Nyt se on totta – Oikomutkasella on lompakossaan pieni ohut vaaleanpunainen! Sain ajokortin itse asiassa jo jokin aika sitten, mutta jotenkin ihmeellisesti tuppaan unohtamaan, että niin on päässyt käymään, ja saan aina uudelleen yllättyä siitä, että minulla todellakin on lupa ajaa autoa. Olen yrittänyt ajaa aina kun mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa paria kertaa viikossa eli silloin kun olemme miehen kanssa lähdössä jonnekin yhdessä.

Nämä yhteiset ajomatkat ovatkin sitten luku sinänsä. Minulla ei vielä ole tullut täyttä rutiinia ajamiseen: kytkimen käyttöä, liikennesääntöjä ja ajolinjoja pitää ajaessa miettiä ja niihin pitää tietoisesti keskittyä. Pystyn kuitenkin pääsääntöisesti jo juttelemaan vänkärin kanssa ajon aikana! Kaiken kaikkiaan ajaminen ei vielä ole mitenkään erityisen sujuvaa. Mies repii tämän takia pelihousujensa haaroja aina vain hieman lisää, kun istuu kyydissäni. Hänen antamansa palaute on tähän mennessä sisältänyt seuraavanlaisia lausahduksia:

”No nyt sä kyllä niiiiin nolaat vaan ittes!” (Saatoin laittaa vilkun hieman turhan aikaisin päälle moottoritien poistumisramppia lähestyttäessä. Hieman turhan aikaisin tarkoittaa tässä yhteydessä liittymää edeltävän ”500 m päässä” kyltin kohdalla. Huomasin erheeni kyllä saman tien, mutta ilmeisesti vahinko oli jo päässyt tapahtumaan.)

”Voi jumalauta tässä on kolme kaistaa ja nyt sää kyllä oot tässä kahen kaistan keskellä näätkö sä!” (En nähnyt. Olimme liikennevalojen kohdalla odottamassa vihreää valoa, ja luulin tien leveyden johtuvan kohdalla olleesta bussipysäkistä.)

”Laita nyt herranjumala vaihde päälle, sulla ei oo vaihe päällä, tajuatko laatikko hajoo!” (Olin pysähtynyt risteykseen odottamaan, että pääsen kääntymään vasemmalle, ja laitoin pysähdyksissä ollessani vaihteen vapaalle. Lähtiessäni liikkeelle kuvittelin ykkösen olevan päällä, ja auto kyllä lähtikin liikkeelle, mutta se liikkui hetken vain sen takia, että olimme menossa alamäkeen. Ennen kuin mies alkoi huutamaan, ehdin vain ihmetellä, miksei kaasua painaessa mitään tapahdu.)

”Ehkä se automaattivaihteinen ois parempi.” (Erään ajomatkan päättänyt kommentti. Tästä jo suutuin, koska minusta olisi ollut tärkeämpää keskittyä onnistumisiin kuin kytkimen käytön ajoittaiseen nykivyyteen. Muistan, että itse olin vain niin täydellisen iloinen siitä, että olin hommannut itselleni kortin ja siihen tarvittavat taidot – ja sitten toinen oli heti vain haukkumassa. Keskustelimme tästä vielä myöhemmin kotona.)

Nyt onkin sitten lisähaastetta luvassa: mies vaihtaa autoa suhteellisen ketterästä Hondasta järkälemäiseen Subaru-maasturiin. Hirvittää vähän, sillä en edelleenkään oikein ajaessa hahmota, missä auton oikea reuna menee. Toisaalta Subarussa kyllä istutaan melko korkealla, joten näkyvyyden ainakin pitäisi olla hyvä. Ja nyt lumien sulettua ajaminen on senkin puolesta helpompaa, että kaistamerkit ynnä muut tiehen maalatut viivat ovat näkyvissä.

Oululaiset, varokaa nykien kulkevaa led-paneelilla varustettua hopeista Subaru-maasturia.


...mutta sitten tapahtuu jotain (?) ja silmät ovat tippua päästä.
Ensin kaikki on hyvin...
 


______

PS. Oikomutkasen maailmanvalloitus jatkuu, sillä nyt Oikomutkanen on myös Instagramissa! Oikean käden palkissa lampaiden pyllyjen ja blogin esittelytekstin välissä on pieni kuvake, joka ohjaa Oikomutkasen Instagramiin. Käyhän tsekkaamassa!

Kommentit (4)

Toinen pölijä

Harva meistä on seppä syntyessään. Ajokorttikin on alussa enemmän lupa jatkaa harjoittelua itsenäisesti. Tsemppiä harjoitteluun ja ennen kaikkea turvallisia kilometrejä!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Hei Toinen pölijä, kiitos kommentista! Semmoinen etu tuossa Subarussa on, että se on diesel-auto, mikä on mulle ainakin helpompi ajaa sulavamman kytkimen takia. Ja onhan se ymmärrettävää, jos toinen turhautuu, kun teen samat aloittelijan virheet joka kerta kun oon ratissa. Vaikka eipä sillä oo väliä - aiheuttaa se turhautumista tai ei, pakko on kuitenkin harjoitella. Ja antaahan mies myös kyllä hyviä neuvoja.

Ihana lukija

Onnea! Harmi, kun sait tympeetä kommenttia. Toivottavasti myös kannustavaa. Hienoa, että sait kortin!

Oikomutkanen
Liittynyt24.8.2016

Kiitos viestistä! Kommentit olivat ehkä viimeistä lukuunottamatta enimmäkseen vaan hilpeyttä herättäviä. Itse en jaksa nolostua pikkujutuista. Pääasia etten ajamisellani aiheuta vaaraa kenellekään. Ja kuten sanottu, oon saanut myös hyviä neuvoja!

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018