa käydä kirjastossa oikein ajan kanssa vaikkapa lukemassa päivän lehden.

Ihana lukija

Ihana nostalgiaa hönkivä kirjoitus! Suomen kirjastot on kyllä upeita laitoksia! Lapsena luin kaikki nuortenkirjat lähikirjastosta. Viime vuosina on pitänyt opetella uudestaan lukemaan, kun ei keskittymiskykyä enää riittänyt yhdenkään sivun verran. Voi mihin huikeisiin seikkailuihin sitä pääseekään osalliseksi kirjojen kautta. Minusta myös kirjat haisee mukavilta. Vanhat kirjat haisee niin erilaiselta kuin uudet. Jännittävää. Täällä yritin joskus mennä kirjastoon, mutta olikin torstai ja kirjasto kiinni. Maksullisuus ei myöskään houkuttele sinne. Kotoisista kirjastoista on mukavia muistoja kyllä. Mynkky kuulostaa hauskalta!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommenteista, Toinen pölijä ja Ihana lukija! Mukava kuulla, että teksti herätti teissä lämpimiä fiiliksiä. Oulunkin kirjastoista saa vaihdellen liikuntavälineitä: olen ajatellut, että vielä tämän talven aikana saan aikaiseksi lainata lumikengät ja lähden vaikka lähimetsään pikku patikoinnille niillä - siitä huolimatta, että saattaa näyttää tosi hassulta, kun lumikenkäilen viisisenttisessä lumihangessa.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018