Kirjoitukset avainsanalla hyvä olo

Oikomutkanen on jäykkä kuin heinäseiväs. Takareisiä, pohkeita ja lonkankoukistajia kiristää jo siinä määrin, että huomaan monesti käveleväni ylävartalo lantiolta hieman eteenpäin taittuneena ja jalat hienoisesti koukussa. Samoin rintalihakseni ovat niin jumissa ja kireät, että ne vetävät ryhtini lysyyn. Kauhistun joskus kun tajuan, että köpöttelen eteenpäin kuin vanha mummeli. Siispä nyt alkavat päivittäiset venyttelyt!

Aion tästä päivästä alkaen tehdä kuukauden ajan päivittäin noin puolen tunnin venyttelysetin netistä löytyvien venyttelyvideoiden tahtiin. Tänään tein treenaakotona.com-sivuston venyttelyn, joka keskittyy alavartaloon. Videolla painotetaan sitä, että venyttelyn pitää tuntua mukavalta (eli ei saa sattua) ja kroppaa pitää kuunnella. No jaa, ehkä toisinaan hyvä olo on saavutettavissa vain kärsimyksen kautta: en voisi tehdä venytyksiä ollenkaan, jos sen pitäisi "tuntua mukavalta". Ehei  — jalkani olivat kuin tulessa miltei koko videon ajan, hiki nousi ylähuulen päälle ja teki mieli työntää läppäri pakasteeseen pois silmistä. Jälkikäteen olo oli kuitenkin hyvä ja rento. Yritänkin aina jatkossa keskittyä luvassa olevaan hyvään oloon venyttelyhetkeä aloittaessani.

Jotta venyttelyn tulokset olisivat selkeämmin huomattavissa ja koko homma siten motivoivempaa, aion viikottain ottaa valokuvat kahdesta alavartalon venyvyyden paljastavasta asennosta. Alkutilanne on tämä:

  • Sormet varpaisiin -venytys onnistuu tällä hetkellä kuvan osoittamalla tavalla. Jo tämä asento tuntuu epämiellyttävältä, enkä halunnut pysyä siinä kuvaa ottamista pidempään.
Venyttely on hyödyllistä, mutta tuntuu kaamealta. Kuva: Oikomutkanen.
 
  • Kämmenet lattiaan -venytys onnistuu tällä hetkellä polviin asti. Vielä on lattiaan matkaa! (Eivätkä polveni edes ole tässä suorassa...)
Venyttelyssä säännöllisyys on tärkeää. Kuva: Oikomutkanen.

Itseni tuntien tiedän, että tärkeintä on saada kunnon rutiini päälle heti alkuun. Kahden ensimmäisen viikon aikana en siis skippaa venyttelyä yhtenäkään päivänä mistään hinnasta, muuten sen unohtaminen on seuraavana päivänä vielä vähän helpompaa. Päivittelen edistymistäni myös tänne, joten pysyhän kuulolla — ja jos itse olet heinäseipäiden sukua, tuu messiin ja ala venyttelemään!

_________

Mukavaa marraskuuta sinulle, lukijani!

Kommentit (1)

ihana lukija

Hassua. Minusta taas venyttely on ihanaa. Tsemppiä venyttelykuukauteen ja ihanaa marraskuuta!

Raikkaassa syysilmassa kuntoilupuistossa tehty jumppa on päivän tähtihetki. Kuva: Oikomutkanen.

Yks, kaks, koli, neli - kaik' yhdes koos! Kaikki mukaan Oikomutkasen syyskuntopiiriin! Luvassa alkulämppä ja neljä liikettä: askelkyykky, rengassoutu, köysien paiskonta ja dippi. Kuntopiiri alkaa n-y-t-NYT!

Alkulämppä. Reipas kävely, pyöräily tai kevyt hölkkä kuntoilupuistoon. Perille päästyä penkille nousua ja kyykkyä vuorotellen, kumpaakin puoli minuuttia kerrallaan yhteensä neljä minuuttia. Jos et hengästy ja hikoile jo, tee toinen satsi mutta kovempaa!

Penkille nousu. Ota kädet mukaan, niin syke nousee tehokkaammin. Kuvat: Oikomutkanen.
 
Peruskyykky. Tarkista, että kyykätessä polvesi ja varpaasi osoittavat samaan suuntaan. Kuvat: Oikomutkanen.
-----

Askelkyykky 3x15. Laita takajalka korokkeelle ja etujalka niin kauas eteen, että ala-asennossa etujalan polvi ja kantapää ovat päällekäin (polvi ei saa mennä varpaiden ohi eteen). Paino etujalan kantapäällä. Kolme kertaa 15 toistoa per jalka. Nyt kyykätään, paina paina!

Askelkyykyn yläasento. Katse eteen, selkä suorana, rinta auki. Kuva: Oikomutkanen.
 
Askelkyykyn ala-asento. Etujalka saa olla tästä vielä vähän enemmän edessä; kantapään tulisi olla polven alla. Älä siis tee kuten mie teen, vaan tee kuten mie sanon. Kuva: Oikomutkanen.
------

Rengassoutu 3x15. Ota renkaista tukeva ote ja nojaa taakse. Nosta itsesi lapoja yhteen rutistaen renkaiden tasolle, ja laskeudu hallitusti takaisin alas. Kolme kertaa 15 toistoa. Voima lähtee coresta, jaksaa!

Rengassoudun ala-asento. Muista pitää keskivartalo tiukkana. Kuva: Oikomutkanen.
 
Rengassoudun yläasento. Muista edelleen keskivartalon tuki. Kuva: Oikomutkanen.
-----

Köysien paiskonta 3x20 sekuntia. Paisko köysiä joko tasa- tai vuorotahtiin. Tasatahdissa saat otettua tehokkaammin voimaa avuksi jaloista, mikä tekee liikkeestä kevyemmän. Vuorotahti vaatii vartalon kiertoa, mikä puolestaan tekee liikkeestä raskaamman. Kolme kertaa 20 sekuntia täysillä. Nyt hapottaa, mutta kohta on euforinen olo!

 
Köysien paiskonta. Pidä keskivartalo tiukkana, ja ponnista voimaa jaloista. Näyttää kevyeltä. Kuva: Oikomutkanen.
 
Köysien paiskonta jatkuu. Vaikka liike näyttää kevyeltä, on sen tekeminen ainakin Oikomutkaselle voimainponnistus. Kuva: Oikomutkanen.
-----

Dippi 3x15. Nojaa käsillä penkin reunaan katse penkistä pois päin, rystyset eteen suunnattuina. Laskeudu tasaisesti alas taivuttamalla kyynärpäitä, ja punnerra sitten itsesi takaisin alkuasentoon. Voit säätää liikkeen raskautta muuttamalla jalkojen etäisyyttä penkistä: mitä kauempana jalat, sitä raskaampi liike. Kolme kertaa 15 toistoa. Vika liike, nyt kaikki peliin!

Dipin yläasento. Säilytä pieni pehmeys kyynärpäissä, älä suorista niitä ihan lukkoon asti. Pidä kädet lähellä vartaloa. Kuva: Oikomutkanen.
 
Dipin ala-asento.Pidä rinta auki ja hartiat alhaalla takana. Kuva: Oikomutkanen.
-----

Jäähdyttelynä kävelyä kuntoilupuiston läheisyydessä. Mie kävin kierroksen kuvissa taustalla kimmeltävän Kangaslammen ympäri.

PS. Inspiraatiota ulkoliikuntaan saat myös aiemmin ilmestyneestä Oikomutkasen kesäkuntopiiristä!

Energistä alkavaa viikkoa sinulle, lukijani!

 

Kommentit (0)

Nyt on kulunut kolme vuotta meidän ensitreffeistä. Tämä ja muut postauksen kuvat otettu viime vuoden joulukuussa Thaimaassa. Kuva: Oikomutkanen.

Ensitreffit alttarilla alkaa taas! Oikomutkanen on ollut sarjan fani alusta asti. Parit laittavat kaiken likoon ja joskus palkinto on sen arvoinen, elämää suurempi rakkaustarina. Aina uuden kauden alkaessa en voi olla miettimättä omia ensitreffejäni Mantelisilmän kanssa. Juttummehan on siinä mielessä klassinen, että olemme tavanneet yhteisten tuttujen kautta. Mantelisilmä oli minulle ihan ensimmäiseksi vain joku tyyppi ystäväni puheissa. Sitten ystäväni päätti leikkiä amoria ja laittoi nuolensa viuhumaan. Eipä aikaakaan kun tajusin olevani matkalla viikonlopun viettoon oudon ihmisen luo tämän mökille.

Yhdessä samaan suuntaan. Kuva: Oikomutkanen.

Hän haki minut juna-asemalta hopeanharmaalla Hondalla. Hän oli tehnyt ruuan valmiiksi: takassa haudutettua karjalanpaistia ja uusia perunoita. Illalla lämmitimme saunan ja kävimme järvessä uimassa. Seuraavana päivänä lähdimme hillaan. En ihan päässyt hyppäämällä suonsilmäkkeen yli, joten kumpparini haukkasi vettä. Hän auttoi minulta märän sukan jalasta ja antoi oman kuivan sukkansa tilalle. Paistoimme lättyjä. Pötköttelimme vierekkäin sohvalla. Hän halusi ottaa torkut, minä luin laiturilla. Illalla taas saunottiin.

Viihdyimme yhdessä niin hyvin, että reissu piteni suunnitellusta. Minulla ei ollut mitään kiirettä mökiltä pois. Tämä on merkityksellistä, koska minulle on todella vaikeaa olla luontevasti ventovieraiden seurassa, päästää toisia lähelleni ja paljastaa itsestäni jotain merkityksellistä. Niin vain kuitenkin kävi, että Mantelisilmä pääsi jotenkin suojaukseni alle. En usko, että hän sitä mitenkään tietoisesti yritti. Pikemminkin tunnistin hänessä jotain, mitä en osaa selittää. Hän vain oli oma itsensä. Hänen lähellään oleminen oli helppoa. Hänessä oli jotain jännittävää, jotain hellyyttävää, jotain luottamusta herättävää. Sen vuoksi tiesin jo toisena iltana, että tämän miehen kainalossa haluan nukkua.

Kaksi pientä suuressa maailmassa. Kuva: Oikomutkanen.

Hänen kainalossaan nukun edelleen, enkä voi sanoin kertoa, kuinka onnellinen olen siitä. Odotin häntä kymmenen vuotta. Olin alkanut jo pikkuhiljaa sulattelemaan ajatusta, että loppuelämän kumppania ja suurta rakkautta ei ehkä koskaan kohdalleni tule. Ja nyt saan herätyskellon soitua mönkiä Mantelisilmän kainaloon torkkumaan vielä hetkeksi, suunnitella yhteisen asunnon ostoa, halata lujaa, tukeutua häneen kun tuntuu siltä. Saan katsella hänen hymyään joka päivä. Ensitreffimme eivät olleet alttarilla, mutta palkinto on totisesti elämää suurempi.

Kommentit (3)

Toinen pölijä

Kauniisti kirjoitettu *niisk*. Toivottavasti hän myös lukee tämän ja toisaalta lukemattakin tietää, mitä häntä kohtaan tunnet.

Ihana lukija

Mahtava kertomus! Tuli onnellinen fiilis lukiessa. Onpa ihanaa, että löysit hänet pitkän odotuksen jälkeen <3

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommenteista! Aina tulee itsellenikin hyvä olo, kun te lukijat kommentoitte, että tekstini herättää tunteita ja saa teidät hyvälle mielelle :)

Oikomutkanen juhlistamassa tapaamista ystävän kanssa. Lasissa kesän hitti aperol spritz. Kuva: Oikomutkanen.

Oikomutkanen täytti perjantaina kaksi vuotta! Tuo aika tuntuu julmetun lyhyeltä, sillä koen kirjoittaneeni blogia jo paljon pidempään. Samalla kaksi vuotta kuulostaa tosi pitkältä ajalta, koska tuntuu kuin olisin aloittanut bloggaamisen ihan vasta. Kaksivuotissynttäreiden innoittamana halusin palata blogitaipaaleni tärkeimpiin hetkiin.

Julkaisin ensimmäisen postaukseni 29.8.2016, muutama päivä sen jälkeen, kun varsinaisesti perustin blogini. Olin jo monta kuukautta ennen sitä huomannut MeNaisten sivuilla mahdollisuuden perustaa oma blogi. Harkitsin asiaa todella pitkään. Lopullisen sysäyksen antoi englannin yliopisto-opintoihini kuulunut kurssi, jonka puitteissa pidimme blogia. Nautin blogitekstien kirjoittamisesta enemmän kuin mistään muusta koko kurssilla. Siitä Oikomutkasen siemen sitten lähti hitaasti itämään. Muistan vieläkin kuinka pelottava asia ensimmäisen postauksen julkistaminen oli. Se tarkoitti itseni, mielipiteideni ja elämäni laittamista nettiin kaikkien näkösälle. Tekstien julkaisu oli alusta asti kuitenkin myös palkitsevaa. Vieläkin postausten kirjoittaminen antaa minulle aikaiseksi saamisen tunteen. Kirjoittamalla koen luovani jotain tyhjästä.

Kirjoittaminenkin onnistuu kotimaisten omppujen voimalla. Kuva: Oikomutkanen.

Palkitsevuuden tunne oli pian kuitenkin koetuksella. Vuosi sitten keväällä olin jo vähällä haudata koko blogin. Vuoden 2017 tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana kirjoitin kokonaiset kahdeksan postausta. Tein silloin graduani, ja blogin kirjoittaminen tuntui ylimääräiseltä painolastilta. Oli inhottavaa ensin istua koneella koko päivä kirjoittamassa englannin ääntämisen opettamisen nyansseista ja sitten jatkaa tietsikkamaratonia vielä blogin merkeissä. Tuota aikaa avaava postaukseni löytyy täältä. Lopettamis-ajatuksista en muistaakseni maininnut yhtään kenellekään. En halunnut tunnustautua luovuttajaksi, ja koin lopettamis-ajatusten olevan yksinkertaisesti kiellettyjä sen jälkeen, kun olin niin innoissani ollut perustamassa blogia. En muista koskaan tehneeni tietoista päätöstä blogin jatkamisesta, mutta veikkaisin, että bloggaaminen yksinkertaisesti alkoi taas maistua gradun valmistuttua. Nyt olen tyytyväinen siihen, että kävin tämänkin vaiheen läpi: enää ei ole mitään epäselvyyttä siitä, haluanko käyttää aikaani ja energiaani Oikomutkaseen. Jos aika ei riitä kaikkeen, karsin mieluummin jostain muusta kuin bloggaamisesta. Rakastan tätä juttua!

Puut halaavat hollantilaisessa metsässä. Kuva: Madame de Winter.

Aluksi pidin blogia anonyyminä, mutta koin sen vääräksi teitä lukijoita kohtaan. Ajattelin, että teillä on oikeus tietää, kuka näiden tekstien takana on ja kuka näitä mielipiteitä oikein laukoo. Pitkän harkinnan jälkeen paljastin kasvoni ja nimeni tämän vuoden maaliskuussa — en siis niin kovin kauaa sitten. Kyseisen postauksen voit lukea täältä. Ulostuloni jälkeen tunsin blogini olevan aidompi ja totuudenmukaisempi heijastus ajatuksistani. Anonymiteetistä luopuminen antoi minulle uutta virtaa blogin tekemiseen, koska sen jälkeen olen kokenut olevani tässä jutussa mukana sata lasissa ilman tarvetta himmailla.

Sateisen päivän iltana aurinko näyttäytyi vaeltajille Lofooteilla. Kuva: Oikomutkanen.

Anonymiteetin hylkäämisen myötä uskaltauduin myös sosiaalisen median valloitukseen. Facebookiin ja Instagramiin liittyminen oli minulle huiman iso askel, koska olen aiemmin kokenut somen lähinnä vihollisena (lue aiheeseen liittyvä postaukseni täältä). Nyt olen kuitenkin tavallaan jopa tykästynyt näihin kanaviin, koska ne ovat blogiin verrattuna niin erilaisia alustoja. Varsinkin Instagram on hauska paikka, koska siellä kuvat ovat pääosassa ja teksti jää sivurooliin. Insta haastaa minut aivan uudella tavalla, koska tekstit ovat vahvuusalueellani ja kuvat ovat kaukana siitä. Someen uskaltautuminen on siis ollut minulle merkityksellistä muutenkin kuin blogin takia.  

Kahden bloggaus-vuoden yhteenvetona voin todeta, että bloggaaminen antaa minulle paljon. Se on antanut rohkeutta tuoda ajatuksiani esiin ja itsevarmuutta seistä sanojeni takana. Oikomutkanen on kasvanut osaksi identiteettiäni. En voi tietää, jatkanko postaamista ikuisesti, mutta tällä hetkellä bloggaaminen on merkityksellinen osa elämääni ja tärkeä osa minua.

Kommentit (1)

ihana lukija

Paljon onnea blogille ja blogin pitäjälle! Kiva teksti ja kivat kuvat, erityisesti tuo kuva Lofooteilta.

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018