Kirjoitukset avainsanalla koti

Oikomutkanen oli elokuun loppupuolella vajaan kahden viikon lomareissulla. Reissu oli sanalla sanoen ihana. Pääsin viettämään aikaa ihmisten kanssa, joita harvoin näen, ja ajatukseni irtautuivat työkuvioista täydellisesti. Pääsin viettämään päivän Rotterdamin eläintarhassa okapeja, rauskuja ja muita ihmeellisyyksiä toljottaen päivänä, jolloin aurinko paistoi juuri sopivan lämpimästi. Pääsin nauttimaan elämäni varmasti herkullisimman illallisen turkulaisessa ravintola Karussa, minkä jälkeen kykenin vierimään alamäkeen lumipallon tavoin. Pääsin nuuskuttelemaan ystäväperheeseen kesän alussa syntyneen tyttövauvan päälakitupsua, ja se hetki kertoi minulle, että kaikki on maailmassani hyvin.

Niin rentouttava kuin lomareissu olikin, oli myös ihana palata kotiin. Oli mukava tietää, ettei minun tarvitsisi enää elää matkalaukusta. Oli vapauttavaa todeta, että voin piereskellä vapaasti ilman, että kukaan nolostuu. Oli huojentavaa, kun sain itse maksaa ruokaostokset kaupassa. Oli kaikkein parasta, että pääsin jälleen kultani lähelle.

Kaikki mainitsemani asiat vaikuttivat kotiinpaluun ihanuuteen, mutta eivät yksinään riitä selittämään sitä. Kotonani voin olla vapaasti oma itseni, eikä minun siellä tarvitse välttämättä välittää suuresta maailmasta mitään. Voin käpertyä viltin alle avopuolisoni kainaloon ja juoda kuumaa kaakaota ja keskittää kaiken huomioni niinkin tärkeään asiaan kuin Masterchef Australia. Kotonani kukaan ei voi tulla sanomaan, miten minun tulisi elää tai mitä minun pitäisi tehdä tai mitä tavoitteita kohti minun kuuluisi pyrkiä. Pystyn hallitsemaan asioita ainakin kotini muutaman neliön sisällä jos en missään muualla. Kotini on myös täynnä muistoja eletystä elämästä: vaatehuoneen rekissä roikkuva mekko oli päälläni Kroatian rannalla auringon laskiessa, lipaston laatikon vesivärien punaista nappia olen käyttänyt kaikissa muutoissani särkyvää sisältävien laatikoiden merkkaukseen, keittiön pöydällä venyvä kuksa muistuttaa rakkaastani ja kirjahyllyssä seisovat stereot raahasin aikoinaan ihan itse hauikset repeillen keskustan Expertiltä silloiseen kotiini.

Kotini on linnani, pesäkoloni ja turvasatamani - siellä minulla on hyvä olla ja sinne on aina ihana palata. Minä rakennan kotini, ja kotini kertoo jotain siitä, millainen ihminen olen. Toivon sen kertovan tarinaa läheisyydestä, lämmöstä ja yhteisten hetkien tärkeydestä.

Kommentit (0)

Oikomutkanen aloitti blogitaipaleensa aikoinaan postauksella Paikasta seuraavaan, joka käsitteli muuttamista. Nyt, vajaa vuosi myöhemmin, palaan muuttamisen teemaan, sillä muutimme piiiitkääääähkööööönnnnn harkinnan jälkeen poikaystäväni kanssa yhteen. Muuttomme voi tiivistää muutamaan harkittuun avainlukuun.


 

27: Banaani- ja muiden laatikoiden määrä. Näiden lisäksi huonekalut ja jätesäkit. Sekä tietysti ne ärsyttävät tavarat, jotka ovat liian isoja, jotta niitä kannattaisi pakata laatikkoon, mutta niin pieniä, että niiden erikseen kanniskelu tuntuu ajan haaskaukselta. Esimerkkinä mainittakoon luistimet ja työkalupakki.

3: Paketti- ja kuorma-automatkat osoitteiden välillä.  Oma muuttoni sujui yhden reissun voimin pakettiautolla, ja poikaystävän muutto olisi sujunut yhden reissun voimin kuorma-autolla, jos meikäläisen polkupyörien (2) ei olisi tarvinnut mahtua kyytiin. Krhm.

14: Pakkaamiseen, muuttamiseen ja purkamiseen kuluneet päivät. "Mä joka päivä töitä teen, mä joka ainoa aamu muuttoa täs teen". Kaksi viikkoa aamusta iltaan touhuamista eriasteisen sekasotkun keskellä. On se heleppoa ku ei tarvi miettiä mitä sitä vapaa-ajallansa kesällä tekisi.

3: Siivottujen asuntojen määrä. Olen vielä sitä ihmistyyppiä, jonka on pakko puunata paikat hammasharjan kanssa, jotta seuraavalla ja itsellä olisi mukava asettua uuteen kotiin. Välittömän lähipiirin mukaan vähempikin olisi riittänyt. Itse ajattelin kompensoida tarkan muuttosiivouksen vähentämällä siivousta tulevaisuudessa, sillä nyt taloudessa on tuo miehenpuoli, jolta voi aina tarvittaessa kiristää viikkosiivouksen seks- siis jätkien iltaa vastaan.

1: Kadonnut violetti dinosaurus. Löysin dinon edellisen muuton yhteydessä siivouskomerostani, josta se sai ylennyksen ovivahdiksi nyt edelliseksi jääneessä kodissani (ks. postaus Paikasta seuraavaan). Nyt tätä pientä violettia dinosaurusta ei löydy mistään. Pitänee olla tyytyväinen, että joka muuton pakollinen Lost while moving -tavara oli tällä kertaa tällainen vähemmän arvokas ja tarpeellinen tapaus... vaikkakin tosi sympaattinen olio.

Nyt uudessa kodissa on laatikot purettu ja tavarat paikoillaan. Seuraavaksi työlistalla on asuntoon sopivien mattojen, verhojen ja muiden vastaavien metsästys. Meillä vaan näyttää poikaystävän kanssa olevan sen verran erilainen maku, että saa nähdä miten siinä käy. Toisin sanoen täytyy tavara tavaralta testata, kuinka paljon pitää kiristää ja lahjoa miestä, että Oikomutkasen tahto täyttyy.

Muistetaanhan rentoilla viikonloppuna!

Kommentit (1)

Mikä on ihanaa mutta samalla kamalaa? Mikä saa sinut aamulla repimään tukkaa päästäsi ja iltapäivällä nauramaan posket kipeänä muistojen äärellä? No sepä se: muutto.

Muutin kolmisen viikkoa sitten uuteen kotiini, ja prosessin tähtihetket ovat vielä pelottavan tuoreessa muistissa. Lisäjännitystä muuttamiseen toi sen tekeminen kahdessa vaiheessa. Heinäkuun lopulla tyhjensin ja siivosin entisen kotini, muutin poikaystäväni luo viikoksi odotellessani uuden asunnon vapautumista, ja sitten (tai oikeastaan tähän väliin mahtui myös viikon lomareissu Lappiin) muutin uuteen kotiini. Vihdoin.

Tähtihetkien listauksen tarkoituksena on tasapuolisesti sekä terapoida itseäni että kenties antaa teille ideoita sujuvaan muuttoon.

1. Laatikoiden hamstraaminen. Mene lähimpään vihreään markettiin hakemaan banaanilaatikoita. Muista mennä jonottamaan kaupan pyöröoville jo hyvissä ajoin ennen kaupan aukeamista, puikkelehdi vikkelästi kuin pieni orava hedelmäosastolle missä banaanilaatikoita kaiken järjen mukaan voisi olla. Seuraa, kuinka päivän ensimmäiset ja viimeiset laatikot viedään naamasi edestä urheasta heittäytymisestäsi huolimatta.

2. Pakkaaminen. Löydä kaappien kätköistä kaikkea eriasteisesti jännää tai tarpeellista, jonka onnellinen omistaja et todellakaan tiennyt olevasi. Kuten nyt vaikkapa siivouskomerossa majaileva violetti dinosaurus. (Älkää kysykö, en osaa vastata.) Naura ja itke vanhojen valokuvien ja kirjeiden äärellä mennyttä muistellen. Delegoi pakkaaminen kahdelle siskollesi, jotka olet aivan sattumalta kutsunut juuri muuton alla kylään.

3. Pakun hankinta. Soita kaupungin ilmaisjakelulehdessä oleville muuttoapua ja kuljetusta tarjoaville tahoille. Ota hinta- yms. tiedot ylös seitsemältä eri tyypiltä. Unohda liittää puhelinnumero tai muu tunnistetieto mukaan kirjaamiisi tietoihin. Soita uudestaan seitsemän puhelua selvittääksesi, kuka olikaan kuka.

4. Tavaroiden kuljetus. Pakkaa sohvan päälle paljon tavaraa, kun se on pakussa. Hypi tasajalkaa ilosta kun huomaat, että todellisuuden rajoja uhmaten kaikki tavarasi mahtuvat kerralla pakuun. Anna itsellesi kymmenen pojoa siitä, että olit tarpeeksi fiksu viedäksesi henkilöautolastillisen tavaraa jo edellisenä iltana, ihan vaan varmuuden vuoksi.

5. Purkaminen. Huomaa, että käyttämäsi pakkausteippi jättää irti revittäessä liimapintansa tavaraan kiinni. Ole liian laiska siivoamaan liimajäljet tavaroista, ja koskettele liima-mähmää joka kerta kun kosket kyseessä oleviin tavaroihin. Huomaa myös, että sohvan pohja on toisesta päästä puoliksi irronnut. Istu illalla sohvakuopassa.

6. Fiilistely. Ole täpinöissäsi uudesta kodistasi, jossa on siistit pinnat, toimiva ilmanvaihto ja elämisen mahdollistava sisälämpötila. Unohda entinen asuntosi, jonka maali lohkeili kun sitä katsoi, jossa tuoksahti home ja jossa lämpötila oli lattianrajassa todistetusti 17 astetta.

7. Uuden kodin sisustus. Kehitä pakkomielteinen suhde Tori.fi-palveluun: tarkista huonekaluilmoitukset noin tsiljoona kertaa päivässä. Löydä iki-ihana valkoinen karvamatto olohuoneeseen kahden viikon kyttäyksen jälkeen. Totea, että kyllä kannatti.

Vielä kolmen viikon asumisen jälkeen hehkutan edelleen sekä itselleni että kaikille kuuloetäisyydellä oleville uuden kotini täydellistä ihanuutta. Tuntuu, että löysin juuri minulle tarkoitetun asunnon, johon voin rakentaa ikioman lämpimän pesän. Muuton ihanuudesta huolimatta se siis kannatti ehdottomasti tehdä!

PS. Dinosaurus sai ylennyksen. Nyt se vastaanottaa ekana kaikki vieraat!

Kommentit (1)

Ihana lukija

Sehän on just muutossa kivaa, kun löytää uusia tavaroita ja kaikkia valokuvia, joihin uppoutuminen mukavasti pidentää pakkaamisprosessia. Sohvakuoppa kuulostaa jotenkin pehmeän kotoisalta sen sijaan, että mieleen tulis rikkinäinen sohva. Oliko se kotoisa kolo vai epämukava? Onnea ylennyksestä Dinolle!

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018