Kirjoitukset avainsanalla mietipä sitä

Rondfjelletin korkeuksissa Lofooteilla. Ei ristin sielua missään.

Introverttius ei ole sairaus, josta pitäisi parantua. Tämä ajatus on seurannut Oikomutkasta tänään sen jälkeen, kun selasin vanhoja papereita ja löysin au pair -aikojeni työtodistuksen kolmentoista vuoden takaa. Olin silloin 19-vuotias. Au pair -perheeni äiti kirjoitti, että ”In my view, she is fairly shy and introvert, but I believe this will develop as she ventures further in life.” Eli hänen mielestään olin melkoisen ujo ja sisäänpäinkääntynyt, mutta hän uskoi, että jätän nämä piirteet taakseni kunhan ikää kertyy lisää. Tunnistin silloin itseni kuvauksesta, sillä olin 25-vuotiaaksi asti todella ujo ja introvertti. Tunnistan nykyään itseni kuvauksesta osittain, sillä olen edelleen introvertti, mutta en enää ujo. Jäin kuitenkin miettimään, miksi introverttius olisi jotain, josta pitäisi oppia pois?

Kävellen Kaitum-joen jokivartta ylös...

Vastaus tuntuu äkkiseltään melko yksinkertaiselta. Nykymaailmassa painotetaan todella paljon sosiaalisuutta, sosiaalista kanssakäymistä ja sosiaalisia taitoja. Niinpä moni introvertti joutuu selittelemään luonnettaan ja käyttäytymistään. Miten ihmeessä jäät mieluummin kotiin kuin lähdet vuosikymmenen bileisiin? Älä viitsi olla ilonpilaaja. Itse käyn tällaisia sananvaihtoja usein. Mantelisilmä esimerkiksi potee huonoa omaatuntoa siitä, että lähtee kaveriporukalla viettämään iltaa minun jäädessäni yksin kotiin, vaikka vakuutan sen olevan ok. Introverttien arvokkaat ominaisuudet kuten kuuntelemisen ja keskittymisen taidot ovat jokseenkin vähemmän näkyviä kuin ekstroverttien taipumus itsensä esiin tuomiseen ja omien ajatusten kuuluttamiseen. Vaikuttaakin kaiken kaikkiaan siltä, että usein ajatellaan hiljaisten introverttien pärjäävän maailmassa huonommin tai olevan tyytymättömämpiä elämäänsä kuin sosiaalisuudesta elävien ekstroverttien. Au pair -perheeni äiti varmaankin ajatteli juuri näin. Usein myös sekoitetaan sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot. Oman ajan ja rauhallisen ympäristön arvostaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö sosiaaliset taidot olisi hanskassa. Itsekin introverttina tulen toimeen ihmisten kanssa ja osaan nauttia seurasta, mutta en halua käyttää sosiaaliseen kanssakäymiseen valtaosaa vapaa-ajastani.

...ja packraftillä Kaitum-jokea alas.

Omalta osaltani voin todeta, etten koe introverttiuden mitenkään haittaavan elämääni. Olen esimerkiksi valinnut sosiaalisen työn opetus- ja kasvatusalalla. Nautin työstäni, mutta tarvitsen sen vastapainoksi rauhallisia iltoja ja viikonloppuja. En voisi kuvitella itseäni mitenkään vähemmän introvertiksi, ja tiedän, että ihanimmat ihmiset elämässäni tykkäävät minusta juuri sen vuoksi, eivät siitä huolimatta. Jos olisin pitänyt au pair -perheeni äitiin yhteyttä siellä vietetyn vuoden jälkeen, kertoisin hänelle, että olen edelleen introvertti – ja siihen tyytyväinen.

_______

Haluatko testata, oletko sinä enemmän introvertti vai ekstrovertti? Introvertit.net-sivustolla on nopea testi aiheesta, käyhän kokeilemassa! Oikomutkasen tulos oli 70/30.

 

Kommentit (5)

Ihana introvertti lukija

Voi mikä ihana kirjoitus. Tiivistää minunkin ajatukset aiheesta. Harmittaa tosiaankin, että olen kuvitellut, että olen jotenkin huono, koska en tykkää bilettämisestä tai koska ei huvita ravata kyläilemässä koko aikaa. Harmittaa, että minusta sanotaan, etten ole sosiaalinen. (Kielitoimiston sanakirjan mukaan sillä sanalla ei tosiaan ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa.) Mahtavaa, kun kirjoitit aiheesta. Kiitos!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommentista! Lämmittää mieltä kuulla, että tekstini kosketti sinua. Sanot kommentissasi "olen kuvitellut" eli oletko saanut karistettua ajatuksen huonoudesta? Toivottavasti, sillä vaikka meille joskus muuta väitettäisiinkin, me introvertitkin ollaan aikas makeita tyyppejä :)

Ihana lukija

Ihanan aviomiehen ja terapeutin avulla olen saanut karistettua kaikenlaista hömppää pois kuormittamasta. Jee, hurraa introvertit! :D

Tsica

Koen itsekin olevani introvertti ja olen elamani aikana joutunut useasti vaantamaan katta asian suhteen pakottaen itseni epamukavuusalueille. Nyt jo 30 vuoden toisella puolen osaan kuunnella itseani paremmin ja annan itselleni enemman armoa. Erikoisen asiasta tekee myos se, etta olen kuullut yllattavan tasaiseen tahtiin uusilta tuttavuuksilta, etta olen kovin avoin ja ulospainsuuntautunut. Ehka maailma on sitten pakottanut rooliin. Olen nimittain asunut vuosia ulkomailla ja taytyy sanoa, viitaten tuohon au pair aidinkin kommenttiin, maissa joissa olen asunut (yksi maista jopa toinen pohjoismaa) on introverttiys valtava sosiaalinen faux pas, merkki huonoista tavoista ja/tai henkisista ongelmista. Kulttuurieroja.  Suomessa taysin hyvaksytty sosiaalinen kompelyys on jotain mika muuttuu vaikeammaksi vuosi vuodelta ymmartaa jopa itselleni, toiselle suomalaiselle introvertille. Introverttiydestakin voi siis opetella hieman pois. Sanoit hyvin etteivat sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot kulje kasi kadessa. Valitettavasti nama kaksi asiaa usein ovat sama asia tai vaikuttavat toisiinsa. Ulkomaan vieraiden on hirvean vaikea ymmartaa Suomessa vallitsevaa sosiaalista ilmapiiria. Joudun usein selittamaan, etta kaupan kassa ei ole tahallaan toykea vaikka mumisee, ei katso silmiin eika hymyile. Tai etta metsan lenkkipolulla on ihan ok jos ei ensimmainen vastaantulija tuntiin katso pain tai tervehdi. Jopa osa vanhimmista ystavistani lahettavat signaaleja, jotka ulkomailla tarkoittavat: en pida sinusta, en halua jutella, haluan taalta pois. Itsekin koen, etta pitkien jaksojen jalkeen Suomeen palatessani olen usein hammentynyt kansasta ymparillani. Ehka globaalissa maailmassa on tilaa introverttiydelle mutta ei enaa kulttuurille, jossa toykeys sallitaan osana kulttuurista identiteettia.

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommentista Tsica! En ole kommenttisi perusteella ihan varma, pidätkö introverttiutta ja sosiaalisia taitoja samana vai eri asiana. Minusta on tärkeää huomata, että introvertti voi olla sosiaalisesti taitava ja ekstrovertti sosiaalisesti kömpelö.Se, tervehtiikö naapuria rappukäytävässä tai kassaneitiä kassalla, kertoo vain käytöstavoista, ei siitä onko ihminen introvertti vai ekstrovertti. Mielestäni myös tietyllä tavalla suomalaisuuteen kuuluva jäyhä ja etäisyyttä ylläpitävä sosiaalinen käyttäytymismalli on eri asia kuin ihmisen luonteenpiirteisiin/temperamenttiin liittyvä introverttius.

Oikomutkanen pyöräilee paljon ja tuskailee säännöllisesti pyöräteiden etiketin kanssa. Empiirisistä havainnoistani voi koostaa seuraavanlaisen listan pyöräteitä kansoittavista homo sapiensin alalajeista. Näitä tulee eteen joka julmetun päivä.

1. Pyörätien omijat. Mennään keskellä tietä tai seilataan laidasta laitaan niin, ettei varmasti kukaan pääse ohittamaan eikä voi tietää, ollaanko sitä ehkä jopa kääntymässä johonkin. Mikä kumma siinä on, ettei voida pysyä omalla puolella?

2. Tilannetajunsa kotiin jättäneet. Ohitan minua hitaammin menevän. Hyvän matkaa edessäpäin on suojatie, jonka kohdalla joudun odottamaan vihreää valoa tovin. Hitaammin menevä ehtii paikalle ja kiilaa odottamaan eteeni. Joudun ohittamaan hänet taas valojen vaihduttua. Tämä voi toistua jopa neljät liikennevalot peräkkäin. Eikö vähemmästäkin voisi jo tajuta, että menen nopeampaa yhä vaan vielä valojen jälkeenkin?

3. Karatekat. Kädellä näytetty suuntamerkki on tosi jees! Kädellä näytetty suuntamerkki kättä olkapään korkeudella sivulle kovaa huitaisten ei ole. Ehkäpä tämä opitaan sitten, kun itse saadaan moisesta suuntamerkistä osuma.

4. Ajatusta nopeammat. Kädellä näytetty suuntamerkki on edelleen tosi jees! Se on kuitenkin turha, jos se tehdään a) samalla kun käännytään, b) samalla kun käännytään tai c) samalla kun käännytään. Tai ehkä mulla on sitten vaan maailman hitaimmat refleksit.

5. Mutkien suoristajat. Nämä tyypit kurvaavat vastaantulijoiden kaistalle aina, kun heidän leveät ajolinjansa sitä vaativat. ”Oho hups, mutkan takaa tulikin vastaantulija! No ei se haittaa, se väistikin onneksi minua tonne ojaan.”

6. Puskista hyökkääjät. Tiedätkö sen sydäntä kylmäävän tunteen, kun ajat pyörätietä ja yhtäkkiä pihatien liittymästä / risteävältä oikopolulta / rakennuksen sisäpihalta eteesi hyökkää pyöräilijä? Siinä ehtii puolen sekunnin aikana tajuta, että sieltä tulee joku ja että ei kerkiä enää jarruttaa tai väistää. Eikö per&%¤e voi muistaa tarkistaa ensin risteävä liikenne!

7. Pyörän kelloa kammoksuvat. Naiivisti joskus ajattelin, että pyörän kellon kilauttaminen ennen ohitusta on toiset huomioon ottava tapa. Kattia kanssa. Se on oikeasti viattomia mummoja säikyttelevä tapa, ja merkki siitä, että kellon soittaja kuvittelee itsellään olevan oikeus pyörätien herruuteen. Jos et vielä tiennyt tätä, niin nytpä tiedät.

8. Koiraansa ulkoiluttavat. Vain kuusi sanaa: Pyörätien. Poikki. Pingottunut. Koiran. Flexin. Naru.

9. Ihmistorpedot. He, jotka suhahtavat ohitsesi niin, että syntyvä tuulenvire meinaa imaista sinut mukaansa ja joilla refleksit toimii toivottavasti nopeammin kuin ajatusta nopeammat -ryhmän edustajilla kääntyvät kädet. He, jotka hyräilevät mennessään erään Egotripin biisin alkua: ”Mäen päältä polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä. Jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja, kaupunkiin pääsee puolessa tunnissa…”

10. Besserwisserit. Nää on niitä, jotka kiroilee toisten pyöräilijöiden virheitä eikä huomaa omiaan.

______

Kaikesta huolimatta pyöräillen tulevaa viikonloppua kohti!

Kommentit (0)

Työttömyysturvan oikeudenmukaisuus ja saantiperusteet ovat olleet alkuvuonna esillä aktiivimallin vuoksi. Viime viikolla mediassa nousi jonkin sortin kohu Ylen videosta, jossa kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski ja pitkäaikaistyötön Anna-Maija Tikkanen keskustelivat. Oikomutkasen iho nousi kylmänhehkusta kananlihalle, niin kalseasti Koski Tikkasen kohtasi. Koski näytti olevan sitä mieltä, että Tikkanen oli tukalassa tilanteessa ihan omaa saamattomuuttaan ja kyllähän se toimeentulotuki riittää hyvin, koska työttömällä on mahdollisuus hakea silakkansa aina tarjouksesta. Argh!

Yksioikoista vastausta työttömyysturvan riittävyyteen tai oikeudenmukaisuuteen ei tietenkään ole olemassa. Se olisi aivan liian helppoa. Myös vastaus siihen, kuinka paljon rahaa tarvitaan elämiseen, riippuu vastaajasta. Mie en ole koskaan elänyt työttömyysturvan varassa. Olen kuitenkin ollut kymmenen vuotta opiskelija, josta viimeinen puolitoista vuotta meni ilman opintotukea. Tiedän siis jotain vähällä rahalla elämisestä. Oma tilanteeni oli tuolloin sellainen, että rahat riittivät hyvin kaikkein tarpeellisimpaan. Opin olemaan ostamatta mitään, mikä ei ollut täysin välttämätöntä. Ruokalistalla oli usein makaronipainoitteista lihamakaronilaatikkoa ja milloin mitäkin puuroa. Kesätyötienestit menivät kalliimpien hankintojen kuten silmälasien ja läppärin rahoittamiseen, ja näitä hankintoja jouduin välillä maksamaan myös opintolainalla. Nuukuuteen oppineena ostan vielä nykyäänkin kaikki vaatteeni alusvaatteita, sukkia ja sporttivaatteita lukuun ottamatta kirpparilta. En pysty kuvittelemaan, että maksaisin monta kymppiä farkuista, vaikka nyt moinen sijoitus ei talouttani kaataisikaan.

Vähävaraista ajanjaksoa elämässäni helpotti tietysti se, että elin yksin ilman huollettavia. Olen myös luonteeltani melkoisen sopeutuvainen, joten ilmeisesti vain opin elämään tilanteen vaatimalla tavalla. En kokenut silloin, että elämästäni puuttuisi rahatilanteeni takia jotain oleellista. Nyt kun olen ollut vuoden työelämässä ja töissä kiinni vaihtelevalla menestyksellä, tulotasoni on noussut omasta mielestäni roimasti, mutta on edelleen epävarmalla pohjalla. Ylimääräiset rahat menevät opintolainan takaisinmaksuun ja ASP-tilille säästöön.   

Olen alkuvuoden tienannut elantoni tekemällä lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan sijaisuuksia Oulun kaupungin päiväkodeissa. Täksi viikoksi minulla on vielä töitä tiedossa, mutta sen jälkeen tilanne on taas auki. Koska päiväkotielämä hiljenee kesä-heinäkuussa, en usko seuraavalle kahdelle kuukaudelle löytyvän töitä siltä saralta. Saatan siis joutua elämään kesän työttömyysturvan varassa.

Työttömyysturvan riittävyys on mielestäni tärkeä aihe pitää mukana julkisessa keskustelussa. Minua jäi kaivelemaan, että Susanna Koski ensin tarttui Tikkasen haasteeseen elää kuukausi työttömyysturvalla ja sitten kuittasikin kokeilun höpöhöpöksi ”kulurakenteen erilaisuuden” takia. Tästä kimpaantuneena päätin itse seurata kuukauden tulojani ja menojani tästä päivästä alkaen. Avoimuuden nimissä raportoin aiheesta viikoittain vasta-avatulla Facebook-sivullani, ja tänne blogin puolelle teen asiasta reportaasin kun kuukausi on kulunut eli kesäkuun loppupuolella. Katsotaan, miten käy.

______

Raha tekee rikkaaksi, onni syntyy elämällä.

Maltalla vuonna 2015.

Kommentit (0)

Näin kaunista maailmaa Oikomutkanen tuhoaa ylikuormittamalla sitä. Kuva Hailuodon Marjaniemestä.

Oikomutkanen ja toinen sivistynyt naisihminen keskustelevat kaupungilla kahvittelun lomassa ajankohtaisista asioista:

Rita: Viime viikolla oli muuten uutisissa siitä, että Suomen ylikulutuspäivä tälle vuodelle meni jo. Aattele, vasta kolmannes vuodesta mennyt ja nyt jo kaikki meille varatut luonnonvarat on käytetty.

Ninni: Niinpä, siis ihan järkyttävää. Tiedä sitten, viitsiikö tähän maailmaan enää vaikkapa lapsiakaan tehdä, kun on tuhoon tuomittu koko maapallo. Kaikkien vaan pitäis tajuta vähentää kulutusta, ja hyväksyä se, ettei kaikkea voi aina ostaa uutena. Mie yritän aina löytää kaiken ensin kirppareilta tai vaikka Torista. Vaikka kyllä alkkarit ja sukat ja jumppavaatteet ja farkut ja T-paidat ja ulkovaatteet ja urheiluvarusteet melkeinpä täytyy ostaa uutena ku kaikki käytetyt tuppaa olemaan jo vähän huonolaatusia. Ja onhan se kivempi kun ne on sitte niinku oikeesti omia, eikä jonku toisen jämiä.

Rita: Niinpä. Vaikka onhan sitä kyllä hyvääki käytettyä tavaraa myynnissä, ku vaan jaksais hakea. Mut aina ei oo aikaa, niin sitte täytyy vaan tilata netistä uutena. Siinä uutisessa tosin sanottiin, että tää meidän ylikulutus johtuu nimenomaan liikenteestä, energian kulutuksesta ja… ootas, mikäs se kolmas oli… nii, ruuasta. Kyllä mie ainaki käytän bussia aina ku mahollista. Tai ainaki työmatkoihin aina kotoa tähän keskustan kupeeseen. Kun jos käy sukulaisten luona tai jossain muualla vähän kauempana, niin kyllä se vaan on niin paljon kätevämpää mennä omalla autolla. Mut meillä on diesel, niin eikös se oo jotenki bensa-autoa ekompi?

Ninni: On se, dieseliä voi ajeluttaa kyllä vähän huolettomammin. Ja sitte kyllähän meilleki vaikka sähkö tulee Ekosähköltä ja yritetään laittaa ruokaa hukkaan mahollisimman vähän. Mitään luomujuttuja ei viittis ostaa ku ne on niin kauheen kalliita, ja vegeksi en ala kun on se pihvi vaan niin hyvää. Mut jos lähikaupassa on lähijärven haukifile tarjouksessa, niin sitä kyllä sitte aina välillä ostetaan.

Rita: Niinpä, ja mekin kyllä kierrätetään kaikki mahollinen. Muovia tosin ei jaksa kierrättää, ku sitä pitäis sitte koko ajan olla erikseen rahtaamassa sinne keräysastiaan. Mutta kyllähän me jo noin niinku yleensä aika hyviä valintoja osataan tehdä. Harmi vaan kun ei varmasti kaikki ole valmiita tinkimään omasta elintasostaan ja vaatimuksistaan näin kun me. Sillä sitähän se maapallon pelastuminen vaatis, että ihan kaikki sitoutuisivat kuluttaan vähemmän.

Ninni: Oikeessa oot. Mutta hei, lähetäänkö jatkaan kierrosta? Mun piti vielä katella sitä uutta kynsilakkaa kun se viimisin sävy minkä ostin ei ihan sointunutkaan siihen mun uuteen leninkiin.

Rita: Joo, lähetään vaan, en oiskaan jaksanu syyä tuota patonkia loppuun. Mutta mennään sitte ajoissa myös kotiin, kun me meinattiin miehen kanssa katella tänään niitä Thaimaan-lentoja. Tosi ihanaa lähtee lomalle!

______

Ja niin se maailma pelastuu… vai mitä?

Kommentit (0)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018