Pieni kuskinpoika

(Sävelenä Pieni nokipoika)

 

Pieni kuskinpoika vaan

aina rattiin kipuaa.

Ope neuvoo vieressä

kymmen ajoo jäljellä.

 

Kuskinpoika aina vaan

kytkintä niin kouluttaa,

oikeen aikaan toimimaan

yhteen kaasun kanssa, haa!

 

Kuskinpoika se nyt näin

parkkipaikal’ väärin päin.

Pakitus siis harjaantuu

auton rajat hahmottuu.

 

Kuskinpoika se jo, hui

oikeel’ tielle sekaan ui.

Valot, kiertoliittymät

ovat uudet ystävät.

 

Pieni kuskinpoika vaan

keskustaan jo kaasuttaa.

Säännöt liikenteen sujuu

tietää väistöt, vauhdit, juu.

 

Kuskinpoikasellein vaan

tulos’ on viel’ seuraavaa:

radalla niin liukkaalla

ajoo on testattava.

 

Pikku kuskinpoikanen

kohta ajaa kurvaillen,

oman kortin turvin näin

uusii seikkailuja päin.

Kommentit (1)

Seuraa 

Oikomutkanen-blogia kirjoittaa Rita, noin kolmekymppinen välillä ihan pölijäksi heittäytyvä nainen Oulusta. Olen ihanan Mantelisilmän avopuoliso, viiden enemmän tai vähemmän ison mukulan sisko ja muutaman huipputyypin ystävä. Ammatiltani olen kasvatus- ja opetusalan kehittyvä pro sekä osa-aikainen tekstityöläinen. Blogitekstit suodattuvat näiden filttereiden läpi, ja vastuu ei ole sen enempää lukijalla kuin kenelläkään muullakaan. Olin vielä jokin aika sitten kieliin ja kielitieteellisesti suuntautunut yliopisto-opiskelija, mikä saattaa selittää satunnaiset kielenkäyttöön liittyvät kannanotot. Toimin perkolaattorikahvilla, lataudun liikunnasta ja siirrän avaruuksia läheisyyden voimalla. oikomutkanen@gmail.com 

Blogiarkisto

2018