Kirjoitukset avainsanalla hyvä olo

Sohvanpohja häviää upeille pakkas-koivuille sata-nolla. Kuva: Oikomutkanen.

Oikomutkasella on keskimäärin kaksi kertaa viikossa työpäivä, jolloin työt loppuvat viimeistään puoli kahdelta ja usein jo kahdeltatoista. Silloin tuntuu kuin saisi palan viikonloppua keskelle arkea, niin piristävä lyhyt päivä on! Silloin pääsee töistä heti kohta lounaan jälkeen vielä kun on valoisaa, ehtii salin tai jumpan jälkeen käydä kaupassa ja tehdä ruuan ja vielä jää illalla aikaa lukea. Näinä päivinä olen monesti jo ehtinyt tehdä sitä, tätä ja tuota... ja kun viimein katson kelloa, tajuan, että iltavuorolaiset ovat vielä töissä!

Toisina päivinä taas tuntuu, ettei ole mitään tekemistä, vaikka olisi aikaakin. Tai tekemistä olisi, mutta en saa itseäni liikkeelle, vaan sohvan kutsu on voimakkaampi. Näitä päiviä on nyt pakkasjakson aikana ollut moooonta. Löhö-päivissä ei sinänsä ole mitään vikaa, varsinkaan jos sohvapöydällä odottaa hyvä kirja. Liiallisesta löhöilystä kuitenkin tulee mähö olo: kun ei tee mitään, ei myöskään jaksa mitään. Olen yrittänyt katkaista löhöilykierrettä kevyellä puuhastelulla, ja tässäpä virkistyneen löhöilijän vinkkivitoset pakkaspäivien puuhasteluun:

  1. Mars kävelylle podcastia kuuntelemaan. Pikku kävelylenkki tekee aina terää. Sunnuntaina nukuin pitkään, luin hartaudella Kalevaa ja koko päivä hurahtikin lopulta sisätiloissa. Illalla tuntui toisaalta siltä, että ulkona olisi hyvä käydä ja siltä, että yksin ei huvittaisi lähteä. Ratkaisin pulman podcastilla: podcastia kuunnellen puolen tunnin happihyppely menee nopeasti, eikä tuttu naapurustokaan tunnu tylsältä, koska maisemaa ei keskittymiseltä oikeastaan näe. Podcast-vinkki: Julia Thurénin Melkein kaikki rahasta -sarja on freesi ja pirteä.

    Happihyppely timantein koristeltuun pakkasmaisemaan piristää kummasti. Kuva: Oikomutkanen.

  2. Järjestele tai katsele läpi valokuvasi. Tässä yhtenä päivänä päätin luopua valokuva-albumeista, koska säilömällä kuvat yksinkertaisesti pinottuina ja pussitettuina säästäisin ihan hullusti tilaa. Sain albumien purkamiseen kulumaan yllättävän monta iltapäivää, ja samalla tuli katseltua vanhat kuvat läpi. Seuraavaksi olin ajatellut järjestää tietsikalla olevat kuvat kansioihin, mutta mieli muuttui, kun tajusin kuinka paljon niitä oli. Mut hei, katsottaviksihan ne onkin tarkoitettu, eikös juu?

    Pikku-Rita 4 vuotta, vuosi on 1990. Kuva: Oikomutkanen.

  3. Laita tavaroitasi kirppikselle myyntiin. Tässäpä ajanviete, joka samalla siistii vaate- ja muut kaappisi, antaa muutaman roposen käteistä kukkaroon ja tuo hyvän mielen, kun itselle tarpeeton tuleekin jollekulle tarpeeseen. Mie itse asiassa vein tiistaina omia tavaroitani viikoksi myyntiin, ja aiheesta luvassa postaus ensi viikon alkupuolella.

    Kirpparipöydälläni on myynnissä myös valokuva-albumi. Epäilen, että vaikka kaikki muu menisi, niin se jää. Kuva: Oikomutkanen.

  4. Leivo. Tarvitseeko tätä edes perustella? Leipominen on kaikkien aistien hellimistä. Pääset nuuskuttelemaan lämpimäisiä, työntämään kädet pehmeään taikinaan, maistelemaan aineksia/taikinaa/valmiita leipomuksia, kuuntelemaan kiitoksia ihanista herkuista. Leipomuksen valinnalla voit helposti säädellä askareen vaikeusastetta.

     Sisko leipoi kerran työpäivästä väsyneelle omppupiirakan. Nam. Kuva: Oikomutkanen.

  5. Siivoa. Ei kuulosta välttämättä ensialkuun houkuttelevalta, mutta siivoamisella lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pääsee ylös sohvalta, ja tulee samalla tehneeksi askareen, joka olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä ennemmin tai myöhemmin. Siivouksen jälkeen minun ainakin on helppo olla itseeni tyytyväinen!

Mukavia helmikuun alkupäiviä just sulle! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kaunismäessä

Nää vinkit oli just mun mieleen :) Itselläkin meinaa olla jotain talvi/kevät väsymystä ja illat meinaa mennä sohvalla torkkumiseksi. Sitten on entistä väsyneempi olo. Hauska juttu kun sinä purat kuvia albumeista ja minä taas olen pitkän aikaa potenut huonoa omaatuntoa kun kuvat on laatikoissa, enkä ole saanut laitettua niitä albumeihin! Nyt sain uuden näkökulman, että se voikin olla hyvä juttu :) Mukavaa viikonloppua <3

Virpi

https://kaunismaessa.blogspot.com/

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Hei Virpi ja kiitos kommentista! Kiva että vinkit oli mieleisiä. Itelle oli taas tärkeintä huomata, että joku ihan pienikin juttu voi tehdä terää ja piristää. Mukavaa viikonloppua myös sulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oikomutkanen on jäykkä kuin heinäseiväs. Takareisiä, pohkeita ja lonkankoukistajia kiristää jo siinä määrin, että huomaan monesti käveleväni ylävartalo lantiolta hieman eteenpäin taittuneena ja jalat hienoisesti koukussa. Samoin rintalihakseni ovat niin jumissa ja kireät, että ne vetävät ryhtini lysyyn. Kauhistun joskus kun tajuan, että köpöttelen eteenpäin kuin vanha mummeli. Siispä nyt alkavat päivittäiset venyttelyt!

Aion tästä päivästä alkaen tehdä kuukauden ajan päivittäin noin puolen tunnin venyttelysetin netistä löytyvien venyttelyvideoiden tahtiin. Tänään tein treenaakotona.com-sivuston venyttelyn, joka keskittyy alavartaloon. Videolla painotetaan sitä, että venyttelyn pitää tuntua mukavalta (eli ei saa sattua) ja kroppaa pitää kuunnella. No jaa, ehkä toisinaan hyvä olo on saavutettavissa vain kärsimyksen kautta: en voisi tehdä venytyksiä ollenkaan, jos sen pitäisi "tuntua mukavalta". Ehei  — jalkani olivat kuin tulessa miltei koko videon ajan, hiki nousi ylähuulen päälle ja teki mieli työntää läppäri pakasteeseen pois silmistä. Jälkikäteen olo oli kuitenkin hyvä ja rento. Yritänkin aina jatkossa keskittyä luvassa olevaan hyvään oloon venyttelyhetkeä aloittaessani.

Jotta venyttelyn tulokset olisivat selkeämmin huomattavissa ja koko homma siten motivoivempaa, aion viikottain ottaa valokuvat kahdesta alavartalon venyvyyden paljastavasta asennosta. Alkutilanne on tämä:

  • Sormet varpaisiin -venytys onnistuu tällä hetkellä kuvan osoittamalla tavalla. Jo tämä asento tuntuu epämiellyttävältä, enkä halunnut pysyä siinä kuvaa ottamista pidempään.
Venyttely on hyödyllistä, mutta tuntuu kaamealta. Kuva: Oikomutkanen.
 
  • Kämmenet lattiaan -venytys onnistuu tällä hetkellä polviin asti. Vielä on lattiaan matkaa! (Eivätkä polveni edes ole tässä suorassa...)
Venyttelyssä säännöllisyys on tärkeää. Kuva: Oikomutkanen.

Itseni tuntien tiedän, että tärkeintä on saada kunnon rutiini päälle heti alkuun. Kahden ensimmäisen viikon aikana en siis skippaa venyttelyä yhtenäkään päivänä mistään hinnasta, muuten sen unohtaminen on seuraavana päivänä vielä vähän helpompaa. Päivittelen edistymistäni myös tänne, joten pysyhän kuulolla — ja jos itse olet heinäseipäiden sukua, tuu messiin ja ala venyttelemään!

_________

Mukavaa marraskuuta sinulle, lukijani!

Kommentit (1)

ihana lukija

Hassua. Minusta taas venyttely on ihanaa. Tsemppiä venyttelykuukauteen ja ihanaa marraskuuta!

Raikkaassa syysilmassa kuntoilupuistossa tehty jumppa on päivän tähtihetki. Kuva: Oikomutkanen.

Yks, kaks, koli, neli - kaik' yhdes koos! Kaikki mukaan Oikomutkasen syyskuntopiiriin! Luvassa alkulämppä ja neljä liikettä: askelkyykky, rengassoutu, köysien paiskonta ja dippi. Kuntopiiri alkaa n-y-t-NYT!

Alkulämppä. Reipas kävely, pyöräily tai kevyt hölkkä kuntoilupuistoon. Perille päästyä penkille nousua ja kyykkyä vuorotellen, kumpaakin puoli minuuttia kerrallaan yhteensä neljä minuuttia. Jos et hengästy ja hikoile jo, tee toinen satsi mutta kovempaa!

Penkille nousu. Ota kädet mukaan, niin syke nousee tehokkaammin. Kuvat: Oikomutkanen.
 
Peruskyykky. Tarkista, että kyykätessä polvesi ja varpaasi osoittavat samaan suuntaan. Kuvat: Oikomutkanen.
-----

Askelkyykky 3x15. Laita takajalka korokkeelle ja etujalka niin kauas eteen, että ala-asennossa etujalan polvi ja kantapää ovat päällekäin (polvi ei saa mennä varpaiden ohi eteen). Paino etujalan kantapäällä. Kolme kertaa 15 toistoa per jalka. Nyt kyykätään, paina paina!

Askelkyykyn yläasento. Katse eteen, selkä suorana, rinta auki. Kuva: Oikomutkanen.
 
Askelkyykyn ala-asento. Etujalka saa olla tästä vielä vähän enemmän edessä; kantapään tulisi olla polven alla. Älä siis tee kuten mie teen, vaan tee kuten mie sanon. Kuva: Oikomutkanen.
------

Rengassoutu 3x15. Ota renkaista tukeva ote ja nojaa taakse. Nosta itsesi lapoja yhteen rutistaen renkaiden tasolle, ja laskeudu hallitusti takaisin alas. Kolme kertaa 15 toistoa. Voima lähtee coresta, jaksaa!

Rengassoudun ala-asento. Muista pitää keskivartalo tiukkana. Kuva: Oikomutkanen.
 
Rengassoudun yläasento. Muista edelleen keskivartalon tuki. Kuva: Oikomutkanen.
-----

Köysien paiskonta 3x20 sekuntia. Paisko köysiä joko tasa- tai vuorotahtiin. Tasatahdissa saat otettua tehokkaammin voimaa avuksi jaloista, mikä tekee liikkeestä kevyemmän. Vuorotahti vaatii vartalon kiertoa, mikä puolestaan tekee liikkeestä raskaamman. Kolme kertaa 20 sekuntia täysillä. Nyt hapottaa, mutta kohta on euforinen olo!

 
Köysien paiskonta. Pidä keskivartalo tiukkana, ja ponnista voimaa jaloista. Näyttää kevyeltä. Kuva: Oikomutkanen.
 
Köysien paiskonta jatkuu. Vaikka liike näyttää kevyeltä, on sen tekeminen ainakin Oikomutkaselle voimainponnistus. Kuva: Oikomutkanen.
-----

Dippi 3x15. Nojaa käsillä penkin reunaan katse penkistä pois päin, rystyset eteen suunnattuina. Laskeudu tasaisesti alas taivuttamalla kyynärpäitä, ja punnerra sitten itsesi takaisin alkuasentoon. Voit säätää liikkeen raskautta muuttamalla jalkojen etäisyyttä penkistä: mitä kauempana jalat, sitä raskaampi liike. Kolme kertaa 15 toistoa. Vika liike, nyt kaikki peliin!

Dipin yläasento. Säilytä pieni pehmeys kyynärpäissä, älä suorista niitä ihan lukkoon asti. Pidä kädet lähellä vartaloa. Kuva: Oikomutkanen.
 
Dipin ala-asento.Pidä rinta auki ja hartiat alhaalla takana. Kuva: Oikomutkanen.
-----

Jäähdyttelynä kävelyä kuntoilupuiston läheisyydessä. Mie kävin kierroksen kuvissa taustalla kimmeltävän Kangaslammen ympäri.

PS. Inspiraatiota ulkoliikuntaan saat myös aiemmin ilmestyneestä Oikomutkasen kesäkuntopiiristä!

Energistä alkavaa viikkoa sinulle, lukijani!

 

Kommentit (0)

Nyt on kulunut kolme vuotta meidän ensitreffeistä. Tämä ja muut postauksen kuvat otettu viime vuoden joulukuussa Thaimaassa. Kuva: Oikomutkanen.

Ensitreffit alttarilla alkaa taas! Oikomutkanen on ollut sarjan fani alusta asti. Parit laittavat kaiken likoon ja joskus palkinto on sen arvoinen, elämää suurempi rakkaustarina. Aina uuden kauden alkaessa en voi olla miettimättä omia ensitreffejäni Mantelisilmän kanssa. Juttummehan on siinä mielessä klassinen, että olemme tavanneet yhteisten tuttujen kautta. Mantelisilmä oli minulle ihan ensimmäiseksi vain joku tyyppi ystäväni puheissa. Sitten ystäväni päätti leikkiä amoria ja laittoi nuolensa viuhumaan. Eipä aikaakaan kun tajusin olevani matkalla viikonlopun viettoon oudon ihmisen luo tämän mökille.

Yhdessä samaan suuntaan. Kuva: Oikomutkanen.

Hän haki minut juna-asemalta hopeanharmaalla Hondalla. Hän oli tehnyt ruuan valmiiksi: takassa haudutettua karjalanpaistia ja uusia perunoita. Illalla lämmitimme saunan ja kävimme järvessä uimassa. Seuraavana päivänä lähdimme hillaan. En ihan päässyt hyppäämällä suonsilmäkkeen yli, joten kumpparini haukkasi vettä. Hän auttoi minulta märän sukan jalasta ja antoi oman kuivan sukkansa tilalle. Paistoimme lättyjä. Pötköttelimme vierekkäin sohvalla. Hän halusi ottaa torkut, minä luin laiturilla. Illalla taas saunottiin.

Viihdyimme yhdessä niin hyvin, että reissu piteni suunnitellusta. Minulla ei ollut mitään kiirettä mökiltä pois. Tämä on merkityksellistä, koska minulle on todella vaikeaa olla luontevasti ventovieraiden seurassa, päästää toisia lähelleni ja paljastaa itsestäni jotain merkityksellistä. Niin vain kuitenkin kävi, että Mantelisilmä pääsi jotenkin suojaukseni alle. En usko, että hän sitä mitenkään tietoisesti yritti. Pikemminkin tunnistin hänessä jotain, mitä en osaa selittää. Hän vain oli oma itsensä. Hänen lähellään oleminen oli helppoa. Hänessä oli jotain jännittävää, jotain hellyyttävää, jotain luottamusta herättävää. Sen vuoksi tiesin jo toisena iltana, että tämän miehen kainalossa haluan nukkua.

Kaksi pientä suuressa maailmassa. Kuva: Oikomutkanen.

Hänen kainalossaan nukun edelleen, enkä voi sanoin kertoa, kuinka onnellinen olen siitä. Odotin häntä kymmenen vuotta. Olin alkanut jo pikkuhiljaa sulattelemaan ajatusta, että loppuelämän kumppania ja suurta rakkautta ei ehkä koskaan kohdalleni tule. Ja nyt saan herätyskellon soitua mönkiä Mantelisilmän kainaloon torkkumaan vielä hetkeksi, suunnitella yhteisen asunnon ostoa, halata lujaa, tukeutua häneen kun tuntuu siltä. Saan katsella hänen hymyään joka päivä. Ensitreffimme eivät olleet alttarilla, mutta palkinto on totisesti elämää suurempi.

Kommentit (3)

Toinen pölijä

Kauniisti kirjoitettu *niisk*. Toivottavasti hän myös lukee tämän ja toisaalta lukemattakin tietää, mitä häntä kohtaan tunnet.

Ihana lukija

Mahtava kertomus! Tuli onnellinen fiilis lukiessa. Onpa ihanaa, että löysit hänet pitkän odotuksen jälkeen <3

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos kommenteista! Aina tulee itsellenikin hyvä olo, kun te lukijat kommentoitte, että tekstini herättää tunteita ja saa teidät hyvälle mielelle :)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen(at)gmail.com 

Blogiarkisto

2018