Kirjoitukset avainsanalla tyytyminen

Tyytyväisyys on kehityksen kuolema, sanotaan.

Tai ainakin jotkut sanovat, en tiedä kuka tai miksi, mutta he ovat väärässä.

Tyytyväisyys, kiitollisuus ja arvostus ovat oikeastaan oleellisia tekijöitä muutokselle, kehitykselle ja arvostukselle. Kun tyytyväinen osaa nähdä arjessaan kaiken sen, mikä on tärkeää, mitä arvostaa ja minkä haluaa säilyvän myös jälkipolville, tulee ihmiselle väistämättä tärkeäksi  pyrkiä parempaan. Kun tyytyväinen arvostaa hyvinvointiyhteiskuntaa, joka pitää huolta heikommasta ja turvaa arkeamme, hän äänestää puolueita, jotka puhuvat tasa-arvon ja hyvinvoinnin puolesta. Kun on tyytyväinen omaan arkeensa ja elämäänsä, tahtoo, että muillakin on yhtä hyvät mahdollisuudet onnelliseen arkeen. Kun rakastaa luontoa ja elämää, haluaa, että myös omilla lapsilla on mahdollisuus nauttia monipuolisesta maapallosta ja terveestä ympäristöstä. Tyytyväinen ihminen haluaa muillekin hyvää, ja on valmis näkemään vaivaa sen eteen.

Tyytyväisyys on positiivinen voima, joka vie asioita eteenpäin, kehittää, inspiroi ja innostaa.

Näetkö tässä kuvassa syksyn hiljaisuutta vai jälleen yhden synkän, sateisen syyspäivän?

Tyytyminen taas on jotain ihan muuta. Tyytyvä ihminen on passiivinen, armoton ja tyytymätön. Tyytyvä ihminen ei pyri parempaan, mutta ei arvosta sitä mitä hänellä on. Tyytyvä ihminen on kateellinen, pysähtynyt ja saa aikaan vain huonoa kehitystä jos mitään. Tyytyvä ihminen on tyytyväinen, kun jollain toisella menee huonommin. Tyytyvä ihminen näkee arjessaan vain sen, mitä siitä puuttuu ja muiden arjessa sen, mitä itselleen tahtoo. Tyytyvä ei kuitenkaan tee asialle mitään, hän vain toivoo, että toiselle kävisi kurjasti.

Tyytyminen on negatiivinen otus, joka kampittaa, jarruttaa ja pahimmillaan peruuttaa.

Kumpaa sinä olet?

Kommentit (0)

Seuraa